– No miten se meni se teijän keskustelu sielä eskarissa?
– Siis tosi hyvin. Tai siis kaikki on hyvin. Se sano, että Poika on reilu ja kiva kaveri siellä ja ne kaikki tehtävät se osaa hienosti ja siis.. ihan tosi hyvin.
– No mitäs Poika siinä keskustelusa, jutteliko se siinä mittään..
– No vähä se siinä..ei se hirveesti. Ehkä se oli vähä jännä tilanne.
– No juttelitteko työ jottaa muuta sielä?
– No…joo…tota..
– Nii?
– No mää sitten kysyin vielä, että..että..
– Nii?
– …että vaikka Poika osaa tehtävät ja muut…niin voisko sillä silti olla joku keskittymishäiriö..!!
– Kyssyit sie silleesä sielä!!??
– No joo, sillai vähä.. Iha ohimennen..
– !!!???
– Että härvääkö se tai onko maailmoissaan..ja se opettaja sano, että ei oo kyllä mitään viitteitä semmosesta…ja sitte se kysy, että onko kotona jotain sellasta ongelmaa, ku ei oo siellä eskarissa ilmenny..
– !!!??
– Ja sitte mää sanoin, että ei sillä kotonakaan mitään, mutta jos se ominaisuus vaan pysyy piilossa, koska se on muuten niin fiksu ja skarppi tyyppi..että sitä ei huomaa, että saattaakin silti olla joku häikkä..
– No mitä se opettaja sano????
– No oli ehkä vähä ihmeissään.
– No kainny! Miten sie silleesä!?
– ..Sittemmää sanoin, että sillä mää vaan, ku saattaa olla vähä sellasta.. sukurasitetta.
– ???
– …ISÄNSÄ PUOLELTA!
– !!!??? Sanoit sie silleesä sielä?
– No joo…
– Ei vittu!
– Nii i!
– Sannoit sie niin? Miten sie silleesä?
– Nii…ja sittemmää aloin kertoon, kuinka ihan tosi älykäs sää kuitenki oot ja kuinka älykästä porukkaa sun perhe on. Ihan super älykästä…
– SIIS SELITIT SIE TUOMMOSTA SIELÄ??
– Joo!!!!… se lähti ihan lapasesta!!
– Ei helevetti!
– NIIII! Se vaan kokoajan paheni se tilanne ja..
– No nauroko se opettaja?
– NO EI! Se oli vaan aika ihmeissään. Ihan vakavana silleen! Mitä se muutakaa ois voinu..
– Ei vittu.
– Nii..ja..
– NIIN?
– ..Lopulta mää ajauduin kertoon, kuinka korkeesti koulutettuja kaikki sun perheessä on..ja..ja
– EI VITTU!! Aaaarghh! Eikö sinnuu hävetä?
– NO HÄVETTÄÄ!!! Hävetti ihan jo siinä tilanteessa!
– Aaaaaargh!!!
– !!!!
– Kaikkee paskaa seki joutuu siellä kuuntellemmaa!
– Nii. Ja se vaa meni koko ajan pahemmaks ja pahemmaks ja mää puhuin ihan helvetisti ja kaivoin omaa hautaani siinä sen edessä.
– No mitäs Poika?!!
– No ei se mitää, se vaa purskutteli sen poskia ja hymyili ja kuunteli, ku kerroin, kuinka älykkäitä sen kaikki sukulaiset ja isäkin on, vaikka onkin VÄHÄN HAJAMIELINEN.
– Ei saatana.
– Nii.
– No ei kyllä menny hyvin!
– No ei.
– Meni täysin huonosti. Miten sie tuommosta!
– Nii!
– No sannoit sie, että sie ite et oo mitenkään ihan hirveen superälykäs..että sellanenki sukurasite tässä..
– No kai se sen huomas siinä..Ja kaiken lisäks..
– NII??
– Mää itte oon tässä syksyllä unohtanu siellä eskarissa niitä lelupäiviä ja naamiaisasut..ja jumppavaatteet ja…
– …
– Että varmaan se mietti siinä, että Poika on sen takia niin skarppi, kun sen vanhemmat ei kykene hoitaan mitään asioita ja…
– No ei kai se ny ihan niin oo…Mutta, mutta miten sie tuommosta?
