Tietoa mainostajalle ›
  • Asikaine
  • Miltä oman lapsen sairastuminen tuntuu?

    Tänään on hyvä päivä poikkeuksellisesti antaa kirjoitusvuoro parhaalle ystävälleni! Rakas naapurin muija kertoo palan kummipoikani tarinasta, joka on syvästi koskettanut meitä kaikkia ja koko naapurustoamme viime vuosien aikana.

    ”Meidän perheen ajanlasku jakautuu kahteen aikakauteen. Aikaan ennen ja jälkeen esikoisen sairastumisen.  Jälkimmäinen aikakausi alkoi maaliskuisena päivänä 2014 armoa antamatta pitkittyneen nuhakuumeen jatkoksi. Olimme saaneet lääkäriltä sairaalaan lähetteen keuhkokuumeen takia. Sairaalassa ensimmäisen vuorokauden aikana tehtiin lisää tutkimuksia ja esikoisen vointi alkoi yllättäen huonontua. Seuraavana iltapäivänä kaksi lääkäriä hakivat meidät vanhemmat huoneeseensa sanoen haluavansa keskustella kanssamme. Kalpeina istuuduimme lääkärin kääntäessä itkien tietokoneen näytön meitä kohti. Kuvassa oli esikoisen rintakehästä otettu viipalekuva. Kuvassa näkyi iso musta möykky, joka täytti koko vasemman puolen hennon 8-vuotiaan ylävartalosta. Saimme kuulla, että pojallamme on iso kasvainmassa rintakehässä, ja vasen keuhko on jo kokonaan painunut kasaan sen tieltä.

    Tämä uutinen tuntui, kuin joku olisi repinyt sydämeni irti rintakehästä ja tallonut sen maahan. Kuin joku olisi lyönyt minua palleaan ja potkaissut jalat alta. Hoin mielessäni, ettei tämä voi olla totta. Ei näin voi käydä oikeasti, että tämän täytyy olla joku kamala painajainen, josta herään kohta.

    En herännyt, ja siitä päivästä alkoi 8-vuotiaan esikoisemme kaksi vuotta kestäneet sytostaattihoidot syövän nujertamiseksi. Syöpä täsmentyi mediastinaaliseksi t-solulymfoomaksi, jota hoidettiin suonensisäisillä, selkäytimeen laitettavilla sekä suun kautta otettavilla sytostaateilla. Syövän kerrottiin olevan varsin aggressiivista sorttia, ja kasvaimen kasvaneen muutamissa viikoissa.

    Muistan edelleen tuon lopputalven ja kevään alkuöiden tuoksun sairaalan pihassa. Muistan siellä itketyt kyyneleet, jotta sain taas kerättyä itseni ja palattua takaisin osastolle. Luultu yhden yön visiitti venyikin kuudeksi viikoksi, ja edessä siintävät kaksi vuotta tuntuivat maratonilta potenssiin miljoona. Elimme ensin yksi minuutti, sitten tunti ja lopulta päivä kerrallaan.

    Ensimmäistä kertaa esikoinen pääsi kotiin vapun kynnyksellä muutamaksi tunniksi. Sairaalaan lähteneestä urheilullisesta pojasta oli jäljellä 19,5 kiloinen kalju luiseva varjo, joka ei pystynyt edes kävelemään. Rankat lääkkeet olivat surkastuttaneet lihakset, yleiskunto oli romahtanut ja kävelykyky oli mennyt. Niinpä pakkasimme sairaalasta saadun uuden pyörätuolin autoon ja kiitimme onneamme, että kodin ja sairaalan välillä oli vain 4 kilometriä.

    Kotipihaan saapuessamme isä kantoi poikansa sisälle olohuoneen sohvalle lepäämään. Se hetki tuntui hienolta, koska olimme jo pelänneet, ettemme ikinä enää saisi tuota lasta kotiin. Seuraava juhlanaihe oli, kun hän alkukesästä jaksoi tulla ulos pienten sisarusten kanssa hiekkalaatikolle. Maailmanympärysmatkan veroiseksi kokemukseksi muodostui Tammelan torin grillillä käyminen, jossa hän tilasi joka kerta pienet ranskalaiset ja maidon.

    Valtaosan ensimmäisestä hoitovuodesta vietimme sairaalassa. Ensin olimme siellä esikoisen kanssa läpi vuorokaudet, sitten aamuvarhaisesta iltamyöhään. Jäin hänen omaishoitajakseen ja mies sairaslomalle omasta työstään. Kotona odotti huolenpitoa myös kaksi alle kouluikäistä sisarusta.

