Viime viikolla olin uusimman nekalaisvahvistuksemme luona Tupperware-tupareissa(!!). Selvittyäni edellisistä kippokutsuista ennakkoluuloisena ensikertalaisena, nyt olin jo ihan proona messissä! Ha! Tiesin kausituotteista, kävijälahjasta, arvonnasta ja esittelijäkin oli jo tuttu. Vaikka tosin edelleen ajattelin metallisen pikkuraastimen olevan huomattavasti isoa muoviveivintä näppärämpi laite parmesanin raastamiseen.
Mutten ollut vielä nähnyt ystävääni käyttämässä sitä! Taianomaisella tatsilla hänen keittiössään kaikki kysymykset muuttuvat vastauksiksi, muovi posliiniksi, turha tarpeelliseksi, mahat täydeksi ja suut makiaksi. Pakastimeensa on leivottu valmiita taikinoita vierasvaroiksi, keittiö vihertää tuoksuvista yrteistä ja minä kateudesta.
Ystäväni assauksen jälkeen olin jo langeta muoviveiviin ja käteviin eväsrasioihin, kunnes muistin keittiömme älä-helvetissä-avaa-sitä-laatikkoa-siellä-ei-oo-mitään -laatikon ja olevani rakkausliitossa henkilöön, joka on hukannut monta monta takkia päältään. Parempi kriisien välttämiseksi jatkossakin pakata eväsleivät paperipussiin tai vanhoihin jätskirasioihin, joiden jälleennäkeminen ei ole välttämätöntä.
Harkinnan jälkeen täytin tilauslomakkeeseeni pienen soppakauhan.
Kivasta kauhasta huolimatta en vieläkään ole kunnolla inessa tupperiskenessä tai täysin vakuuttunut monien muoviastioiden maagisesta ylivertaisuudesta.En ole päässyt kätevyyden sisään! Vaikka tosin myönnän olleeni viime kerralla tilaamaani vatkauskulhoon (jossa on kahva, mittataulukko ja kansi!) onnellisen tyytyväinen. Ehkä jään sipulileikkureiden ja silikonialustojen kätevyyden fiilistelyssä hieman ulkopuoliseksi, koska en yrityksistäni huolimatta ole kovin luonteva kotikokki…vai itseasiassa – johtuuko kämmäilyni keittiössä välinevarustelun puutteesta..?
Muoviset keittiövälineet eivät vain herätä minussa suuria tunteita suuntaan tai toiseen, toisin kuin esimerkiksi Berliinin kämppiksessäni, joka vihasi muovisia astioita sen verran rankasti, että heitti vahingossa( glaub ich nicht!) eväsrasianikin roskiin. Tunnusti ’vahingon’ pienessä viinissä hämmästellessäni jo kolmatta täysin mystisesti hävinnyttä brotdoseani ja hiljaa otti kuittailuni vastaan, kun lähtiessämme piknikille mietimme keittiössämme hummuksen kuljetukseen sopivia astioita. (Pitääkin muistaa järkätä Tupperikutsut saksalaisen ystäväni tulessa seuraavan kerran käymään Suomessa!)
Aivan sama! Oli syy tupperitouhuun mikä tahansa, on aina ihanaa päästä kutsuille. Ystävälläni on mukavia kavereita, joiden valloittavat lapset täyttivät ilollaan koko kämpän, paukuttivat leikkipianoa aivan loistavasti. Oli mukava istuskella ja tavata uusia ihmisiä. Keittiövälineistä innostuneet tuppertyypit ilmeisesti myös onnistuvat tarjoiluissa keskimääräistä paremmin. Sen verran maukkaita olivat päärynä-aurajuusto-pinjansiemen-pitsaset sekä eksoottinen banaanikakku. Ja kahvi. Ai jai jai! Täydellinen tapa hankkia kotiimme uusi soppakauha.
Ehkä kolmas kerta toden sanoo ja silppurikippojen salaisuus aukeaa minullekin! Ha!
Kätevää talvipäivää! Aurinko häikäisee olkkarissa.
Lisää kuvia ystäväni ihanasta keittiöstä täällä.
Vanhan mallinen sipulisilppuri ainakin oli kätevä, mutta se isompi silppuri on ihan p*ska. 😀 Ja mitä purkkeihin ja juomapulloihin tulee, niin osa ainaki on käteviä!
