Vaikka kesä on ollut viileämpi, tuumasimme Hipin kanssa tänään rannalla käyneemme tänä kesänä monta, monta kertaa uimassa. Joinain päivinä jopa kaksi kertaa. Välillä olemme heilahtaneet vielä ennen iltapuuroa koko sakki iltauinnille. Tänään saimme iloksemme naapurin tytönkin rannalle mukaan! Rantapyyhkeet roikkuvat pihassa kuivumassa (ja kastumassa) ilman, että niitä oikeastaan koskaan kerätään sisälle.
Elokuun huomaa rapistelevan kulman takana, kun meillä revitään ikkunoita irti ja tyypilliseen tapaan vasta aloitellaan _pikkuhiljaa_ ”kesän remontteja”. Tämän kesän prokkiksiksi on maltillisesti valikoitunut alakerran ikkunoiden kunnostus (osa jäi viime kesältä tekemättä) sekä terassin rakennus (jäi kokonaan viime kesältä tekemättä). Tänäkin kesänä onneksemme saimme jälleen ystäväporukastamme kunnostustaitoisia tyyppejä avuksemme. Viime vuonna Hippi kunnosti yläkerran ikkunat entisöintitaitoisen soitinrakentajan johdolla, joka harmiksemme ei tänä vuonna päässyt jatkamaan prokkista. Onnekseni törmäsin keväällä citymarketissa vanhaan lukiokaveriini, _soitinrakentajaan_, joka lisäksi on myös entisöijä. Ihan mahtava mäihä!.. juuri kun toivoin, etten ainakaan näkisi ketään tuttua Pikkuveljen kaadettua tulppaaniämpärien vedet pitkin marketin lattioita. Katsotaan, saadaanko ikkunat kuivaksi ja paikalleen ennen pakkasia.. viime vuonna touhu meni muistaakseni väähän pitkäksi.
Terassi on piirrustus- ja suunnitteluvaiheessa, jonka lisäksi olemme soitelleet terassiäijän kanssa, joten olemme huomattavasti pidemmällä kuin viime kesänä tässä vaiheessa. Katsotaan, pääsemmekö tämän vuoden puolella naapurin muijien kanssa sohvalle katokseen vai jatkammeko perinteisesti virtsiksen uhalla portailla istuen.
Remppaheräämisen lisäksi elokuun lähestyminen aiheuttaa suunnatonta haikeutta. Vapaa kesä uhkaa loppua ja kiireinen arki häämöttää möykkynä mahani pohjassa. Hippi palaa syksyllä duuneihin, Pikkuveli aloittaa päikyssä muutamana päivänä viikossa ja minä teen osa-aikaista viikkoa ollen pari päivää viikosta poikien kanssa kotona. Pienen päikyn startti jännittää niin kuin myös kaiken arkirumban hanskaaminen. Helvetti HERÄÄMINEN! Hippi on yleensä hoidellut viemiset, hakemiset, puurot ja vellit, kun itse olen yrittäjän vapauksissani vasta hoippunut kahville. Töistä palatessani olen istunut valmiiseen pöytään.
Ihan itkettää, kun ajattelen, ettei kuuden jälkeen häippäävä Hippi kuukauden kuluttua ole kotona herätessämme eikä vielä edes saapuessamme, kun ajattelimme jatkossakin yrittää päikkypäivinä hakea pojat mahdollisimman aikaisin. Jännittää myös, miten saan kaikki jo buukkaamani työt kolmessa päivässä päivässä hoidettua, kuinka paljon jää yötöiksi ja sunnuntaille. Enhän helvetti osaa tehdä edes ruokaa, ainakaan samalla kun lapset pyörivät jaloissa.
Toki voimme tyytyväisinä heittää yläfemmat. Pikkuveli täyttää parin viikon päästä kaksi. Selvisimme pikkupikkulapsiajasta, elämästämme hoitovapaatuloilla, repaleisista öistä, oksennustaudista, korvatulehduksesta, remppojen siirtelyistä, hampaiden tulemisesta ja menemisestä, arjen muuttumisesta, iltapuuroista. Kaikki meni ihan hyvin, pysyimme yhdessä, suurimman osan ajan jopa hyvällä meiningillä onnellisina ja toki juuri sen takia pienen päikyn aloitus sekä Hipin kodinhengettäryyden loppu ahdistaa.
Muutos ahdistaa. Yhyy. Vaikka kyllä heti aloimme suunnitella auton ja ehjän pesukoneen hankintaa..
Kerroin keräämästäni ihanasta sarjattomasta lasisarjasta! Pakko hehkuttaa! Anoppi oli bongannut kierrätyskeskuksesta mainitsemiani laseja ja hakiessamme poikia mummolasta Ilosaaren jälkeen, kävimme anopin kanssa hakemassa uuteen astiastooni juurikin haaveilemiani kaunokaisia. Uusi suosikkini on apila(!?). Maailman ihanin! Samalla reissulla löysin myös parilla eurolla uuden biletopin, kimaltavan kotimaisen Amisin!
