Tietoa mainostajalle ›

Pakollinen kahvitauko

Pieni ja napakka ote tarttuu naamaani, kynsi osuu ikävästi silmään ja pikkuavareiden sarja läpsyttää poskeani. Kun avaan silmäni, pieni katse hengittää tiiviisti silmääni noin sentin päässä naamastani. Ensimmäisestä kohtaavasta katseesta lähtee kikattava nauru, joka kuulostaa  kuin sata pientä helmeä helisisi pitkin lattiaa. Äi-TI, äi-TI, äi TI! Päe-vää! Päe-vää Päe-vää! Täh-TI! Än yy tee Än yy tee Än yy tee…

Än yy tee nyt! Päivä alkaa än yy tee nyt. Ihan sama, miten yö meni. Ihan sama, teinkö töitä tai luinko kirjaa neljään. Ihan sama, onko kylmä vai kuuma ja ihan sama, jos väsyttää niin paljon, että pyörryttää. Ihan sama, nyt noustaan ja tikahdutaan riemuista. Vaikka tekee kipeää, ei haittaa. 

Än yy tee nyt, päivä alkaa ja aina se alkaa samalla tavalla. Kikatuksella, jonka jälkeen innostuminen menee yli laidan, kun noustaan istumaan. Pieni massu heiluu ja suu hymyilee niin paljon, että koko tyyppi sekoaa. Miten voi olla näin siistiä! Miten voi! Pienet nyrkit heiluvat ilmassa. Vessaan potalle. Potalle! Parasta! Luetaan Puppe ja avataan kirjassa jäljellä olevat puskat ja ovet. Tämänkin puskan takana on sama kissa, kuin eilen, mutta kyllä se vaan hienoa. Mau Mau! Ja tuokin Pupen äiti, joka ei ole enää minkään takana, koska revin oven eilen irti, mutta siistiä, että se on tuossa! Kylpy? kello, pallo, pullo, isi, kylpy, kylpy, kylpy, vaippa, kylpy, kylpy, ei, ei, äiti..

Pestään hampaat, painetaan nappia, vaihdetaan vaippa, otetaan d-vitamiini. Uskomattoman siistiä! Pakko taputtaa pieniä silkkikäsiä yhteen. Vimma, vimma! Riisutaan yöpuku ja mennään lämmittämään takka. Poppah! Poppah pop paah!  Parasta! Halkokori, jota kaivoin eilen kuusi kertaa, taas tässä takan vieressä! Uskomatonta! Niin siistiä, että pakko vetää kaikki kirjat alas hyllystä! Mika Waltari! Mika Waltari! Poppa poppa! Parasta! Kirjahylly!

 

 

Takka jää ihan kakkoseksi tulessa olemisessa. Tässä vaiheessa minä raahaudun vielä täysin zombina perässä yksi sukka jalassa, toinen silmä auki. En ole hereillä, en edes olemassa. Olen aina ollut surkea heräämään aikaisin. Herättyäni olen huonolla tuulella, enkä väsyneenä itseasiassa yleensä edes herää mihinkään. Ei siis ole sattumaa, että Poika on ottanut avarin tavaksi herättää minut.

Takan sytyttämisen jälkeen otan kupin kahvia ja pakollisen tuumaustauon. Jonka aikana minua ei haittaa kahvia läikyttävä ja sekoileva herra Hassumassu..

kuva.JPG

…eikä kirjat ja autot pitkin lattioita…

kuva.JPG

..eikä naapurin hattaran varastama saalis pöydältä…

kuva.JPG

..eikä Raksahipin poikamiesboksin astioiden muotoilu…

kuva.JPG

..ei kitaran rämpytys..

 Mikään ei haittaa. Aamun ensimmäisen kahvitauon jälkeen minunkin aurinkoni nousee ja voin suunnitella, mitä laitetaan aamupuuron joukkoon. Mustikkaa, melonia vai mansikkaa? Miten siistiä, laitetaan banaania! Mitä tänään tehdään, mennäänkö vaikka naapuriin tai muskariin? En pysy housuissani, mennään pulkkamäkeen än yy tee nyt! Tai temppukouluun. Luetaan kirja! Mika Waltari Mika Waltari! 

 

Share

12 kommenttia

  1. Vierailija kirjoitti: Vastaa

    Mielelläni lukisin joskus koko romaanin verran näitä juttujasi, toivottavasti saat sen unelman toteutettua. Ihan huippua tekstiä, näistä tulee niin hyvälle tuulelle! Ja äiti ja sisko yhtyy mielipiteeseen.

    🙂 Susanna

  2. E neuvolalta kirjoitti: Vastaa

    Tästä sai kyllä kunnon naurut 😀 Ihanan hyväntuulinen teksti.

  3. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Ihana kuulla!!

    Kirjaan on kyllä vielä matkaa… 🙂

  4. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Eipä naurata aamulla kahdeksalta, eh he he!

    🙂

  5. PeikkoÄiti kirjoitti: Vastaa

    Hahaa, kiitos tästä! Pelasti minunkin aamun! Enää ei harmita yhtään, että heräsinkin siihen, kun joku painaa poskiani sellaiseen pusukala-ilmeeseen ja aivastaa vielä kaupan päälle räät nenästään, minun naamalle tietty. HiioHoi, nyt hakemaan puita hellaan, än yy tee nyt! 😀

  6. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Mukava kuulla kohtalotovereista! Täällä jo tulet tehty ja temppukerhossa käyty. 🙂

  7. Katie kirjoitti: Vastaa

    Hahaha! Ihana. Meidänkin puolivuotias herää täynnä virtaa ja riemusta kiljuen. Ei onneksi vielä liiku, niin aamukankea mutsikin ehtii hiljakseen heräillä.

    Mutta mikä siinä on, että miehet tykkää noista kulmikkaista kiiltävänmustista astioista? Ihan hirveät, anteeksi vain.

  8. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Saat anteeksi 😀

    Ja itseasissa tiedän toisenkin miehen, jolta löytyi tuota samaa astiasarjaa.. !?? (tosin sarja saattaa tulla muotiin tässä ihan tänä vuonna, sitä odotellessa!) Jotenkaan en halua heittää poiskaan, kun joku saamarin muisto kai (mulla) liittyy noihinkin, kertovat jostain ajasta (ennen mua;).

    Tosin Hipin tapauksessa ei taida olla mieltymys mustiin kiiltäviin astioihin tai muistoihin vaan ideologia taitaa olla astia kuin astia, aivan sama.. Sain hänet kerran ovella kiinni take away -mukina muumimukini, jonka sain veljeltäni lahjaksi 20 vuotta sitten. Höm. 

     

  9. Ootte hauskimmat 🙂

  10. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Hauska kuulla 🙂 ei aina aamuherääminen naurata, vaikka Pojan seura onkin hauskaa..

  11. vilppumaan erika kirjoitti: Vastaa

    Tiiän tunteen. Meillä on molemmat pojat ärsyttävän aamuvirkkusia. Toki olivat taas mummolassa nukkuneet joka aamu kymmeneen. Kotona ei liene tapahtunut koskaan, pienemmällä ainakin sisäinen kello nostaa ylös puoli kuusi-kuusi, myöhäisimmillään seitsemän. Kyllä siinä tekee mieli huutaa Mika Waltaria juu 😀

  12. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Miksi aina mummolassa käydään helposti nukkumaan, eikä edes heräillä kätisemään? Oon jo alkanu epäillä, ettei ne yöt niin mene! Mummot sanoo vaan, ettei oltais huolissaan!

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.