Mut on kerran elämässä uhkailtu ja pakotettu puolitutun kipporware-kutsuille, joissa en rahattomana opiskelijana ollut yhtään kotonani, vissiin piti vaan saada joku luku täyteen. Sisimmässäni pyörittelin koko touhulle silmiäni ja huokailin, mut kohteliaasti katsoin esittelyjä ja hipelöin tuotteita kiertäen tilauslomakkeet kaukaa. Kannatti silti käydä, tarjoilut oli aivan mahtavat, ja sain lahjaksi semmoisen pikkiriikkisen ketjulla varustetun rasian, jolle en tässä kymmenessä vuodessa ole keksinyt luontevaa käyttöä. 😀
Mä en oo eläissäni vielä tarvinnut yhtäkään muovista kippoloa tai kuppia. Toisinaan tämä aiheuttaa suorastaan syyllisyyttä, koska kyllähän kunnon emäntä aina jostain loihtii älykätevän 24-osaisen muovisarjan, joka tekee jotain maagista saadakseen kaiken onnistumaan. Viime aikoina kun keittiössä on ollut nähtävillä vain vain tuhoamisen estetiikkaa ja räjähtävällä voimalla etenevä onnettomuuksien sarja. Muovirasioiden paikka on pakastimessa ja tyhjinä ne odottavat seuraavaa syväjäädytystään.
Juu, ei oo tarvetta ja ainoa tarve sulla on kehitellä vieno hymy, jolla vastaanotat kaikki hianot vinkit……ja oot tilaamatta mitään! Tämä on toiminut vuosikausia noissa bileissä (kuin myös kynttilä-, rintsikka-, vaate taimikävaan-kutsuilla)
Apuaaa… Mä paljastan nyt oman hurahdukseni: jos vaan niitä pillinreiällä lävistetyllä kannella varustettuja mukeja on myynnissä, niin ovat kyllä ostamisen väärtit: kansi pitää pienen (ja ison) juojan mehut yms. kaatumisenkin sattuessa sisällään = vähemmän sotkua ja tekee mistä tahansa mehusta himoitun pillimehun = vähemmän kaupasta kannettavaa tetratavaraa.
Ja on ne juomapullot tosi näpsäköitä. Munakkaanpaistovehje kenties ei niinkään.
(Suunnittelin just vaatekutsuraportointia. Nyt tunnen olevani myöhästynyt stalkkaaja. Toki on sesongit juuri alkaneet, mutta jotain originaliteettiä kai voisi yrittää…)
Ja tuplana vielä!!! Anteeksi…
Hehe, se kuppi on oikeasti hyvä! Vaikka mä en varsinaisesti kaatelekaan kuppeja yhtä usein kuin lapset, kulkee kipossa iltapäiväsmoothie päivittäin, ja sotannut olen ehkä vain kerran 😉
Äitini kaikki muovikipot ja osa muustakin keittiösälästä on tupperwarea, ja kieltämättä sillä on ominaisuuksia, joita muilla kipoilla ei ole. Silti se hinta ei kyllä vastaa kippojen odotuksia. Niitä siis tilataan just sen takia, että kehtaa herkutella kutsujen pitäjän pöydässä. Itse tilasin viimeksi taikina-nuolijan; todella hyvä, mutta sitä ei saa pestä koneessa, eli käytän sitä marketin euron nuolijaa, jonka ei ole niin väliksi jos menee koneessa pilalle… 😀
Kiitos vinkeistä! 🙂 Pitää pitää mielessä, jos taas saan kutsun!
Mua ei yhtään tarvinu pakottaa, ihan kiinnostuneena menin 🙂
Ja jopa oli molemmille kerroille joku juttu mielessäkin, mitä oikeasti piti hankkia. Koska perkeleen Ikean kulho ei kestänyt Pojan vatkatessa kermavaahtoa (se kupin pohjan vatkaaminen kun pitää parhainta mekkalaa…Tupperi on kestänyt sen ilman naarmun naarmua! Haha!
Ahhahahahahahaaaa! Ehkä sulla se onnettomuuksien sarja ei tapahtuisi, jos olisi kipporwaare!?!?
<3 Tsempit sinne kohtalonsiskolle!
Kiitos vinkistä ;D Onneksi mulla on molemmilla kerroilla ollut jo jopa mielessä joku oikeasti tarpeellinen juttu, joka on kuvastoista löytynyt! Jee!
Hei, ihan mahtavaa kuulla! Kiitos näistä vinkeistä, muistan ne jos saan vielä kutsuja tuppereille 🙂
Ja nyt vaan vaatekutsuraporttia kehiin! Menenkin heti katsomaan, joko olet laittanut!!
Haha, hyvä kuulla!! Mää kattelin sitä nuolijaa, mutten raaskinut ostaa, kun se oli niin pirun kallis…hmm…ai ei saa laittaa koneeseen..no hyvä, etten ostanu…
Saat laittaa vaikka triplana <3
Mää en kirjota tähän yhtään mitään käpyyntymisestä.
Tahtoo ohjeen päärynä-aurajuusto-pinjansiemen-pitsasiin 🙂
Tässä, ole hyvä!
https://www.yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit/reseptit/paaryna-aurajuustopizzat/01614
Olen tehnyt pitsataikinaa ilman pitsajauhojakin ja ilomielin satokauden mukaan käytän tuoreita kypsiä päärynöitä!
Kiitos.
Odotinkin jo tätä.
Se oli vaan yksi kauha!
Hei! Hei! Hei! Nyt on (jo): täältä vaatekutsujuttuun!