Tietoa mainostajalle ›

Koskettava Parikkalan Patsaspuisto

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lomaillessamme Itä-Suomessa, teimme retken Punkaharjulle ja Parikkalaan, jossa tutustuimme Parikkalan Patsaspuistoon, joka on taiteilija Veijo Rönkkösen omaan pihaansa perustama ihmisveistospuisto ja puutarha.

Ennen saapumistamme patsaspuistoon, keskityin kaivamaan pillimehua takakontista, etsimään talouspaperirullaa, kyselemään muilta ja itseltäni tarviiko käydä vessassa? sekä kasaamaan rattaita, joten en ehtinyt muodostamaan käsitystä, minkä tyyppiseen matkakohteeseen retkiseurueemme oli matkalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tupsahtaessamme suoraan takaportista puistoon, yllättävä näky oli mykistävä. Mitäs helvettiä? Sokkeloisen metsäpolun jälkeen aukeni vehreä puutarha, jossa oli parisataa patsasta joogaamassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luonto oli omalta osaltaan jatkanut Rönkkösen kädenjälkiä tehden patsaista vielä hämmästyttävämpiä ja pelottavampia.

Itse patsaita hämmentävämpää oli niiden paljous! Joka puskasta tuijotti jonkinlainen silmäpari, jonka nähdessäni hätkähdin ja sain hätkähtää puiston sokkeloisilla poluilla aika monta kertaa. Rönkkönen on nimittäin tehnyt elämänsä aikana lähes kuusisataa patsasta, jotka kaikki ovat sijoiteltuna taiteilijan vanhaan pihapiiriin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aika saakelisti sakkia yhdessä pihapiirissä.

Koska aloitimme puiston kiertämisen taaemmasta portista, jäi taiteilijan tarina alkuun arvoitukseksi. Puolessa välissä matkaa totesin jollain lähteneen lapasesta jopa enemmän kuin itselläni…että ehkä parisen issueta jäänyt käsittelemättä…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puiston tunnelma alkoi kuitenkin keventyä porttia lähestyttäessä. Värikkäiden kukkien joukossa yli sata tanssivaa lasta johdatti kävijöitä hämyisemmästä joogatarhasta valoisammille maille.

Äitinsä kuoleman jälkeen Rönkkönen oli keskittynyt pelkästään lapsiveistosten tekoon. Lapsikatraan luominen oli ollut irrottautumista ankeista lapsuusmuistoista, jonka lisäksi taiteilija halusi myös alleviivata teosten ja tekijänsä suhdetta: teokset ovat tekijänsä lapsia.

Rönkkönen oli ilmeisesti kärsinyt vaikeasta äiti-suhteesta ja tänään repsahtaessani lasinsiru jalkapohjassani huutamaan puuhellan tuhkia tyhjentävälle vauvalle, yritin hillitä itseäni, etteivät poikamme joutuisi kuolemani jälkeen valamaan pihaamme täyteen betonihahmoja. Kyseinen prokkis kun vaikutti raskaalta urakalta niin fyysisesti kuin henkisestikin, eikä Nekalan puutarhamme ole ihan yhtä iso kuin Rönkkösellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä tarkemmin patsaisiin ja Veijo Rönkkösen tarinaan uppoutui, sitä koskettavammaksi ja mielenkiintoisemmaksi patsaspuisto muuttui. Itse koin useat patsaat aika pelottavina ja ahdistavina, mutta esimerkiksi anoppi osasi nähdä monissa huumoriakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Avartavaa oli lukea erakoituneen, joogaan hurahtaneen, herkän taiteilijan mietteitä. Sydäntä puristi katsoa Rönkkösen piirrustuksia lentopallojoukkueensa illanvietoista, joille taiteilija ei ollut kuitenkaan uskaltautunut mukaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ennen kuolemaansa Rönkkönen sai vielä valmiiksi rumpalipoikapatsaan, joka johdattaa satapäistä lapsiparaatia pois pihapiiristä, jolta taiteilija itse harvoin poistui.

Särkyneellä sydämelläni suosittelen ajatuksia herättävää Parikkalan Patsaspuistoa kaikille! Näkemisen arvoinen paikka, joka yksinäisen mielen lisäksi avaa maiseman kaikkiin jooga-asentoihin, aivan hassuihin naamoihin sekä harvinaislaatuisiin kukkasiin!

Koska patsaspuisto on ympäri vuoden aina avoinna, voivat uskaliaat vierailla patsaspuistossa myös öisin, itse en ehkä uskaltaisi…Amerikkalainen matkailulehti Condé Nast Traveler itseasiassa valitsi Patsaspuiston yhdeksi maailman kauhistuttavimmaksi nähtävyydeksi.

Jos vielä on kesäisen roadtripin reitti auki, suosittelen poikkeamaan Punkaharjun suunnalla Parikkalan Patsaspuistossa, Hotelli Punkaharjussa, Punkaharjun hiekkarannoilla, Kesämaassa ja Savonlinnan oopperajuhlilla!

 

 

Hullu on vapaa keksimään, mitä haluaa.

– Veijo Rönkkönen

 

Share

10 kommenttia

  1. Tsubu kirjoitti: Vastaa

    Siis WAU! Sain kiinni tunnelmasta, voi mikä tyyppi tuo Taiteilija! Ja hei, taas hieno teksti ja hienot kuvat. Pitää ottaa käyntikohteisiin.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      SUOSITTELEN! MENKÄÄ!!

  2. Katek. kirjoitti: Vastaa

    Hämmentävä kohde. Hieno, mutta supercreepy samalla. Tuonne en menisi pimeällä. Varsinkin patsaiden tekarihampaat olivat pysäyttävät.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo ja ne silmät!!! HUIH!

  3. possu kirjoitti: Vastaa

    Mä ajattelin ennen vierailua, että paikka olisi tosi pelottava ja näkisin painajaisia viikkotolkulla. Miten mukavaa oli yllättyä positiivisesti, musta ne patsaat oli tosi sympaattisia. Mies oli kyllä eri mieltä, tuskin saisin hänestä kaveria puistoon kekrin viettoon. Odottelen edelleen sitä kalmakuvioitua kassia…

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      JOo, se on myös sympaattinen, mutta on siellä myös vähän sellanen creepy meno…toisaalta ois kiva mennä hämärässä sinne joskus testaamaan, uskaltaako mennä sen läpi 😀 Kummituskierros..

      Ostin veljelleni tuliasiksi sen kalmakassin!

  4. Kao kao kirjoitti: Vastaa

    Vau, mielettömän näköinen paikka.

    Jotenkin liikuttavaa tuo ettei uskalla mennä oman lentopallojoukkueen illanviettoon. Rajaa itselleen pienen piirin ja sulkeutuu sinne. Se on hankalaa se, pysyäkö turvassa vai avartaa maailmaa seikkailuilla.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Niin liikuttavaa 🙁

  5. Sohvi kirjoitti: Vastaa

    Patsaspuisto on kyllä ihan ehdoton! Noilla huudeilla paljon kulkeneena olen käynyt siellä kymmeniä kertoja. Erityisen kutkuttavaa siellä oli hiippailla silloin, kun Rönkkönen vielä eli, ja joka kesä oli johonkin puskaan ilmestynyt uusi silmäpari tuijottelemaan.

    Patsastaiteilijasta on muuten tehty kirjakin, Veijo Rönkkösen todellinen elämä (kirj. Veli Granö).

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Se on kyllä vaikuttava paikka!

      Ja kiitos kirjavinkistä, pitääkin ehkä lukea! Kiinnostava tapaus!

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.