Palavereiden lisäksi ensimmäinen työpäiväni meni hoitaessa liian pitkälle lykkäämiäni asioita. Macissani pyörivän rantapallon tuijottamisen käydessä sivuduunista oli jo pari vuotta pitkään jumittaneelle työkoneelle pakko tehdä jotain. Pallottelun suuri osasyy on takaraivossani ollut tiedossa: koneeni pursuaa valokuvia ajalta Hippi-näyttää-ihan-Prad-Pittiltä sekä ajalta mää-bailaan-ankarasti-kaikilla-festareilla-kunnes-mää-makaan-mökillä-(aika-turpeena)
Kyseisten vuosien lisäksi koneeni huutaa hoosiannaa pyörittäessään satoja kuvia isäni vanhasta kamerasta, joita tuijottaessani sydämeni särkyy. Isäni toimesta Karhun kierroksen jokainen puu on taltioitu julisteen kokoisena koneellani luoden sarjan en-poista-näistä-mitään-koskaan- osa 1 Joita seuraa satoja, satoja kuvia nuttuisista vauvoista, värikkäistä nimijuhlista, paita-aukisesta aloittelevasta äipästä, taaperruksesta… joista syntyy en-poista-näistä-mitään-koskaan– osat 2-18.
Jep. En poista. Mutta SIIRRÄN. Ihan saatanan hitaasti ulkoiselle kovalevylle, joka ei toimi macin kanssa ennen alustamista(!!?), joka on jotain mystistä atk-shittiä, jossa olen aivan paska, jonka takia pelkään tekeväni siirrossa kohtalokkaan virheen, jonka seurauksena rakkaat pikselit katoaisivat vapauttaen menneisyyteni bittiavaruuteen.
Ensimmäinen päivä vaihtui toiseksi kuvien siirrossa ja läpikäymisessä, joka tuntuu kuin raastaisin raastimella naamaani. Jos ihmiset todella kuolinhetkellään näkevät elämänsä ’vilahtavan’ filminauhana silmissään, niin toivottavasti lähimmäiseni eivät keräänny viimeisellä hetkelläni ympärilleni tai ainakin ottavat eväät mukaan. Kuolinkorinani tulee kestämään toista viikkoa ja sätkiessäni kummallisesti huudaan neljännen päivän kohdalla, etten enää halua nähdä yhtäkään heilahtanutta kuvaa keikoista, joiden soittajia tai paikkaa ei edes kuoleva pysty erottamaan tai yhtäkään päivän asua! Ei helvetin helvetti!! Mitään en ole oppinut.
Mitään huuhaata ei voi edes selaamatta ampua roskikseen, koska kaiken tykityksen välissä saattaa piillä joku ihana ja tärkeä tallenne. Hullunkiilto, jota en ollut vielä perheenjäsenteni silmässä nähnyt. Huoh. Ihania kaikki, ei voi poistaa.
Mitä hetkiä silmieni ohi skrollaakaan.
Tähän elämänhetkeeni päästyäni ei viisituhatta kuvaa riittänyt…tämä oli vasta satunnaisräpsijän alkusoitto, joka ei edes kuulunut vielä Nekalassa asti. Tästä vasta alkaa tuhansien ja tuhansien tässä-vauva-makaa, tässä-vauva-istuu, tässä-vauva-heiluu, tässä-vauva-nukkuu (HUOM! Vasta ensimmäinen vauva!), tässä-on-naapureiden-kaverit (WTF!), päivän asujen, remppa-ennen-jälkeen ja ties-vittu-minkä-kuvien! letkajenkka, jonka jälkeen en halua enää tavata ikinä ketään. AAARGH.
Näköjään jonkun esittelessä minulle lastaan, tarjotessaan kakkua, kehuessa uutta mekkoaan tai ihan vaikka näyttäessään pistorasian sijainnin, kaivan kamerani ja otan siitä neljäkymmentäkaksi kuvaa. Hirveä ihminen! Ampuisin itseäni rangaustukseksi vaikka jalkaan, jos en pelkäisi aseen kanssa tunaroidessani kuolevani ja joutuvani TAAS katsomaan heilahtaneita ketä-helvettejä-te-ootte-ollaan-näköjään-jossain-jatkoilla-räpsyjä ja muita _tärkeitä_ hetkiä huhutussa elämän-nauha-ennen-kuolemaa-skrollissa läpi.