    Lapsen sairastuminen ei kosketa vain sairastunutta, vaan koko hänen lähipiirinsä elämä mullistuu. Syöpähoitojen takia vastustuskyky oli todella heikko, ja esikoinen eli kaksi vuotta infektioeristyksessä. Hän ei voinut mennä yleisiin sisätiloihin, julkisiin kulkuneuvoihin, uimahalleista ja laivareissuista nyt puhumattakaan. Kaikki ystävät ja läheiset kokivat ulko-ovellamme tiukan tulohaastattelun, ja vain täysin nuhteeton tautitausta edeltäviltä viikoilta johti sisäänpääsyyn.

    Sairastamisen rankimpina hetkinä koin esikoisen kesäkuisen toiveen 2014, kun hän toivoi minulta nimipäivälahjaksi kuolemaa. 8-vuotiaan lahjatoive kuolemasta tuntui aallon pohjalta, ja kolme kuukautta kestänyt alkutaistelu oli saavuttanut lakipisteensä. Mitä sitä äitinä sellaiseen voi vastata? Onneksi muutaman viikon kuluttua vointi oli jo vähän parempi, ja kun hän toivoi lahjaksi frisbeegolf-kiekkoa, minun teki mieli mennä ostamaan koko Prisma niistä tyhjäksi.

    Vaikeaa oli myös kohdata sisarusten kysymykset ja ikävä poissaolevaa äitiä kohtaan. Kuoleeko esikoinen? Miksi te olette aina esikoisen kanssa? Miksi se saa aina uusia legoja? Miksei me voida koskaan mennä mihinkään? Selitimme, että hoitaisimme samalla tavalla teistä ketä tahansa jos tilanne vaatisi. Ja että nyt isoveli on tosi hyvässä hoidossa ja saa lääkkeitä parantuakseen. Pidimme omana tietonamme ne osaston kohtalotoverit, joiden taistelu ei päättynyt yhtä onnekkaasti.

    Ja niin isoveli onneksemme parani. Sairastuminen opetti meitä elämään hetkessä. Ei niin pientä syytä olekaan, ettei sitä voisi vähän juhlia. Etenkin ensimmäisenä sairasvuotena vietimme jokaista juhlapäivää kuin viimeistä, koska emme voineet olla varmoja kuinka monta niitä saamme yhdessä viettää.

    Tänä päivänä aika on haalistanut varsinkin nuoremmilta sisaruksilta muistoja pois, mutta nykyään 12-vuotiaan esikoisen kanssa koetusta tulee juteltua usein. En jaksa vieläkään sympatiseerata facebookissa nuhaansa valittavia (esikoisen tilanteen ollessa pahimmillaan tajusin kiukkuni johtuvan kateudesta heitä kohtaan, jotka saivat murehtia nuhaansa), enkä ota asioista kovin helposti pulttia. Jos ei siihen kuole, se ei ole kovin vakavaa. Näin ajattelin esimerkiksi kuullessani keskimmäisen vaikeudesta oppia kirjaimia, iloisella retkellä murtuneesta nilkasta tai naarmuuntuneesta auton kyljestä. Sen opin, että elämä on toisinaan hauras lahja, ja on lottovoitto sairastua Suomessa!

    Selvisin rankoista vuosista puolison, ammattitaitoisen henkilökunnan, isovanhempien, ystävien, keskusteluavun ja vertaistuen ansiosta. Saimme sairaalasta muutaman hyvän ystäväperheen, joiden kanssa pidämme edelleen yhteyttä.

    Vertaistuessa on voimaa ja sitä edesauttamassa Sylvalla on iso rooli.

    Sylva ry ja lasten syöpiin erikoistuneet paikallisjärjestöt tekevät tärkeää työtä. He levittävät tietoisuutta sekä keräävät syöpätutkimukselle varoja jotta yhä useampi sairastuneista lapsista osattaisiin parantaa. Lisäksi he järjestävät vertaistukitapaamisia ja tapahtumia, jotka ovat infektioeristyksissä elävälle lapselle lähes ainoita sosiaalisia tilanteita joihin voi osallistua sekä kokea yhdenvertaisuutta.

    Meidän perhe osallistui kaikkeen mahdolliseen toimintaan viikonloppukurssista tuettuun lomaan ja pikkujouluihin. Lisäksi Syli ry:llä (Pirkanmaan paikallisjärjestö) on sairaalan läheisyydessä asuntoja, joita hoidoissa olevien läheiset voivat käyttää lapsen ollessa sairaalassa ja kodin kaukana.

