Tänään riemuitsin ovella vastaan leijailevista tuoksuista, kun pyöräilin töistä nälkäisenä kotiin. Uunikalaa ja kasvisgratiinia sekä hauskaa seuraa odottamassa. Toista oli minun hoitovapaavuorollani. Töistä palaavaa Hippiä vastaan ovelle leijaili homssahtanut muija toinen sukka jalassaan ja selitti jotain epämääräistä pyykeistä ja kaikista hoidettavista asioista, neuvoloista sun muista mammahommista, missä nyt vauveleiden kanssa käydään..ei aina kerkee..
Meillä kokkaillaan usein. Syömme kotona yleensä herkullisia ruokia porukalla, kyläilemme notkuvissa kahvipöydissä ja ainakin kerran parissa viikossa poiketaan vaihtuvilla kokoonpanoilla ravintolassa. Poika on ennakkoluuloton syömäri. Ensimmäiset kuukaudet tyypillä oli aina nälkä ja kokoajan jano.
Aloitimme kiinteät pöperöt Pojan ollessa noin kuuden kuukauden ikäinen. Pieni syömäri ei osannut vielä ihan kunnolla istua, mutta kiinnostus ruokaa kohtaan ja ryhti sylissä istuttamalla olivat varmaan jo sopivia merkkejä aloittamiseen. Aloitimme suoraan sormiruokailulla ja se tuntui olevan pikkukulinaristille sopiva ja mieluinen tapa syödä. Sormiruokailussa ruokia ei soseuteta vaan ne tarjoillaan paloina ja annetaan vauvan itse syödä sormin omaan tahtiinsa.
Mistäköhän ajatus lapsentahtisesta sormiruokailusta tuli päähämme? (En muista!) Varmaan olemme huuruilleet onnellisuuspöllyssä ja miettineet hedelmiä syöviä pandavauvoja tai ehkä en jaksanut soseuttaa mitään? Tuntuu oudolta, koska en aktiivisesti ottanut selvää vaihtoehtoisista toimintatavoista. Toisaalta taas ajelehdin ihan fiilispohjalta kaikkien vauvaan liittyvien asioiden kanssa onnistuen välillä olemaan täysin kujalla: mammaryhmässä esitin kysymyksiä, kuten millä te niitä syötätte? Ai _lusikalla_!? No mistä te sen lusikan ostitte? Ai kaupasta? No, miltä osastolta? Ai vauvaosastolta!? (Olemme myöhemmin porukalla vähän nauraneet katkenneille piuhoilleni).
Niin -olisimmeko lähteneet sormiruokailulla liikkeelle, koska en tiennyt lusikoista tai soseista. (!!?) Päätös sormiruokailusta oli kuitenkin oikea ja se on tuottanut suurta iloa ja sotkua.
Alkuun ihmettelin, miten nälkäisen ihmisen on niin vaikea nielaista. Nyt se ei tajua, että ruoka pitää nielaista, se ei ole koskaan nielaissut. O-ou. – Ai niin totta, unohdin taas tämän henkilön saapuneen tuonpuoleisesta, missä _mikään_ ei ole itsestäänselvyys tai normaalia, edes nieleminen tai nauraminen. Miten siistiä olla vauva! Ihanaa oli huomata Pojan nauttivan maistaessaan ensimmäisen makunsa: mandariinia. Nam. Pelottavaa oli huomata, kun tyyppi opetteli nielaisemaan ensimmäistä palaansa. Tarjolla oli pehmeäksi keitetty porkkana, jonka kakominen näytti tukehtumiselta. Mietin, ettei tukehtumis-oksennus-huuto-kakominen voi olla kovin normaalia kunnes muistin, että vauveleiden kanssa yleensä kaikki luonnottomat jutut ovat joo, perus. Täysin normaalia, meillä kanssa! Ja nopeasti tyyppi oppi massuttamaan keitetyt porkkanat ja perunat pehmeämmiksi ja nielemään.
Poika ei ollut hienomotoriikaltaan kovin näppärä. Syödessään hän oppi joka päivä näppäriä juttuja -kokeilemalla ja ottamalla muista mallia. Pian opimme myös laittamaan hänelle tarjolle sopivia paloja, jotka tahmatassun oli helppo poimia ja syödä. Esimerkiksi keitetty parsa oli hyvä helppo ruoka poimia lautaselta, pitää pienessä kädessä ja nieleskellä ’höttöinen’ puskaosio.
Sormiruokailussa vauva pääsi itse tekemään ja niin pääsin minäkin: juomaan kahvini ja syömään oman aamupalani ilman kiirettä.
