Tietoa mainostajalle ›

Maaret Asikaine-Coelho

Ollessani keskustelijana Elävän Kirjallisuuden Festivaalin some-paneelissa esille nousivat netin selfhelp-tekstit. Kirjallisuuden tutkija taisi mainita asian ällöttävänä selfhelp-kirjoitteluna. Maaret Kallio sai osansa, kuten myös hänen kolumnejaan somessa jakavat henkilöt.

Vanhana kunnon selfhelp-kirjottelijana tunsin paneelissa piston kyljessäni, jonka jälkeen mietin Maaret Kallion vaaleanpunaista paitaa, tyyntä katsetta sekä hypnoottista puhetapaa tuntien tarvetta päästä hänen sohvalle makaamaan. Kertomaan Hipin määränneen Iskelmä-gaalan jälkeisen yön tapahtumista rangaistuksekseni lukea Steinbeckin Torstai on toivoa täynnä. Että mitä sää oot Maaret mieltä näistä sydäntälämmittävistä veijaritarinoista tai tästä rangaistuksesta? Pitäisikö Hipinkin keskustella Maaretin kanssa? Avautua rangaistukseen seuranneista sekoiluista.

Paneelissa vastasin tutkijan selfhelp-kommenttiin _itkien_(aina hyvä!), kuinka tässä on lähivuosina ollu vähän kaikkea (jopa parempi!) ja kerroin saavani atk:ssa kirjoittelustani paljon voimia (paras!). Kirjoita unelmasi paperille ja ne toteutuvat! Kun kirjoitan, että elämässä pitää miettiä, mikä todella merkitsee tai on tärkeää, niin sitä sitten myös alkaa ajatella niin..

Että niin. Tiesin kirjoituksissani kauhovani aika syvällä selfhelpin rivien välissä, mutta itkuisella kirjoita-unelmasi-paperilleajattele-positiivisesti-elämä-on tässä -kommentilla yllätin itsenikin sen verran rajusti, että jopa professionalhelppi vilahti mielessä. Maaret, eikö ookkii iha ookoo porata täällä?

Mutta kyllä vaan, saan lukijoistani ja kirjoittelustani voimaa, hyvää mieltä ja positiivisia näkökulmia. Räjähtävän vessanpöntön mittasuhteet eivät pirstaloidu liian suuriksi kesyttäessäni pönttösitsueissönin kirjaimiksi. Maallinen pönttö ei suista onneani raiteiltaan (no myönnetään, v**** vähän..) Mutta huonomminkin olisi voinut käydä ja kukaan siellä vessassa käynyt kuitenkaan, let´s be positive.

Muutenkin olen huomannut nykyisin käyväni enemmän lempeällä ymmärryksellä kuin sihisevällä raivolla, jolla monen vuoden ajan höyrysin aika monen kiven läpi. Nykyisin olen valjastanut kyseisen supervoiman lähinnä remontointipuuhiin..(Hippi voi toki olla tästä eri mieltä). Yritän olla armollisempi ja onnellinen. Kirjoitella oman elämäni Coehlona ällöttäviä tekstejä, jos sattuu huvittamaan. Luen niitä vaikka yksin itselleni punkkutonkkakännissä kellarin piikkauksen ollessa vauhdissa neljättä viikkoa.

Mutta nautinpa nyt onnellisesta meiningistä! Odotamme juuri ystäviä lapsineen kylään, kaikista pienimpää en ole tavannutkaan vielä. Kokkasin peltilihapiirakan koko porukalle, koska valmistin eilen vahingossa(!!?) kuivaa riisiä noin viidelletoista hengelle. Syömme sitä kaikissa eri muodoissa pari päivää ja lupasin jättää riisiruokien kokkaamisen Hipille.

Hieman kyllä huolestuttaa, etten viikonloppuna piipittänyt piippaustakaan Hipin hukkuneesta repusta, joka ei (sekään) kuulemma ole hukassa, vaan tallessa tai repäissyt nasevaa kommenttia rakkaani uudesta takista, joka muistuttaa napapaitaa. Mielestäni oli lähinnä liikuttavaa nähdä Hipin iloitsevan ystävältään saamastaan napapai takista. Ehkä olen tyylimyllytaistelut hävittyäni asettautunut naapurin muijien kanssa portaille istumaan tullen joka päivä samaan johtopäätökseen: kylä on hyvä meininki! Otetaanko toiset?

Menen nyt lukemaan Steinbeckin veijaritarinaa ja kirjoittamaan unelmiani paperille, odottamaan unelmieni toteutumista..

kahvi

yöunet

remontoitu kellari

mohito uudella nurtsilla naapurin muijien kanssa

yhteinen loma koko perheellä

VIELÄ JOSKUS!

Dont-waste-your-time-with-explanations-people-only-hear-what-they-want-to-hear.jpg

 

PS. Ehkä hukatusta Vastavirralle säilytykseen jätetystä repusta voisi määrätä luettavaksi muutaman Coelhon??

PPS. Ei Steinbeckissa ole mitään vikaa, mutta Hippi hihkui joka ilta lukiessaan Torstai on toivoa täynnä -kirjaa, nauroi ja halusi lukea läppiä ääneen. Piruuttani sanoin, etten aijo lukea kyseistä teosta. Mutta gaalan jälkeisen yön jälkeen otin veijaritarinan kauniiseen käteeni.