Jos jatkossa blogissani ei ole kuvan kuvaa, olen tullut järkiini ja vihdoin hommannut filmikameran.
PS. Eläköön vuosi, jona en ole ottanut yhtäkään kuvaa MISTÄÄN kärsiessäni dokumenttielokuvan kuvaamisen jälkeisestä mielenhäiriöstä, joka taisi olla selväjärkisin hetkeni koskaan.
http://www.youtube.com/watch?v=hXggAdmWeJI
Tämä vielä tähän, niin saadaan valmis raaste, joka sopii nautittavasi punaviinin kanssa! (Mikä vaan tonkassa myytävä sopii.)
Hei hyvää viikonloppua kaikille sitten vaan! Moro!
Mut silti ois kiva, jos ois vielä vähän enemmän kuvia. Tuokin ensimmäisen kuvan ns. Tanskan matka on (ehkä??) kuvattu vain alkuosastaan. Miten ihanaa oiskaan kattoa kuvia myös siitä loppureissusta!
Loppumatka siirretty onnistuneesti ulkoiselle kovalevylle.
osa 1 ”Tanska” ennen
osa 2 ”Tanska” jälkeen (onneksi emme jääneet auton alle)
Voimme palata niihin (KIN) hetkiin. Galla on muutenkin vahvasti täällä läsnä! <3
Ai fiil juu. Mutta ne paperikuvathan ne vasta hanukasta onkin! Just viime viikonloppuna ajauduin vuosien ajan unohduksissa olleen valokuvalootan äärelle ja ai perkele mikä tunteiden vuoristorata käynnistyi kun katsoi 20 (!!!!?”?”?”?!!!11!!!) vuoden takaisia kuvia esim lukion luokkaretkeltä. EN suosittele! Blogiasi sen sijaan suosittelen <3
Siirrät kyllä ne kuvat nyt myös jonnekin pilvipalveluun, koska kovalevyt kosahtaa jossain vaiheessa kuitenkin! Mulla oli opparista versiot koneella, tikulla, Dropboxissa ja varmuuden vuoksi vielä sähköpostissa. Ja sillä en tee mitään, enkä kaipaa tippaakaan – voisin nakata jokaisen version jokaisesta muodosta helvettiin, enkä ikävöis koko opparia sekuntiakaan! Mutta jos valokuvat häviää tai talo palaa, niin niitä ei enää takaisin saa (muuten kuin sieltä pilvestä)
Mä niin ymmärrän sua! Eikä tällaisia helmiä saakaan poistaa, nämähän olivat ihan mahtavia! (Eli sen lisäksi, etten poista ikinä ainuttakaan omaa kuvaani, en halua, että myöskään muut poistelevat kuviaan). Me käydään jatkuvaa kädenvääntöä mieheni kanssa täyttyvästä kovalevystä, hän kun ei ymmärrä yhtään ettei niitä tärähtäneitä ”tässä jatkoilla vuonna 2009”, ”tässä pullakahvit mummulassa 2010” (kuvat 1-10), tai ”tässä viidestoista kuva vauvan varpaista 2011” saa poistaa. 🙁
”Näköjään jonkun esittelessä minulle lastaan, tarjotessaan kakkua, kehuessa uutta mekkoaan tai ihan vaikka näyttäessään pistorasian sijainnin, kaivan kamerani ja otan siitä neljäkymmentäkaksi kuvaa.” Ihan hyvin tiivistetty. 😉
Ihania ihania!
Mun mies aina kiroo ku siirtää mun kuvia koneelle. Nyt se laitto mun uuden puhelimen niin, että sen galleriasta kuvat tallentuu suoraan mun google-tilille eli ne on suoraan tallessa!