Pari päivää sitten innostuin muuten tekemään Instassa stooriklippejä, kannattaa käydä tsekkailemassa alkuinnostuksiani. Toivottavasti puhti kestää pidempään kuin Snäpissä, josta häivyin vähin äänin parin viikon aktiivisen startin jälkeen.
Angstailin kesän alussa lomatonta kesääni. Kesä on kuitenkin sujunut ihan rennosti. Jurputuksen jälkeen tyydyin osaani ja olen saanut työhommat hoideltua siten, että olemme koko perhe viettäneet paljon leppoista aikaa yhdessä. Istuneet hiekkalaatikolla ja rannalla. Retkeilleet ja pötköilleet. Henganneet naapurissa, henganneet naapurin pihassa, henganneet naapureiden kanssa puistossa. Pyöritelleet spinnereitä ja laulaneet harjanvarteen. Käyneet Särkässä, Tukkijoessa (!!), Tapissa, mökillä, ja vaikka missä. Tapelleet iltapuurolla, kyllästyneet sadepäivinä sisällä. Saaneet ensimmäisen kalan, pelanneet jalkapalloa ja leikkineet pistettä ja leiponeet kakkuja. Ihana kesä! Onneksi se jatkuu vielä ja jos sääennusteita on uskominen (ei ole! Nimimerkillä Ilosaari maihareissa helteessä) vielä on kesää jäljellä. Ihanat elokuun yöt. Nytkin on niin kaunista, että taidan pyytää Hipin kanssani portaalle ihastelemaan puutarhaa. Tai ehkä katsomme jakson Breaking Badia!
Ai niin! Olen superylpeä itsestäni puutarhan hoitajana. Tänä kesänä olen skarpannut kukkien hoidon ja ruohosipulien kanssa huomattavasti viime kesän en-tee-mitään-meillä-on-vauva -tilasta. Tokihan ihan hirveästi ei tarvi tehdä parantaakseen off-tilasta, mutta sain jopa reissumme aikana täysin rupistuneen amppelikukan elvytettyä tehohoidolla ja nyppimisellä! JEE! Ja ainiin! Olen joka viikko kerännyt luonnonkukista erilaisen kimpun. Parasta!
Ja niin olikohan muuta? Tammerfesteillä oli hauskaa. Töttöröö.
Ihana rakas hyvä kesä. Paska syksy – onneksi ei ala vielä. Huomenna perunaohje!
Tsekkailkaa kesämeininkejä siellä Instassa vink vink!
Lue myös:
Tyks, tyks! Hyvä kesä on asennejuttu.
Ja kyllä se syksykin sieltä suttaantuu ja arki alkaa rullata. Kohta ollaan joulussa, niin että heilahtaa. 🙂 Ja kaupasta saa valmiina sellaisia keittoja, jotka laitetaan mikroon vaan tai hätätapauksessa kattilaan. Esim. tomaatti-vuohenjuustosoppaa. Ja hernaria. Näillä mennään, jos jauhelihaa ei pysty/ehdi paistamaan ja makaronia keittämään.
Sepä se, etenkin lapsista sen huomaa, että halvat on huvit, eikä sadekaan haittaa 😀 Tänään oli suuri hitti, kun leivottiin sämpylöitä (satoi ja leipä oli loppu). Molemmat hihkuivat kilpaa. Hittejä on ollut myös pomppia sateessa trampassa ja istua pihassa ammeessa 😛 Että halutessaan pääsee myös helpolla! 😛
mutta jooh, syksyä en haluaisi vielä edes miettiä! Elän kuin ensi viikolla ei olisi jo elokuu.
Aak syksy. Meillä menee esikoinen kouluun (käsittämätöntä) ja se väkisin muuttaa tosi paljon asioita. Kuten että pitää kotona alkaa tekemään aamupalaa kun kunnallinen varhaiskasvatus ei enää sitä kaikille tarjoilekaan. Jaiks.
Mutta siis. Oon ollut myös kesää töissä sillä aikaa kun paikallinen hipintekele on ollut lasten kanssa lomalla ja olen nyt pää punaisena miettinyt, millä tätä kesäfiilinkiä saisi siirrettyä sinne syksyyn ja talveen?? Jos koko ajan oliskin kesä? Onko se mahdollista?? Miten voisi edes yrittää? Asikaine, kerro sää.
aaargh! I feel u! Ei ole mahdollista, syksy syö meiltä kaikilta pään!!
😀 Ei vaan, muistelen aina pikkuveljen nimiäisiä, jotka aikanaan oli 12.9. ja oli 25 astetta lämmintä ja oltiin ulkona kesämekoissa. Ehkä tänäkin syksynä?!