– No moikka! Mää sain ny täällä nää mun työt tehtyä. Aattelin, jos tuutte mua vastaan tai missä te ootte?
– Täällä leikkipuistossa.
– Ai jaa, miten teillä menee?
– Tosi hyvi. Paitsi Pojalla tuli pissat housuihin ja miun housuille.
– Ai. No oliko teillä mukana vaihtovaatteita?
– No oli tuolle, muttei miulle.
– Niin no ei me sit varmaan mennä sinne syömään.
– Ai, miksei?
– No jos sulla on pissaset vaatteet?
– Joo, mut ei se haittaa.
– !!!?
– Miulla on pelishortsit jalassa!
– Ai oliks sulla siis toiset housut mukana?
– Ei vaan miulla oli koko aja nää pelishortsit.
– !!!? No mitä se siihe vaikuttaa?
– No nää on pelihousut. Nää kuivuu tosi noppeesti…
– !!!?
– …itseasiassa nää taitaa nyt jo olla iha kuivat.
– !!!??? Ai että mää lähtisin sun kanssa syömään johki ravintolaan kuset housussa…?
– No, mut nää on NYT jo iha kuivat!
– !!!!?????
Lähtiessäni työkaveri nauroi, ettei kusihousuus niin haittaa, kun ei ole kusipää. Toivottavasti kaikkien edeltäneiden kusikeskusteluiden valossa, saan nimeeni etuliitteen.
Kusi-Asikaine toivottaa ihanaa hellepäivän iltaa!
:’DD
EN KESTÄ TEITÄ! <3
Meillä asuu samantapainen suhteellisen huoleton kolmekymppinen mies.. ja muuten täysin samanlainen kakluunikin löytyy 😀
Luin tätä kännykällä bussissa, ja Armanin kuvaan päästyäni repesin nauramaan ääneen. Kiitos!
Jos teet joskus sitä stand-upia, kyllä, ostaisin! Eli tulisin kattoon.
Kun ekaa kertaa aloin lukea sun blogia, jotain vuosi sitten, kerroin miehellekin kuinka luin sellasta tosi hauskaa blogia…se kirjotti sellasta ja sellasta…haahaa…
Nää jutut on niin kivoja, että ne naurattaa vielä pitkään jälkeenkin päin. Varsinkin sille rallienglanti-jutulle naureskelin silloin koko päivän.
😀 😀 😀
Oottelen täällä jfk-kentällä jatkolentoa ja heti ekaks piti tietty päästä asikaista lukemaan. Oon niin jet lag huuruissa, että en oikein tajua mistä tässä postauksessa on kyse, mut silti liikutuin ja tuli jo nyt kova ikävä teitä <33
Haha, ei kai se pieni kusi housuissa haittaa, jos kerta kuivuu äkkiä! :’D Joo, yö junassa takana ja väsymyksen tason alkaa hiljalleen huomata.
Kusihousu!!
( Ja: oli tuolle muttei miulle. Ahhhhhaaaaaa)
Nauran aina näille jutuillesi aamukahvilla ennen töihin menoa ja ,jos ei uusia kirjoituksia ole, pitää käydä oikein tarkistelemassa, joko nyt, joko nyt. Joskus tekisi mieli ihan jakaa näitä juttuja työkavereille, mutten kehtaa näin miehenä kertoa lukevani päivittäin mammablogia. Vaikka mun mielestä tää on kaikkea muuta kuin mammablogi. Vaimon kanssa aina naureskellaan jutuillesi yhdessä. Piristät elämäämme näinä aikoina, kun vaimon synnytyksen jälkeisen masennuksen kanssa ollaan kamppailtu. Ajatuksiasi ja sattumuksiasi lukiessa tulee sellainen fiilis, että kyllä kaikki vielä järjestyy ja ei haittaa vaikkei kaikki aina ole ihan tip topissa. No oho, yllätimpä itsenikin tällä avautumisella. Mutta kiitos hauskoista jutuistasi. Ne saattavat nousta arvoon arvaamattomaan väsyneinä aamuina!
Mökillä aamukahvilla koko järvi kuuli kuinka hauskat aamukahvit oli 😀 Kiitos! Ja nauramista ei voi lopettaa näköjää ollenkaa hehhehheeeeee!
No meikäläinen veteli eilen keskiviikkona koko päivän Helsingissä kuset housussa 😀 😀 Nimim. Yskä & Raskaus
Nevör. Riid. Asikainen. Vhen. Iitting. Kändi.
Ässämixit väärään kurkkuun, kiitti! 😀
Tai mitä jos vaan tekisit spin-off blogin nimellä Kusikaine?
Ja selvennyksenä vielä edelliseen kommenttiin, että arvostan kusijuttuja. 🙂 Ja ihana blogi muutenkin!