Mutta mulla ois edessä muutaman kuvakirjan teko lapsista. Ekasta ku oon saanu tasan sen ekan vuoden tehtyä ja kummankin lapsen ristiäisistä on kirjat. Mut nyt ois esikoisesta ne vuodet 2-4 ja kuopuksen eka vuosi! Mistä aika moiseen?! Se on kivaa tekemistä mutta yks kirja vie hupsis vaan helposti sen pari kolme tuntia!
Ooh! Iih! Saanko leikkiä, että teidän ihanat nuoriparikuvat on meidän? Koska MEILLÄ EI OLE NIILTÄ AJOILTA MELKEIN YHTÄÄN KUVAA! Mikä on käsittämätöntä. Mutta se oli vanhaa aikaa, kai se jotain selittää.
Kröhöm. Mä tilaan paperikuvat puolivuosittain, noin. Ja liimaan ne itse pahvisivuiseen albumiin. Ja heivasin ulkoisen kovalevyn helvettiin sen jälkeen, kun siirryin peesee-ajasta mäkkiin, kuvailemastasi atk-shitistä johtuen. Ja uskottelen itselleni, ettei koneen muisti täyty koskaan, koska muutun vainoharhamummeliksi pilvipalveluita ajatellessani.
Kuvien järjestely ja säätäminen on kyllä perseestä. Tykkään ottaa kuvia ja katella niitä, mut savu alkaa nousta korvista välittömästi, kun edes ajattelen sitä hetkeä kun on pakko käydä läpi satatuhatta kuvaa joista kolme on edes jollain tavalla relevantteja minkään kannalta. Taidan lykätä urakkaa ehkä vielä muutaman kuukauden, ehkä kone ehtii hajota siinä välissä ja vapauttaa mut urakasta.
Kerrankin hyvä biisi lopussa tämän blogin tiimoilta. Jes!!!
Tiedän niin tunteen! Mutta mulla itkee sydän verta kun ajattelenkaan lipaston laatikossa olevaa kosahtanutta tietokonetta jonka kovalevy hajosi ja sain kovalla rahalla pelastettua kuvat (ja muut tiedostot joilla ei yhtään mitään väliä) uudelle kovalevylle, enkä edelleenkään kopioinut niitä talteen, kunnes koneen päälle kaatui vettä ja se vinkui hädissään ja piippasi kuolonhenkäyksen. Elättelen toiveita että saisin kuvat vielä uudelleen pelastettua.
Tässä yhtenä päivänä löysin osan niistä kuvista muistitikulta ja toista tuntia selasin niitä itkua tuhertaen.
Ps. Ootte te näyttävä pari!
Mulla on kovalevy täynnä toisten ihmisten hääkuvia.. Tuli kuvattua ihan muutamat häät tuossa muutama vuosi sitten. Mut eihän niitä voi poistaa, kun kato teen niistä vielä joku päivä portfolion. (ihan varmasti en tee, räpsin kuvani nykyään puhelimella ja kolme järkkäriä itkee hyllyssä kun kukaan ei niitä käytä).
Mut mä koetin poistaa jotain vanhoja kuvia jokin aika sitten (tässä siskontyttö keinuu osat 1-1000) ja toi hullu mies istui vieressä hokemassa et ei noita voi poistaa. Voi poistaa, jätetään ne parhaat 20.
Tuossa jalkatuki-morjestus-kuvassa on kyllä ihan selkeesti Prad Pitti! :O Ja tuossa hiihtokuvassa on ihanaa menneiden vuosikymmenten havinaa!
Terve Asikaine, yleensä kirjoitat hyviä ja hauskoja tekstejä. Vammaisten henkilöiden oikeuksien ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi töitä tehneenä korvaani kuitenkin särähti tässä kirjoituksessa ikävästi sanat ”ennen vammaista alustamista”. Tämänkaltaista ”vammainen”-sanan negatiivista adjektiivikäyttöä ei soisi näkevän missään.
Kiitos tästä huomiosta!