– Mää vaan sekosin.
– No puhuitteko te vielä muuta?
– No sitte se sano, että se keskustelu pitää jotenkin hyväksyä siellä Helmissä.
– Pittääkö miun vielä hyvväksyy tuommone keskustelu?
– Joo. Ja sittemmää kysyin, voitaisko me saada uudet Helmi-tunnukset. Että me ollaan hukattu ne. Molemmat.
– Nonni.
– Nii.
– Ei helvetti!
– Nii.
– …
– Mää en oo ihan varma, kannattaako mun mennä sinne infotilaisuuteen huomenna.
– No ei ehkä kannata, jos se on tuommosta! Siun ei kannata mennä ennää ikinä minnekkään, jos se on tuommosta!
Skarppia torstaita vaan kaikille!
Lue myös:
Ai kauhee! Tämä blogi saa nauramaan rankan masennuksenkin kanssa painiskelevan ihmisen, eli minut. Kiitos tästä taas! Joka aamu luen.
<3
Voi ei, voimia sinne <3 <3
Kiitos lukemisesta ja kommentistasi!
Tule, tule infotilaisuuteen kysymään tiukkoja kysymyksiä, miksi kaupunki leikkii lastemme terveydellä!
PS Kiitos ihanasta blogista!
Kyllä, en olisi jättänyt sitä väliin edes musa&median avajaisten takia.
Hyvin vedetty??
I rule! 😀
Ei oo todellista, repeilen! mitä sää ny sillee menit…
JEp, MIKSI!!!!
Yritin nauraa äänettömästi, etten herättäisi muuta perhettä. En onnistunut. Mutta hyvin sä sen keskustelun vedit!
Joo, ensi kerralla saa isä edustaa! :/
Emmääää!!Mä joudun ensi viikolla. Tämän luettuani päärin just vastata KAIKKIIN kysymyksiin vain yksisanaisesti, max kolmen sanan lauseilla. Mä niin näen tämän tilanteen toteutuvan omallanikin kohdalla 😀 😀
Joo, suosittelen kirjoittaan kaiken valmiiksi paperille, ettei vahingossa lähe liikaa laukalle se juttu. Sitten kun käy korjaan sitä laukkaa, niin saattaa päättyä ihan johonkin mettään! AAAARGHH!
Tsemppiä siis keskuteluun!
Kyllä en taas ikinä enää rupea lukemaan Asikaista avokonttorissa työajalla!
😀
Muistit sentään mennä! Me missattiin vanhempainvartti, vaikka oltiin itse varattu aika siihen… Viikkoa myöhemmin vasta ensimmäiset kellot soi, että koskas se olikaan.
Nuorimman vasu-keskustelu maanantaina, jos vaan pitäisin turpani kiinni, siis jos muistan mennä, HUOH!
Hahahaha! (Anteeksi)
Vaikka itseasiassa munkin ois ehkä kannattanut tällä kertaa unohtaa mennä..
Ahhahahahahahaha ihan hyvin voi olla joku keskittymishäriö vaik esittää ihan normaalii poikaa! Voi olla hämy! Oot nii hauska??
Voi olla. Jopa itselläni saattaa olla joku pahakin häiriö, vaikka esitän tosi normaalia! 😀
Mahtava kuvaus, just noin sitä käy! Ensin kysyy jotenkin hullusti ja sit vaan omien silmien edessä kaksin käsin kaivaa sitä kuoppaa syvemmäksi! Samaistun täysin. Ja sitten tulee kotiin ja kaamee henkinen krapula ja ihan uupunu omista jutuistaan. (Ja niissä tilanteissa miettii, että voi sitä toista) Tää oli niin osuva, taaskin. Osaat kyllä kirjotaa nää niin hyvin!!!
Kiitos ymmärryksestä, juuri näin. Syvemmälle ja syvemmälle mitä enemmän yrittää jotain möläytystään selitellä…
Aaarrggh! Tuo tunne kun kaikki vaan pahenee ja pahenee ja yrittää selittämällä paikata ja huomaa vaan pahentavansa asiaa…. kiitos tästä, been there!
Jep…ja sitten jossain puolessa välissä alkaa olla jo ihan myöhäistä ees yrittää käntää laivan suuntaa…
Hyvä, että meitä on muitakin!