Yksi tarpeellisimmista vauvatarvikkeista oli Tiny Diner, jonka tilasin kaverin suosituksesta. Imukupeilla pöytään kiinnitettävä alusta suojaa pöytää, kuminen pinta pitää posliinilautasen (painavampi kuin muovi) paikoillaan ja kaukalo estää ruokia tippumasta pienen ruokailijan syliin.
Ei se Tiny Dinerkaan mikään Jumala ole.
Poika oppi nopeasti ottamaan _haluamiaan_ ruokia ja syömään hyvällä ruokahalulla. Syömistä, oppimista, nautiskelua ja maistelua oli hauska seurata. Olin aika innoissani ja Poika oppi nopeasti.
Ystäväni mainitessa sanan sormiruokailu, tilasin kummitytölleni salamana joululahjaksi Tiny Diner -alustan, jonka jälkeen lähettelin ystävälleni fanaattisena psykomutsina kuvia ruoantähteistämme.
Psykomutsi pääsi valloilleen!!!
Parhaiten pienelle kulinaristille maistui, kun oli hyvää seuraa ja samaa ruokaa kuin muilla. Helppoa oli, kun ei tarvinut soseutella mitään, eikä kannella kaupasta purkkeja. Teimme yleensä ’omista’ safkoista pienelle oman suolattoman version, mikä kävi helposti, kun ennen maustamista otti ruoasta osan erilleen.
Suosittelen kaikkia kiinnostuneita kokeilemaan sormiruokailua. (Normaalisti suosittelen, en ollenkaan fanaattisesti.)
Kohta voimme istua pöytään Hipin kanssa ja Poika hoitaa kokkaamisen. Tänään illalla syötimme maestron valmistamaa kala-auto-keittoa Nuuskamuikkuselle, Sudelle ja Ankalle.
Nyt menen lähettämään viestin, jos saisin muutaman valokuvan kummityttömme ruoantähteistä. Eikö se ole kummitädin oikeus? Tai tehtävä, hoitaa kulinaristinen kasvatus? Älkää lähetelkö tänne mitään typeriä tonttulakki-naama-kuvia! Mitä tytöltä tippui lattialle eilen, onko pinsettiote hallussa? Kuvia kiitos.
Mul on aina nälkä
Koko ajan jano
Mul on aina nälkä ja koko ajan jano
Mul on aina nälkä
Mul on koko ajan jano
Mul on aina kiire
Sillä aikaa on vähän
Mun on mentävä taas
Vaikka just äsken tulin tähän
Mul on aina nälkä ja koko ajan jano
Aina kiire, aikaa on vähän
Mentävä taas vaikka just äsken tulin tähän
Mul on aina nälkä ja koko ajan jano
Aina nälkä ja koko ajan jano
Mul on aina nälkä
Mul on koko ajan jano
Mun on saatava sut
Sun on saatava mut
Mun on puettava kaikki
Ja vielä enemmän
Mul on aina nälkä ja koko ajan jano
Mun on saatava sut, sun on saatava mut
Mun on puettava kaikki ja enemmän
Mul on aina nälkä ja koko ajan jano
Aina nälkä ja koko ajan jano
– Sielun Veljet
Ihana postaus! Jos meille joskus jälkikasvua ilmestyisi, on sormiruokailu yksi niistä valmiiksi päätetyistä asioista. Me mitään aleta soseuttamaan ja syöttämään.
Mä meinasin kommentoida ihan samaa. 😀 Että jos laps syö itse sormin perunan paloja lautaselta samalla kun syötän sitä lusikalla, niin onkohan se sormiruokailua? Tai vetelee kaikki hedelmät ja vihannekset itse, että mä saan juoda rauhassa kahvia? Vai onko se sormiruokailua vain silloin, kun päättää niin määrätietoisesti tehdä (eikä oo vaan laiska niinku mää)?
Nim. Voisinkin käydä katsoon joltain mammafoorumilta, että miten tää sekasorto mun lapsen psyykeeseen vaikuttaa!
Harmi! Mä olisin voinut nokittaa videolla, jossa Hilda kiljuu ja osoittelee asioita!
(Ehkä ihan hyvä että palattiin kumpikin töihin.)
Ai kauhee. Miten sä pystyt elämään itsesi kanssa? Sano nyt vielä, että ootte pitänyt lasta sitterissäkin!!