Olen pahoillani ajattelemattomasta ilmaisusta, jolla ei tarkoitukseni ollut viitata vammaisiin henkilöihin, ei todellakaan. Itsekin olen tehnyt töitä vammaisten kanssa, enkä kyllä tarkoituksella kirjoittaisi kenestäkään loukkaavasti.
korjaan ilmaisun heti.
Joo, ai saakeli, kun tuli kerran kellarissa katsottua lukiokuvia kansiosta, ei ollu sekään hyvä!
Mikä on hyvä ratkaisu?
PS. kiitos suositteluista 😉
Kiitos vinkistä, niin mun täytyy kyllä tehdä! Tää on yhtä siirtelyn siirtelyä…aaargh, mutta oikeessa oot kyllä. Ei tuo kovalevy mikään varmin patentti ole sekään…puuh
Joo, tuo kuvien poistaminen on jotenkin kovin rankkaa..vaikka ois niitä heilahtaneita yms, niin etenkin lapsista en vaan meinaa haluta luopua edes niistä heilahtaneista räpsyistä tai mistään muistakaan epäonnistuneimmista otoksista, koska ne on kaikissa niin IIIIHANIA!
Hyvä systeemi! Voi kun mullakin joku muu hoitelis mun puolesta näitä siirtoja : /
Ja voi että kadehdin noita kirjoja. Kyllä munkin pitää ryhdistäytyä ja tehä jotain ainakin noille nimijuhlakuville ja muillekin kivoille 😀
Saat leikkiä, olkaa hyvä vaan 😀 Ja niinhän se ennen on ollut, ettei aina ollut kameraa mukana tai jos oli, niin filmi oli rajallinen…ehkä ihan hyvä!
Ja joo, kyllä pitäisi saada nyt kirjoja tai jotain paperikuvia tai jotain tehtyä, ettei ihanat hetket vaan jää vaan kovalevyn uumeniin piileskelemään pitkiksi ajoiksi…sekään ei tässä ois nyt toivottua..
JOo, juurikin se läpikäyminen ja valikoiminen, tarkkojen otosten puljaaminen sieltä räpsräpsräps tulituksen joukosta, se on aivan raastavaa touhua!!
Mutta älä lykkää liikaa tai ota kopsut ainakin!!
Hyvä, että kerrankin oli myös sun mieleen! 🙂
Voi ei voi ei voi ei!! I feel u! Mulle ois voinu käydä juuri noin ja oon kerran yhdeltä kosahtaneelta koneelta pelastellu kovalevyltä..
..mutta pidän kyllä nyt sulle peukkuja, että saat ne vielä uudelleenkin takaisin. Tsemp!!
Ihanaa, kadehdin kaikkia, jotka pystyy poistamaan ne ihan hyvät ja valikoimaan 20 parasta! Voisit tulla pläräämään vähän läpi tuota mun kovalevyn sisältöä, jossa sitä ihan hyvää huttua on edelleen PAAAALJOON!
Joo, etenkin siinä! 🙂 Haha!
Tuo hiihtokuva ei edes ole niin vanha, oon siinä raskaana, eli se tais olla 2012! Mutta joku siitä tekee sellasen, että näyttää ihan jopa ysäriltä 😀
Niin hienoja kuvia. Awws nuo varpaat.
-Isla
Jos löydät aikaa, niin tsekkaapas kirjoitukseni pahan puhumisesta selän takana.
http://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/pahan-puhuminen.html
Olen kommentoinut tänne muistaakseni joskus ennenkin näin, mutta taas olen tilanteessa, jossa erehdyn lukemaan blogiasi kirjastomme asiakaspalveluvuorossa. Ei näytä kovin vakuuttavalta, kun kirjastotäti tirskuu itsekseen palvelutiskin tietokoneen ääressä. 😀
Niiden pitää antaa ensin muhia vuosia, jotta sellaiseen urotekoon pysty. Tai pakottaa itsensä katsomaan kaikki kuvat parin viikon välein läpi, niin kyllä sieltä alkaa yllättäen löytyä ne joista ei niin tykkääkään.. Opettaa myös siihen, ettei ota 800 ruutua päivässä.