Tietoa mainostajalle ›

Oravanpyörällä ajamisen taito

Tänään olimme aamukahvitteluista alkaen koko päivän ulkona. Portailla paistattelun jälkeen keinuimme Pojan kanssa päämme sekaisin. Naapureiden kanssa katoimme pöydän ulos ja söimme porukalla aurinkoisessa puutarhassa. Poika kokkasi vettä ja hiekkaa naapurin tytön kanssa mummun tullessa yllätysvierailulle. Pretzeleiden ja iltapäiväkahvien jälkeen hassumassu piiloutui naapurin leikkimökkiin, jonka jälkeen valuimme etupihan puistoon. Keinuaddiktia ei meinannut saada kiik-kaa-kaak-kaasta pois edes lupauksella iltakylvystä. Tit tan kaak kaa! Tit tan kaak kaa! Hyvä päivä.

DSC_0408.JPG

Kotiäitinä olemisessa nautin hitaasta rytmistä. Puurolla pönötettiin, kunnes neljää viljaa oli seinässä, lattialla ja jonkun verran hassumassussa. Jättimäistä lelukoppaa tyhjennettiin, kunnes palapelin hukkuneet palikat pilkottivat kopan pohjalta. Psykedeelistä pianoa hakattiin, kunnes kaikki sielun säkeet oli päästetty ilmoille ja siirryttiin hakkaamaan bongorumpuja. Pam pa pam pa pa pam pam pam!

kuva.JPG

Aina oli aikaa vilahtaa naapuriin kahvittelemaan ja jättää leipätaikina tiskien viereen odottamaan vielä hetkeksi leipomista. Pinna oli pidempi kuin remonttilista ja puistossa rupateltiin isien, äitien, lasten, kottaraisten ja ammattilaisten kanssa. Moro vaan! Kiva, kun on lunta. Kippis kippis!

DSC_0407.JPG

Äitiysloman alussa ajattelin lupauksen hitaammasta elämästä ja luppasen lapsen tahtisen sykkeen johtuvan hormoneista. Varmasti osittain johtuikin: edes kaksituntiset yöunet eivät pyyhkineet onnellista virnettä naamaltani ja välillä trippailin jopa sukista lattialla niin söpöt raidalliset sukat, miten sukkiin voi kiteytyä rakkaan ihmisen koko olemus, siinä ne sukat on lattialla, ihana lattia, menen möyrimään tähän lattialle, vauva vauva, love love lovee..Mutta hormoneita enemmän uskon zen-muutoksen johtuneen ulkoilusta, puurosta, kirjoista, laulamisesta sekä etenkin kalenterista ja puhelimesta riippumattomasta elämästä. Rauhasta.

Äitiyslomalla tapahtui vauvan lisäksi muitakin pysäyttäviä asioita, jotka tekivät turhan stressaamisen, pätemisen ja nillittämisen naurettavaksi. Päätin toteuttaa enemmän haaveitani. Keskittyä hetkiin. Istua ihmettelemässä Nekalan oravia, enkä lähteä enää oravaksi pyörään. 

IMG_3932.JPG

Suunnilleen kaksi kuukautta takana työelämää. Kaikki on sujunut ihan ok, mutta huomaan itsessäni pieniä oravautumisen merkkejä ja pinnan kiristymistä. Hektisemmässä arjessa, työväsymyksessä homma meinaa kiehua välillä yli. Autossa huudan korventuneet pahvimukikahvit sylissä edessäni ajaville sunnuntaiköröttelijöille ja huomatessani puistossa geokätköilijöitä sekoilemassa, meinaan huutaa keittiön ikkunasta hei sokeet se kätkö on siellä *******ssa, menkää pois sieltä pyörimästä! Puhelimen pirahdus ja meilien kilahdusääni tuntuvat avarilta takaraivooni.

Kirjoitus-flow on tukkeessa ja eilen huusin pihahommissa Hipille ohjeita ja oraville ny helvettiin siitä. Duunipäivien aikataulut alkavat olla tiiviitä kuin taskuparkit Helsingin työreissuilla, joita on niitäkin liikaa. Deadlineja vetkuttelen sunnuntai-iltoihin, jolloin ahdistus maanantaista ja tulevasta työviikosta purkautuu hattuilemalla kitaraa soittavalle pitkätukkaduolle. Aamulla väsyttää ja haluaisin jäädä puuropöytään naureskelemaan. Sihahtelen ja suhahtelen mennessäni. Ja taas se puhelin soi. Pitäisikö vaihtaa soittoääni? Olkaa hiljaa, kun puhun työpuhelua! Helvettiin nämä sukat tästä!

DSC_0474.JPG

Olen tiedostanut oravariskin ja muutan pyörän suuntaa. Alkuun lupaus pitkästä kesälomasta. Ja lupaus tukkia turpa, kun alkaa hermostuttamaan. Kokkaamisen sijaan istun puutarhaan rupattelemaan ja soitan naapureille tuokaa meillekin take awayta tullessanne. Katselen Hipin Pojan läträämistä kannun kanssa ja teen Hipille iltapalan sohvalle. Annan sukkien olla lattialla ja otan lasin viiniä. Yritän olla päästämättä työkiireitä siihen pisteeseen, jossa paljastan kettuillakseni kaikki Nekalan geokätköt. Koitan olla ottamatta liikaa duuneja, vaikka joutuisin kieltäytymään muutamasta mielenkiintoisesta projektista. 

Muuten vaaleanpunaisen talon kotirauha myydään liian halvalla ja heppoisin perustein. 

Katsoessani portailla istuskelevan pussihousun touhuja tiedän, mistä kannattaa stressata ja mikä on tärkeää. Stressata voi pelottavasta koiperhosesta ja äänekkäästä moottorisahasta.

Tärkeintä on massurummun rummutus, vesiämpäri ja rock ’n’ roll.

 

Share

5 kommenttia

  1. sanninen kirjoitti: Vastaa

    Sydän!sydän!sydän!

  2. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Ni!

  3. Helmi K kirjoitti: Vastaa

    Voi sydän tosiaan! Jokseenkin on tunnistettavaa. Kaikki paitsi geo-kätkö. Mikä se on?

  4. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Ihanaa kuulla kohtalotovereista! Voimia sinne tasapainoiluun!

    Geokätköily on sellainen suhteellisen uusi hörhöily harrastus. Vähän kuin suunnistus meats aarteenetsintä. Etsitään satelliittipaikannuksen avulla (esim GBS) luonnosta tai kaupungista piiloja, joista löytää rasian, jossa on esim. joku pieni juttu tms. (kätköä ei yleensä oteta mukaan, mutta käynti merkataan, pääpainona touhussa on etsiminen) Jokainen voi tehdä piilon ja laittaa nettiin tiedot. Hauska harrastus ja kätköjä voi etsiä vaikka ulkomailla matkustellessaan. Yleensä kätköt on aseteltu nerokkasti johonkin tolpan nokkaan, jonka ympäristöstä voi joutua etsimään pitkäänkin.

    Huomaan aina välillä lähistöllämme kätköilijöitä ja tuittuillen tekisi mieleni spoilata möläyttämällä, missä se siinä puistossa on!

    http://www.geocaching.com

     
  5. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    GBS= GPS

    Lukihäirö = Lukihäirö

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.