Hippi (hihi) näyttää tossa tokassa kuvassa ihan joltain, mut hitto kun en saa päähäni, että keltä. Tuli mieleen Vince Neil, mut äh – en oo varma! Tuun kertomaan, jos saan sen päähäni.. 😀
(..tosi nätisti tälleen ohitin koko postauksen aiheen. Mutta joo – mä oon itsekin ajatellut aloittavani seuraavan vavelin kaa syömisen sormiruuista, joten aika kiva kuulla, että se on mahdollista, eikä vaan ”höpöhöpö ei tuu onnistumaan”. Onneks en hirveesti stressaa tai välitä sotkusta!)
Meillä ollaan nyt tutustuttu sormilla syömiseen, kun neiti voi jo olla ruokailujen ajan syöttötuolissa tuettuna (ei osaa itse käydä istumaan, mutta osaa istua) ja minusta on todella mukavaa kun hän voi itse omasta kädestä maistella. En ole tosin vielä antanut kuin kurkkua ja omenaa. Ruuan yhteydessä on nyt pari kertaa maistellut ruisleipää samalla kun olen syöttänyt häntä. Meillä on ja käynyt mielessä tuo, että ottaisimme kaksi lusikkaa. Toisen neidille ja toisen itselleen. Tyttö saisi itse kokeilla ja samalla voisi itse auttaa. Mitä kaikkea tuo teidän tiitiäinen jo söi ja minkä kokoisena seitsemän kuukauden iässä? Kun kovasti olisi kiinnostusta kaikkea antamaan, mutta tuntuu etten ihan ole täysin perillä.
Ja tuo pöydälle laitettava alusta on ihan pakkoa hankkia! Meillä myös puinen perus syöttötuoli ja olen miettinyt, että mikähän avuksi kun kuppi ei pöydällä pysy, jos sen pikkuisen eteen laittaa. 🙂
Mä kans annoin meidän ipanalle paljon sormiruokaa. Se oli niin helppoa ja kivaa! Eniten siksi koska silloin sai itse syödä/juoda kahvia/tiskata rauhassa, mutta myös siksi että lapsi sai siinä kätevästi puuhaa ja virikkeitä, ihan itsestään.
Ladybugs mamalle sanoisin, että turha stressata mitä sille lapselle antaa. Mahdollisimman monipuolisesti vaan kaikkea mitä keksii. Paitsi tietysti jos on allergioita, kannattaa olla varovaisempi. Ainut kielletty sormiruokailussa on pienet, kovat palat, jotka voi juuttua kurkkuun (esim. pähkinät). Muuten antaa mennä vaan! Ekan kuukauden jälkeen me ei edes välitetty siitä ”yksi uusi ruoka-aine viikossa”-säännöstä, kun mitään allergioita ei tullut.
Mun mielestä sormiruokailustakin on tietyillä foorumeilla tehty hirveen iso juttu, siis silleen että se on jotenkin ehdottomasti tehtävä tietyllä tavalla tai se epäonnistuu. Mut meillä mentiin sujuvasti seka-tyylillä, ja neiti 2v on sekä sorminäppärä että taitava lusikankäyttäjä. Se on niin paljon helpompaa ku ei tarvi ite kokoajan heilua sen lusikan varressa, ja sitä sotkua tulee kuitenki, niin ihan sama parit ylimääräset kurkunkuoret lattialla. 😀
O ou! Toivottavasti Vince Neil nuorempana, jos se hän oli!? 😀
Joo, meillä oli siitä paljon iloa ja Poika oppi tosi nopeasti 🙂 Se oli hyvä päätös, vaikka aika puskista tulikin.
Miten voi olla näin vaikea muistaa ja erottaa tarkkaan, minkä ikäinen Poika silloin-ja-silloin oli, mutta..
-alkuun (7 kk) annoimme ainakin perunaa, porkkanaa, bataattia, parsaa, melonia, banaania, mandariinia (ne ohuetkin kuoret pois) kurkkua, kesäkurpitsaa, mustikoita, avocadoa ja maissinaksuja
– sen jälkeen lisäsimme kalaa, lihaa, kananmunaa sekä aloimme antamaan puuroa ja leipää
Ja alkuun helpoimpia syötäviä olivat isot palat, joista poika sai käsillään otteen (lusikkaa ei taidettu tarjota ennen kuin oli 10-11 kk). Puuroakin annoin vähän ”kiinteämmäksi keitettynä”, jotta sekin meni käsin.
