Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Sitä mie vaan, että jos työ ihmettelette, missä mie oon ollu

– No moi!

– Moi!

– …niin sitä mie vaan soitin, että jos työ ihmettelette, missä mie oon ollu. Niin mie oon vielä täälä keskustassa.

– Hä??

– Niiin, kummie unohin miun puhelimen eka tänne..

– ..

– Ja sit mie tulin vaan ja aattelin, että mie löyän teijät sieltä..

– Nii??

– Mutta sit minnuu ei päästetty sissään sinne Koiramäkkeen.

– Miks?

– Kummie unohin sen miun lipun siulle.

– !?!?

– ..ja ne ei päästäny minnuu ees hetkeks sinne sissää, vaikka mie sanoin niille, et mie vaan nopeesti ehtisin teijät ja teillä on miun lippu ja..ei ne päästäny minnuu.

– Niiiin?

– ..ja sit mie koitin kurkistella sieltä aitojen yli, jos mie näkisin teijät siellä jossain..

– ..ei helvetti.

– Että mie oisin voinu huhuilla.

– …ei helvetti.

– Mutta emmie nähny teitä ja ku emmie päässy sissään, nii sit miun piti lähtee hakkee miun puhelin, että mie voin soittaa siulle..

– …

– …ja nyt mie soitan.

– Jep.

– Että mie lähen nyt tuleen sinne..taas.

– Noni, hienoo!

– Niin on. Että nähhää kohta!

– Jep.

 

Hetkeä myöhemmin yksi meistä mulaa napaa myöten Koiramäen lossialtaaseen.

Se, jolle ei tullut vaihtovaatteita mukaan.

Perus.

Ihanaa kesää kaikille! Hyvä tästä tulee, paras!

Lue myös:

Identiteettivarkaus

Mie en muista, mihin mie sen jätin, mutta se oli miulla kummie lähin

Ei siinä mittään säätöö ollu

Share

4 kommenttia

  1. Lauriczek kirjoitti: Vastaa

    Rakas Asikainen! Nämä postaukset sinun miehestäsi ovat niin lohdullista luettavaa. Meillä on kotona ihan samanlainen. Ei stressaa, unohtelee pikkasen tavaroita ja asioita, on vähän myöhässä, sotkut ei haittaa jne. Joskus ihailen niin perheitä, joissa hommat rullaa ja aikataulut pelaa. Mutta toisaalta miehelläni, kuten jotenkin kuvittelen että sinunkin miehelläsi, on sydän paikallaan ja jotain ”ajatonta” viisautta, joka meiltä normaaliin, aikataulutettuun elämään tottuneilta uupuu! Mutta joo, halusin sanoa, että kiitos kun jaat elämänmakuisia paloja teidän arjesta❤️

    1. Elina kirjoitti: Vastaa

      Komppaan Lauriczekiä! Meillä on kahden hyvin pedantin ihmisen vielä lapseton huusholli ja meno on hyvin erilaista. Jos toinen tekee pienenkin virheen (”siis etkö sä ottanut niitä skumppalaseja mukaan!?”, ”keittiön pöydällä on muruja!!”) niin sekin saattaa aiheuttaa ihan turhan kinan ihan kun ollaan vaan totuttu siihen että kaikki menee aina vimosen päälle. Mutta sun blogi opettaa rennompaa suhtautumista elämään, lueskelen näitä aina miehelle ja naureskellaan teille ja itsellemme. Oottakaas vaan kun me saadaan lapsia, jotka nyt ei varmaan ihan muutamaan vuoteen opi tämmösiä neurootikon käyttäytymismalleja… 😀 Kiitos Asikaine <3

  2. Maininki kirjoitti: Vastaa

    Oon lukenut tämän jo monta kertaa ja aina naurattaa 😂 varsinkin mielikuva aidan takaa kuikuilevasta pitkätukasta 🤣

  3. Saija kirjoitti: Vastaa

    Luin tässä männä viikolla tämän postauksen ja sitten sen missä kerrot kaaoksesta lapsesi jalkapallopelin aamuna lisenssimaksuineen ynnä muineen.

    Olen kai jollain mittapuulla aika organisoitu äiti, enkä sitä tähän kirjoita koska olisin jotenkin hyvä vaan ahdistun kaaoksesta eikä se ole mikään hyve tässä kaaoksen maailmassa ruuhkavuosina. Vaan nyt mulla on käynnissä yhtä aikaa muutto toiselle paikkakunnalle, vaikeudet lapseni isän kanssa saada aikaan uusi tapaamissoppari, poikaystäväni kanssa kaikenmoiset muutto-kaaoskriisit, lapsen kaikenmoinen muuttokriisi, yhtä aikaa sitten pitäisi hoitaa työt, päiväkotiasiat, uuden päiväkodin asiat, lapsen 5 v neuvola ja uusi neuvola ja no mitä kaikkea tässä nyt voikaan olla sekä sahaus yhä vanhan ja uuden paikkakunnan väliä, kun on yhä työpalavereita vanhalla ja uudella paikkakunnalla ei ole myös lapselle vielä hoitopaikkaa. Niin sitten kävi niin että varasin lapselle HopLop-synttärit vanhalle paikkakunnalle kun alkoi tuntua epätoivoiselta koko synttärit kun synttärien aikaan reilun kuukauden päästä ei ole enää asuntoa vanhalla paikkakunnalla mut uudella ei taas ole yhtään ketään jota synttäreille kutsua. Ja sitten tajusin kaiken antaneena keskellä yötä kun olin jo nuo HopLop-synttärit vanhalle paikkakunnalle varannut (ja kirjoitin kutsuja niille päiväkotikavereille jotka ei vielä olleet jääneet lomalle ja joille kutsun pystyi vielä antamaan), että ei helkkari, olen varannut synttärit päivälle josta seuraavana alkaa uudella paikkakunnalla päiväkoti. Ja sitten olin pisteessä että nyt ei tuu enää mitään koko paketista eikä musta oo tähän ja että hiiteen koko synttärit, tasan kutsun torille pari kaveria munkkikahville ja unohdan kaiken ja nukun pari viikkoa tässä seuraavaksi.

    Ja sitten jotenkin muistin sen sinun jalkapallopostauksen ja vaikka asia oli ihan eri niin saavutin oikeasti hetkessä sisäisen rauhan. Ajattelin että tällästä tää on muillakin ja vitut kaikesta ja kyllä kaikki lopulta järjestyy ja sitten en ole stressannut sen jälkeen koko asiaa. Saa nähdä paljonko musta on jäljellä kesän jälkeen mutta nyt pitää valmistautua ainoastaan ensi viikolla alkavaan lomaan.

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.