    Näiden järjestöjen toimesta sairaalan taukotila oli viihtyisästi kalustettu ja olipa yksi talvi tarjolla edullista hierontaa vanhemmille sairaalan tiloissa Sylin maksaessa suurimman osan hierojan palkkiosta. Joskus järjestettiin infektioeristyksissä oleville lapsille mahdollisuus päästä HopLopiin tai kauppaan ennen niiden avautumista muille. Elinpiirin ollessa kapea tällaisilla tapahtumilla on valtavan suuri merkitys. Sylva ry paikallisjärjestöineen tekee korvaamattoman arvokasta työtä sairastuneiden ja heidän läheistensä elämänlaadun parantamiseksi niin psyykkisesti kuin taloudellisestikin.   

    -Sini

    Huomenna 15.2. vietetään kansainvälistä lasten syövän päivää, jonka tarkoitus on levittää tietoutta lasten syöpäsairauksista ja sekä nostaa esille vakavan sairauden vaikutuksia koko perheeseen ja lähipiiriin. Samalla kerätään varoja valtakunnallisesti ja paikallisesti yhdistysten ja kerhojen toimintaan, jolla tuetaan sairastuneen perhettä arjessa.

    Keräämme kaikki tämän postauksen latauksista kertyneet tuotot Sylva Ry:n toiminnan tukemiselle! Muutkin voivat tehdä lahjoituksia  toiminnan tukemiselle Sylvan sivuilla.

    Kiitän tämän tärkeän tarinansa jakamisesta parasta ystävääni, joka jaksaa aina iloita pienistä asioista ja on muitenkin uskomaton asennemuija, sekä tietysti rohkeaa kummipoikaani, joka on esikoiseni idoli.

     

    Share
  • Asikaine
  • Heleän talvi-ihon salaisuus – toimiva tehohoito punakkuuteen ja karheuteen

    Kaupallinen yhteistyö: Biodelly

    Olenkin kertonut yhteistyöstäni luonnonkosmetiikan verkkokauppa Biodellyn kanssa, jonka puitteissa olen luonnonkosmetiikkaguru Tanja Kipinoisen ohjeistuksella saanut useampia luonnonkosmetiikkatuotteita testattavakseni ja käyttööni. Kuivan ja etenkin talvisin atooppisesti oireilevan ihoni kanssa olen jo pidempään käyttänyt luonnonkosmetiikkaa.

    Nyt olen Tanjan ohjeistuksella tutustunut useampiin tuotteisiin, joista muutamat ovat nousseet suosikeikseni = ne, jotka oikeasti TOIMIVAT. Tanja on jankannut ihon monipuolisen ja huolellisen kosteuttamisen olevan kaikista tärkein tekijä terveen ja nuorekkaan ihon säilyttämiseksi ja nyt olen katsonut kaikki päivittäiset ihonhoitotuotteeni oikeasti kuntoon.

    Elämän ilot ja surut ja vuodet ovat alkaneet piirtyä naamaani ja epäilin, ettei syveneville otsajuonteilleni tai kulmieni väliin ilmestyneelle pohtimisviivalle olisi enää oikeastaan tehtävissä mitään. Mutta luettuani Satun matkasta kohti pienempiä otsaryppyjä ja myös epätodellisen ikinuoren naapurin muijan hehkutettua hyaluronihapposeerumi-tuotteita toimiviksi, halusin itsekin heti kosteuttavaa taikaseerumia otsajuoviini ja naamaani testattavaksi!

    Tanja suositteli minulle erityisesti hyaluron-seerumia uudelta berliiniläiseltä luonnonkosmetiikkamerkki Lovely Daylta, eikä minulla ollut mitään vastaan maailman kauniimpia puteleita, joiden sisällön lupailtiin toimivan tehokkaasti.

    Lovely Dayn Hyaluron + Bloom Tropical Hydration Nectar -seerumi on superkosteuttava ja nopeasti imeytyvä hyaluron-seerumi, joka sopii kaikille ihotyypeille. Seerumi on valmistettu ilman etyylialkoholia ja eteerisiä öljyjä, jonka takia se sopii myös itseni kaltaisille herkkähipiäisille atoopikoille. Lisäksi seerumin kamomillan kukkaisvesi ja aloe vera kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa ja tämä: se vähentää ihon punoitusta!

    Itseasiassa juurikin punoituksen ja kirjavuuden sekä karheiden laikkujen katoaminen iholtani JOPA TALVELLA oli ensimmäinen täydellinen ihmetyksen aihe alettuani aamuin sekä illoin läträämään hyaluron-seerumilla. (Olen kaikissa postauksen kuvissa täysin ilman mitään meikkiä, jopa aika darrassa. No, ehkä on näköjään jotain eilisen huulipunan rippeitä huulissa, mutta edellisen illan juhlameikki on pesty ja iho on vaan puhdistettu.)