Ihana! No, loogistahan toi on.. :))
Maalla asuessani kuule tollasta oli siellä sun täällä, ja pieniä sattumuksia tapahtuu.. ja, hyvä että olivat kuivat!
Keep going.. ♡
En määkään..
Hauska kuulla! Ehkä ne kulkee tiimeissä, kakluuni ja kaveri 😀
Hei, ihanaa! Hauska kuulla, että oot lueskellut ja naureskellut! Ihan parasta 😀 Kiitos kommentistasi!
😀
Voi tillii, meilläkin on ikävä sua! Parasta matkaa! alkoi kuulemma tosi smoothisti..ykkösluokka oli vähintä, mitä pystyivät tekemään <3
Ihanaa reissua!!
Joo, täällä väsymyksen tason voi tarkistaa tuosta VAIVALLA askartelemastani memestä! HIANO!
😀
Joo, ensi kerralla koko perheelle vaihtovaatteet mukaan, kun lähdemme leikkipuistoon 😉
Kiitos koskettavasta kommentistasi! Ihana kuulla, että olette yhdessä naureskelleet ja ilahtuneet jutuistani! Tästä tulee ihan tosi hyvä mieli.
Toivottavasti kamppailu olisi kääntymässä voitoksi pian. Voimia teille raskaassa tilanteessa, koitan piristää aamujanne parhaani mukaan. Jaan pian remppakuvia, niin saatte hyvän vertailailukohteen, miltä näyttää, kun hommat ei oo tiptopissa 😉
PS. kyllä sun pitää jakaa niille työkavereille välillä näitä juttuja! 😀
HYVÄ! 😀 😀
No mutta ei se haittaa, jos ehti kuivuun ;D
Hahahahaha! 🙂
Ahahahahhahahahah! 😀 …ja sitten meillä täällä Trendissä on tämä yksi bloggari, joka on perehtynyt kusiaiheisiin!!
Kiitos 😀
Joo, kuivuneet kuset ei haittaa.. loogista!! 😀
Kiitos <3
Nauroin *melkeen* pissat housussa tälle eilen aamulla. Universumi kosti iltapäivällä; tyttö nousi potalta ja tuli syliin halaamaan oikein pitkän kaavan kautta ja pissas samalla mun housuille…
Hahahah! Mutta ootat vaan, että kuivuu, niin se on sitten sillä hoidettu! 🙂
Kiitos Asikaine ihanasta blogista. Meillä on kuopuksen vauvavuosi menoillaan (lapset alle 3v ja 8kk) ja tänne löytyminen puoli vuotta sitten piristi ihan hirveästi! Luin koko blogin alusta saakka aina kun odottelin, että tyttö nukahtaa. Ihana lukea teidän jutuista. Varsinkin siinä pahimmassa vaiheessa (mulla tekee hormoonit jonkun sekoboltsijutun vauvavuonna siinä 4kk kohdalla näköjään) oli kiva tulla tänne lukemaan hyvänmielenjuttuja. Mies tiesi jo ilmeestä että ai sä luet Asikaista. 😀 Tämän jutun luetutin silläkin (nauroi). Hyvää loppuodotusta!
ps. mä olen kätilö (töissä synnytyssalissa) ja toi pelkopolikäynti… ei ollut ihan sitä mitä meidän pitäisi pystyä antamaan. Harmittavaa! Hyvää loppuodotusta toivon sinne. 🙂
Kiitos kommentistasi, ihana kuulla että blogista on ollut iloa 🙂 JEE!
Hei, mullakin tuli sellanen ihmeellinen hormonilasku vauvan ollessa 4 kk..en kyllä ihan palautunut maan pinnalle, mutta välillä tulin alas ja lujaa ja tuntui tosi epävakaalta omat fiilikset ja reaktiot..hmm..
Ja tuosta pelkopolista..juttelin asiasta myöhemmin ja sain tietää, ettei paikalla ilmeisesti ollut tyyppi, joka yleensä pelkopolia pitää vaan tuuraaja. Ihmettelin jo siellä ollessani, kun aika hysteerisenä siellä olin ja itkin ja toinen vaan kyseli, että mites, oisko mulle ok, että sinne saliin tulee opiskelija mukaan vai ei..vähän sellanen olo tuli, että miten se nyt tähän liittyy tässä vaiheessa, kun en itsekään halua tulla sinne saliin ja olen helvetin ahdistunut, itken hysteerisesti, niin ei mitenkään mene jakeluun jonkun opiskelijan kohtalo TÄSSÄ VAIHEESSA…mutta joo. Se ei nyt menny mun osalta putkeen, mutta toisaalta olin helpottunut, kun sain tietää siellä olleen toisen henkilön, koska olin jo sitä mieltä, että nyt on oltava omassa asenteessa vikaa, kun kaikki fiilisteli, kuinka paljon apua ja rohkeutta on sieltä saanu. (ööh tuli näköjään pieni avautuminen..)