Hyvää marraskuuta kaikille! Teettämäni sukulaiskalenterin marraskuun kuvasta päätellen olen viime vuonna ollut yhtä hauska kuin tänäkin vuonna. Aamulla herätykseni soidessa kaikki muut nukkuivat vielä makoisasti. Pian punapää alkoi nahruta ja pistin vahingon kiertämään herättämällä Hipin.
Poika nukkui töttöröönä pisimpään ja jatkoi vielä vapaapäivän köllöttelyjä aamupiirrettyjen ääressä. Ihanat kaverukset jäivät peiton alle sohvalle minun juostessa pysäkille.
Jo ennen ysiä kiiruhdin Scandic Cityn Piazza Foodfactoryyn, jossa oli Hurja Median järjestämä some-aamainen. Sain ensimmäistä kertaa kutsun kyseiseen tilaisuuteen, jossa jutellaan somemainonnasta ja verkostoidutaan.
Kotoa lähtiessäni Hippi kyseli, istuisimmeko some-brekulla kaikki eri pöydissä tuijottaen älypuhelimiamme, joilla somessa kävisimme keskustelumme… heh he hee. Pitkätukka on viime aikoina ehdotellut eri pöydissä istumista yllättävän paljon.
Some-aamupala oli mukava ja rento tilaisuus. Tutustuin joku aika sitten Hurja Median tyyppeihin töiden kautta kollegani suositeltua minua heille. Jonka jälkeen itse suosittelin Hurja Mediaa kahdelle omalle asiakkaalleni. Selän takana kehuminen kannattaa aina. Katsotaan, ehkäpä tulemme jatkossa tekemään jotain yhdessä…
Aamiaisen jälkeen kävelin toimistolle ja fiilistelin ensilunta.
Sen verran mitä superliukkailla kengilläni kykenin fiilistelemään. Matka Scandicilta tuntui kaksinkertaiselta livetessäni jokaisella askeleella kaksi askelta taaksepäin. Nykyisin omaan myös hauskan tavan HUUTAA suu auki, jos meinaan kaatua.
Huutaen sekä spinning-tyyppisesti kengilläni sutien saavuin..
Jossa nakutin töitä useamman projektin parissa, puhuin puhelimeen, vaahtosin työkavereille ja join lungo forte espressoa. Liikaa.
Kävin työkaverini kanssa lounaalla Henriksissä, joka on ehkä lähin lounasravintolamme, jonka lounaan kuitenkin bongasimme vasta viime viikolla. Nyt kävimme Henriksissä syömässä jo toista kertaa ollen molemmat tälläkin kerralla täysin alipukeutuneita verrattuna puku päällä saapuneisiin lounastajiin ja valkoisiin pöytäliinoihin.
Palatessamme toimistolle resupekkaisuuteni nousi vielä nextille levelille kenkieni hajotessa kesken matkan, jota olin jo lounaalle mennessäni taittanut vähän ministry of silly walk -tyyppisesti. Selvisi se syykin sitten. Saatanan Gabor. These boot are made for laughing. Reklamointia luvassa.
Ennen neljää Hippi tuli lasten kanssa töihin vastaan, josta hajaannuimme: Hippi ja Poika lähtivät elokuviin ja me Pikkuveljen kanssa suuntasimme kotiin.
..tai kodin viereen…
Menimme suoraan naapuriin.
Pitkän työpäivän jälkeen oli täydellistä istahtaa valmiiseen pöytään höpisemään täysin jonninjoutavia juttuja ajankohtaisia aiheita naapurin muijan parhaassa seurassa. Syömään kilpaa suklaalevy puoliksi. Pikkuveli oli ihan innoissaan päästessään vauhdikkaisiin seuroihin mukaan.
Jotka tosin ikävästi rajoittivat punapään touhaamisia.
Myöhemmin myös elokuvista palannut Poika tupsahti naapuriin Hipin lähdettyä reeneihin.
Samalla selvisi myös, mistä maailmalla levinnyt sekopäinen klovni-ilmiö oli saanut alkunsa.
Mistäpä muualtakaan… Ihan läppä piti olla vaan niin.
Iltapuurolle palasimme kotiin mukanamme jättikassillinen ihania vaatteita Pojalle. Pian perässämme naapurista juoksutettiin unohtuneet tavarat.
Toiselle maistui puuro, toiselle ei.
Parasta oli naapurin poikien antama luurankoäijäasu, joka piti olla päällä nukkumaan mennessäkin.
Ihanien mentyä nukkumaan, ikävöin Hippiä ja ajattelin juoda kaljan ja katsoa pari jaksoa Broad Cityä.
Aivan hyvä päivä.
Hyvää yötä!
Lue myös:
Haa, Annalta uusi levy!? Mulla on kaikki edelliset.
Juu, viime kuun lopussa julkaistiin 🙂
http://www.rumba.fi/uutiset/anna-jarvinen-julkaisee-suomenkielisen-levyn-dungen-sallien-saapuu-suomeen-ensimmainen-single-loytyy-taalta/