En muista Pojan kokoa ja olen hukannut neuvolakortin (argh! on se meillä sisällä jossain..), mutta yksi on varma: Poika kasvoi yläkäyrällä tai yläkäyrän yläpuolella koko ajan. (ennen kiinteiden aloittamista sekä edelleen)
Sormiruokailussa ehdottoman tärkeetä on se istuminen, eli että osaa istua itse ja että tyyppi istuu siinä silmien alla valvonnassa selkä suorassa.
Ja hei, vauvalautanen, eli sellainen hieman matala ja koveroreunainen posliinilautanen on näppärä sen koveron reunan ansiosta (lapsi voi käyttää sitä apunaan käsillä syödessään, ruoka ei tule yli laidan vaan käteen) ja se pysyi myös paikallaan. Kaikki pienemmät kulhot tyyppi heitti yleensä lattialle, mutta matala lautanen taisi vuoden aikana lentää kerran.
Tiny Dinerin tilasin täältä:
http://www.sannas.fi/product/4175/vaaleansininen-tiny-diner-ruokailualusta
Täältä lueskelin itse vinkkejä ja neuvoja:
http://lenniledweaning.blogspot.fi
Hyviä ruokahetkiä! 🙂
Niinpä!
Kuulostaa hyvältä!:)
Hyvä, kun mainitsit pähkinä!
Ja joo, mekin kyllä annettiin kanssa useampia ruokia aika nopeasti maistettavaksi..varmaan jo tokalla viikolla kannoin innoissani pöytään hedelmiä yms..
Mulla meni ihan ohi ”sormiruokailu”, musta oli vaan järkevää ja normaalia antaa lapselle jotain nyherrettävää kun itekin halusin syödä tai tehä jotain 😀 me syötettiin pääosin ruuaks soseita, mut on silti samalla syönyt paljon sormiinkin sopivaa. Kummankaan suhteen ei oo ollut ongelmaa, puoltoistavuotiaana syö edelleen sujuvasti ”mitä vaan” sekä ite lusikalla että isompia ruokia käsin.
Ihan mahtavat kuvat. Ja arvostusta kaikille teille, ketkä kestätte sen sotkun mikä tulee, kun vauva syö puuroa käsin! Oma raja sormiruokailun kanssa menee just siinä… 😀
Kiitos kovasti sisältörikkaasta vastauksesta. 🙂
Pitääkin vilkaista tuo linkki ja käydä tilaamassa tuo Tiny Diner.
Meillä syödään jo puuroa ja lihaakin, tosin ne ovat olleet tähän mennessä soseina ja puuro löysänä. Ei tosiaan käynyt edes mielessä, että puuroa käsin. Kuulostaa kyllä hauskalta sotkulta ja puuhastelulta pienelle. Pitääkin kokeilla jospa neiti maistelisikin itse siihen tapaan.
Tyttö kyllä istuu hienosti selkä suorana jo ilman tukeakin lattialla, muttei osaa itse vielä käydä istuvilteen. Siitä syystä emme ole aloittaneet somiruokailua aiemmin, kun siirtyi vasta vähän aikaa sitten syöttötuolii syömään.
Ja kiitos! Toivottavasti sormiruokailu on neidistä mukavaa puuhaa.
No monien ”asiantuntijoiden” mukaan mun lapseni pitäis varmaan olla jo ihan ”kukkuu” ku oon aina syöttäny (ja muutenkin hoitanut) sen siten, mikä kulloinkin on ollut helpointa. Sekoitellu kaikkia mahdollisia tyylejä. Aika hieno lapsi siitä on kuitenki tullu, mun mielestä jopa kauniimpi ja älykkäämpi ku keskivertolapset ;))
Sormiruokailua on käsittääkseni kaikki ruokailu, joka tapahtuu sormin.
Säästin teidät kuitenkin videolta, jossa Poika (8 kk) syö riemuissan puuroa käsin..Hillitsin itseni juuri ja juuri.
Jes, samanlainen sekopäämukula täälläkin! Syönyt sormin ja lusikalla, ollut kesto- ja kertisvaipoissa, kuljetettu repussa ja vaunuissa, nukkunut vieressä ja muualla ja leikitetty, laulatettu ja annettu olla yksin lattialla pyörimässä. Ei siis mitään rutiineja eikä perusturvaa elämässä, täysin epäjohdonmukasta toimintaa ja siitä seurannut normaalin elämisen vajaatoiminta.
O-ou…
Juu.. pitääkin ihan rohkeasti vaan antaa monipuolisesti kaikenlaista. 🙂
Ihanaa kun täältä saa näppärästi hyviä neuvoja ja vinkkejä. Ei tarvi perinpohjinkaivella tuota Googlen ihmeellistä maailmaa.