    Joskus ihoni on reagoinut kosteusvoiteisiinkin puhdistuksen jälkeen aika ärhäkästi ja kutisevasti, mutta Lovely Dayn ihmeseerumi tuntuu pesun ja kasvoveden(!!) jälkeen viilentävältä, ihanalta! Ihmeseerumin babassuöljy kuulemma sisältää runsaasti lauriinihappoa, joka rauhoittaa ihon tulehdusta ja kutinaa. Ja juurikin ihme kutinan ja kirvelyn takia olen aikaisemmin joskus  jopa skipannut kosteustuotteiden laittamista (joka on tiestysti ollut tyhmää, olisi pitänyt vain ahkerammin etsiä hoitavia tuotteita). Nyt kutinaongelmaa ei ole ollut, vaan seerumi ihanasti viilentää vähän kiristelevänkin ihon puhdistuksen jälkeen.

    Toinen havaintoni seerumin muutaman viikon käytön jälkeen oli karheahkon ihoni muuttuminen pehmeämmäksi, heleämmäksi ja kimmoisammaksi, joka toki varmasti johtuu hyaluron-seerumin lisäksi myös monipuolisesta kosteutuksesta! Lisäksi kaikki kuivat laikut ovat poissa ja iho tuntuu pehmeältä.

    Eli tällä hetkellä käytän päivittäisessä ihonhoidossa (puhdistuksen jälkeen tässä järjestyksessä): 

    1. Kasvovettä! Kasvovetenä käytän heleyttävää Lovely Dayn Hyaluron + Bloom Toner -kasvovettä. Kasvot tarvitsevat myös vettä kosteutuakseen, kasvovesi on avain ihon kosteutuksessa! Kannattaa hankkia, jos ei omista sellaista nimimerkillä Mikä kasvovesi!

    2. Jonka jälkeen levitän Lovely Dayn Hyaluron + Bloom Tropical Hydration Nectar -seerumin! Ihanaa!

    3. Seerumin jälkeen laitan iltaisin usein Lovely Dayn Hyaluron + Bloom Pink Clay Mask -kosteuttavan naamion, joka on syväkosteuttava naamio kuivalle ja samealle iholle, SUOSITTELEN! Hyaluron on näkäjään päivän sana ja käytän maskia ”yövoiteen tilalla”, nyt ainakaan talvella se ei edes ole ollut liian ytyä lähes päivittäisenkään käyttöön.

    4. Päivisin seerumin jälkeen olen käyttänyt päivävoidetta, tällä hetkellä käytössä on Lily Lolon kosteuttava päivävoide Hydrate Day Cream (sopii myös kaikille ihotyypeille).

    En tiedä, ovatko otsaryppyni seerumin ja yövoiteena käyttämäni kosteuttavan naamion ansiosta keventyneet, ainakaan ne eivät ole kadonneet, mutta olen aikas hämmästynyt syväkosteuttavan luonnonkosmetiikan vaikutuksesta. Ihoni tuntuu terveeltä, heleältä ja hehkuvalta keskellä talvea, jolloin naamani on yleensä punoittanut ja karheillut pakkasessa.

    No ei se hyaluron-seerumikaan kokonaan otsani pystyviivaa ole häivyttänyt, ei sekään mikään botoksi ole, mutta siitäkin viivasta on helppo pitää, kun muuten iho hehkuu heleänä ja voi hyvin jopa helmikuussa.

    Luonnonkosmetiikka, hyaluron-ihme-nektari-seerumi – love them!

    ALEKOODI !

    Nyt alekoodilla satu saa 15% alennuksen kaikista Biodellyn tuotteista 4.3.2018 saakka. Lisäksi Biodellyssä on keskiviikkona ystävänpäiväkamppis: kaikkiin 14.2. tehtyihin tilauksiin tulee kaupan päälle Avrilin vedenkestävä ripsari. (Huomio: ripsari siis vain 14.2. tehtyihin tilauksiin, ei ennen sitä:)

    Suosittelen lukemaan myös ihanan meikkipostaukseni Nuin meikeistä, joita löytyy Biodellystä. (Sitten voi samalla vertailla näitä meikittömiä kuviani meikattuun naamaani, että jaahas!)

    Lue myös Salamatkustaja-blogin Satun konstit talvi-ihon kosteutukseen.

    Lisää infoa yhteistyöstäni Biodellyn kanssa.

    Share