 

Maailmaasyleilevää ja ihanaa tiistaita kaikille!

Share

12 kommenttia

  1. jennilina kirjoitti: Vastaa

    Sä olet kyllä mun elämäni maaretkallio, vaikka ihan oikeasta maaretkalliostakin tykkään. Pienten poikien äitinä monet tilanteet ovat tuttuja, mutta tapa millä niihin suhtautuu on ihan itsestä kiinni. Mulla on tosi usein pipo ihan liian kireä vaikka nyt keittiössä touhutessa tai alkuräjähdystä raivatessa olohuoneessa. Kun täällä saa/joutuu nauramaan niin johan helpotta, alkuräjähdys muuttuu parhaaksi leikiksi ikinä minunkin mielessä enkä pahoita mieltäni jos jokainen suunnittelemani korianterin oksa ei ihan just olekaan tarkassa ojennuksessa sitruunapastan päällä. Joten kiitos Asikaine!

  2. Juurinäin kirjoitti: Vastaa

    Oli selfhelppiä tai ei, rakastan tätä blogia! Huumoria ja koskettavia arkisia juttuja, joita osaat kaivaa ihan omalla tyylilläsi ihan kun vaan tiputtelisit niitä sattumalta JOKA PÄIVÄ (mietin millä ajalla ehdit tuottamaan hiottuja tekstejä monta viikossa ). Saan niistä toivoa, iloa, voimaa jaksaa raskaassa arjessa sairastelevaa lasta hoitaessa . Kiitos siitä sinulle asikaine ja hittoon menköön ne, joita ne ärsyttää!

  3. mie mutten savosta kirjoitti: Vastaa

    Pääseekö sitä sinun paneeli-itkua misthän netistä tai jostaki näkemhän? Onko se täällä jossaki, mie en ole löytäny, mutta mie olenki korvesta. Mie halvaisin nähä ja kuulla sen! Sehän ei ole se sama, jossa sie istut yleisössä kiharissa? Olen nyt lukenu sinun tekstit vuothen 2014 asti ja olen menossa 2015:ssä, ja tieten nämä tämänvuotiset käyn aina lukemassa. Se sinun hippisti on kyllä kans yks, mutta sehän onki Savosta. Täällähän mie teitä tsemppaan.

  4. Maininki kirjoitti: Vastaa

    ”Luen niitä vaikka yksin itselleni punkkutonkkakännissä kellarin piikkauksen ollessa vauhdissa neljättä viikkoa.” 😀 😀 😀

    Mutta. Ennen kuin lähet piikkaamaan niin kirjoita pliis siitä piharempasta! Kihisen jännityksestä kuulla kaikki dramaattiset juonenkäänteet. T: Yks joka tarvii runsaasti vertaistukea tämän ikuisen, koskaan valmistumattoman, helv…moisen rakennusurakan kanssa

  5. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    IHanaa, kiitos ihanasta kommentistasi! 🙂 Voin heti itkeä nytkin, kun luin tämän. Niin hyvä mieli näistä aina tulee!!

  6. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Kiitos tästä! Ihan mahtavaa, onpa kiva kuulla!! <3  Kiitos!!

    (Enkä mää nyt ihan joka päivä kerkee kirjotteleen tai ainakaan hioa (niin paljon kuin haluaisin;)

    Sinne voimia raskaaseen arkeen ja paranemisia pienelle!!

  7. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Ei sitä onneksi valitettavasti näe, sitä ei taltioitu. Mikä oli kyllä hyvä, sillä oisin varmaan ollut kamerapelkoisena lukossa hiljaa..nyt kun ei taltioitu, uskalsin aikas avoimesti jutellakin siellä 😀 Heh. (Ja ei ole se sama, jossa yleisössä…se oli sentään TELKKARISSA OH MY GOOD!! Enkä pillittäny ees, heh)

    Ja ihana kuulla, että luet!! Kiitos siitä paljon <3

    Ja joo, on se Hippi yks kans;) Koko Savo on yks kans

  8. Lottovoitto kirjoitti: Vastaa

    Jään Asikaiseen.

  9. Vierailija kirjoitti: Vastaa

    Asikaine on parasta mitä tiedän (en aio hankkia lapsia mutta tästä blogista saa aina hetkittäisen vauvakuumeen, WTF?!?!?!) ja suosittelen sitä kaikille jotka kuuntelevat. Maaret Kallio saa minut näkemään punaista, varsin ärsyttävää huomata kun fiksuina pitämäni kaverit tykkäilee sen kolumneista UGH.

  10. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Haha! MUn on pitänyt kirjoittaa siitä ja jotain kuviakin oon siirrelly, mutta kun lumi on peittänyt kaiken alleen, niin ei ole tuntunut ajankohtaiselta 😀 Mutta kirjoitan siitä kyllä vielä!

    Ja saat kyllä kaiken henkisen tsemppitukeni rakennusurakan sietämisessä!! AAARGH!!!

  11. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Lottovoitto on jäävät lukijat!

  12. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Hihihihihi! Kiitos tästä ihanasta kommentistasi, tulipas tosi hyvä mieli! 

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.