Tämän blogin nimi pitäisi olla Törttöilyä. Tai ehkä tämän hetkinen nimi jo kuvastaa sitä, ainakin ihmisille, jotka minut tuntevat, mutta ei nyt helvetti. Juuri, kun on kellarinoviepisodista päästy, käy näin. Oviepisodi tuntuu ihan pieneltä puuhastelulta tähän verrattuna ja tällä hetkellä tekee mieli mennä potkimaan sitä ovilasia uudestaan.
Kotitoimistossa on kivaa puuhastella, mutta ei kannata ottaa viinilasillista läppärin ääressä töiden päätteeksi. Tai jos ottaa, niin juo sen huikalla tai tuttipullosta. Ei jätetä lasiin hapettumaan, koska viini helposti kaatuu vaikka näppiksille ja koneen sisälle, juu. Ja kertoisin kyllä, jos olisin kunnon maistissa tanssinut työpöydällä huulet punkussa hyvillä jatkoilla ja kaatanut viiniä enemmänkin kännissä läppäriini hupsh -olisikin niin, silloin tämä ei tuntuisi niin kohtuuttomalta ja olisi edes ollut hauskaa. Mutta ei. Työn raskaan raataja ottaa yöllä lasin viiniä ja siitä rankaistaan julmalla tavalla, joka johtaa äärimmäiseen ****tukseen.
Voi helvetti! Ja tämä käy tietysti perjantaina yöllä (silloin kun niitä töitä tietysti rankimmillaan kotiäidit tekevät) (kuulostaapa kaksimieliseltä jostain syystä!?). Viikonloppu täynnä ohjelmaa ja nyt kuivatetaan ja odotetaan sormet ristissä huoltoa.
Kyllä taas juolahti uusia kirosanoja mieleeni. Säästän teidät niiltä.
Sen sijaan suosittelen eteläafrikkalaista luomupunaviiniä, Bundustaria! Wine that exposes intriguing layers with every sip!
eiiiiiiiiiii 🙁
voi hanuri :/
Näin jälkiviisaana voin todeta, että tätä varten on olemassa arkiviinilasit, eli matalajalkaisemmat lasit, joiden kaatumisvaara on vähäisempi. Esimerkiksi Iittalan Vernat tai Lempi-lasit soveltuvat hyvin tällaiseen käyttöön.
En tajua, miten en ole aiemmin lukenut blogiasi. Tää on ihan mahtava!
Kiitos vinkistä, vaikka se tuli pari vuotta liian myöhään 😀 😀 😀
Mahtavaa, että olet lueskellut, kiitos 🙂