Kyläilin eilen ystävien uudessa ihastuttavassa kodissa, jossa kolmen viikon remontti-muutto-pikkulapsi-rypistyksessä oltiin saatu aikaan ihmeitä.
(Heti kärkeen täysin hypoteettinen välihuomio: remonteissa ja muutoissa on aina tärkeä rooli myös muonittajalla, organisoijalla, pakkaajalla ja lastenhoitajalla. Pidetään myös heidät mielessämme samalla, kun hehkutamme taitavia remppaajia ja vahvoja muuttomiehiä.)
Vaikka perheen elämä oli vielä vähän muuttolaatikoissa ja osa hommista viimeistelemättä, näytti valoisa koti jo nyt ihanalta! Erityisesti fiilistelin juuri valmistunutta (tai ei ihan vielä valmista, listat, lamput ja ovia puuttui) Mittakeittiöiltä tilattua keittiötä. Mustaa pintaa, vaneria, ja koivua, ah!
Oli hauska nähdä, miten omasta keittiöstämme tutut koivuviiluiset vetimettömät kalusteet näyttivät modernissa seurassa ihan erilaisilta. Ihanilta!
Rempoille tyypillisesti suunnitelmat olivat matkan varrella muuttuneet ja kaakeleiden sijaan ystävät olivat keksineet laittaa välitilaan mikrobetonia. Hyvä niin! Mielenkiintoinen uusi matsku, josta aloin heti haaveilla kylppäriin tai vessaan pintaa. Vaikutti helppohoitoiselta ja monikäyttöiseltä..hmm..
Mikrobetonin lisäksi tyypit olivat innostuneet mustapintaisesta vanerista ja siitä olikin teetetty tasojen lisäksi myös yhteneväiset avohyllyt (hieno idea!) ja..
..mustapintainen pöytälevy. Jos en sattumoisin olisi kesällä löytänyt kirppis-Artekkiani, olisin saattanut surutta pölliä ystäväni hienon pöytälevyidiksen ruokailuhuoneen pöydäksi.
Muutonkin vallassa koti näytti kotoisalta ja kauniilta. Erityisesti fiilistelin myös avokeittiösta parvekkeelle aukeavaa pariovea, josta tulee kesällä varmasti ihana terassifiilis.
Aikoinaan myös asuntolana toimineessa vanhassa kerrostalossa (taisi olla 50-luvun) oli muutenkin omintakeinen fiilis ja jänniä yksityiskohtia.
Joillekin jopa myös niin hifejä yksityiskohtia, että luulivat modernia liesituuletinta taulutelkkariksi.
Ehkä voimme asentaa kotiimme taulutelevision kukkakeittiömme tiilimuuriin liesituulettimen ja huuvan hommaamisen ollessa meille näköjään mahdoton tehtävä…vaikka itseasiassa joulutorilla jo jopa tutustuin peltiseppään, joka antoi yhteystietonsa! Pitääkin muistaa soittaa..
Ihana uusi koti ja mikä parasta, se on Nekalassa. Ihan meidän lähellä. Jee! Tervetuloa!
Aurinkoista talvipäivää!
Näyttääpä tuo mustapintainen vaneri hyvältä! Mikä tuollaisen vanerin nimi on ja mistä sitä saa?
En tiedä mikä aamun vajaavaisuus muhun iski, mutta heti ensimmäisistä kuvista luulin lukevani WTD:tä. Toiseksi viimeisen kuvan kohdalla ihmettelin, että mitä helkkaria Hippi tekee Natan tontilla – eihän se edes tykkää hesasta! 😀
Jännää miten musta seinä voikin näyttää niin kotoisalta ja lämpimältä. En muuten kestä tuon Hipin pukeutumistyyliä 😀 😀
mikrosementtipinnoitetta löytyy ainkin täältä: http://www.sbl.fi/tuotteet/mikrosementti/
näyttäisi olevan myös muita erikoisia pinnoitteita kuin tuo 🙂
Tuo pöytä on hieno! Olisko siitä tarkempia speksejä, kuinka paksu, leveä, paljonko maksaa?
Ihan vaan työvaatteet lienevät päällä?
Vau, peukutan pöytää 😀 Oon suunnitellu samanlaista, valkoisella pinnalla, ja tämä kyllä vahvistaa suunnitelmat! Heillä kuitenkin musta pöytä mätsää hyvin keittiöön, muy bien!
Vanerilevy (en tiedä tarkempaa nimitystä) on tilattu Hollolan Viilu ja Laminaatti Oy:lta.
http://www.hvloy.com
Kuvassa näkyvä on 2,6 cm paksua.
Hahaha! Hippi on menny Natalle kylään!
Joo, tyylikäs ja kotoisa yhtäaikaa!
PS. Hipillä on työvaatteet, pipa tosin oma 😉
Kyllä vaan! 🙂
Kiitos vinkistä!
Myös Nekalassa (Nekalantien varressa, Sibylla-kioskia vastapäätä) on myymälä, josta saa mikrsementtiä, maalattavaa tapettia jne.
En muista liikkeen nimeä. Pitäisi mennä katsomaan. Olen elävä ihmis-google!
Vanerilevy tilattu Hollolan Viilu ja Laminaatti Oy:lta. http://www.hvloy.com
Kuvassa näkyvä pöytälevy on 2,6 cm paksu, mitat: 1560x 900mm. (alla on Ikean pukkijalat)
ja vanerilevyn reunat on käsitelty Osmocolorin värittömällä TopOililla.
🙂
Joo, se oli kyllä hieno! Toimii varmasti myös valkoisena 🙂 Ihana!