Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Jos metsään haluat mennä nyt

Tänä syksynä olemme ottaneet sienihommat melko tosissamme. Hippi on ystävänsä kanssa kantanut kaappiimme kassitolkulla kanttarelleja, mustia torvisieniä, rouskuja ja suppiksia, joiden lisäksi olemme tänä vuonna tutustuneet myös kaikenlaisiin känsätuhkeloihin ja limanuljaskoihin. Myös lampaankääpiä ja tatteja olemme löytäneet aika kiitettävästi.

Paitsi minä, jonka kori täyttyy yleensä lehmäntateista, valekanttarelleistä sekä muista epämääräisistä harhalöydöksistä. Joka kerta sama. Aina luulen löytäneeni hullun herkkutattiapajan ja hengitystäni pidätellen saavun heiluttelemaan ämpäriäni sienestyksen johtajalle, joka kysyy Miks sie raukka parka menit taas näitä ottammaa? 

Useimmiten Hippi ja Poika lähtevät metsään kaksin, mutta käymme myös aika paljon ihan koko perheen voimin sieni- ja kalaretkillä. Välillä Pikkuveli pitää vielä nostaa syliin tai kantaa olkapäillä, mutta aika hyvin 3-vuotiaskin retkeläinen jaksaa jo pienillä kumppareillaan teputella muiden joukossa. Ämpärit, eväät ja onget mukana metsässä vierähtää helposti useampikin tunti. Tosin välillä olemme ihan vaan työpäivän jälkeen nopsaan poikenneet metsässä happihyppelyllä ja vähän vilkaisemassa, josko sattumalta jossain pilkottaisi muutama lakki.

Saaliilla ei juurikaan ole merkitystä  -tärkeintä on oma ämpäri, pillimehu sekä erilaisten sienien etsiminen, joka lähentelee jännityksessään aarrejahtia. Metsän rauhoittava vaikutus ja sielun lepuutus johtuu mielestäni paljolti siitä, että metsässä lapsilla on tilaa temmeltää, jolloin tilanne harvemmin lähtee lapasesta ja riistäytyy täydeksi törttöilyksi. Kiemuraisia polkuja on hauska juoksennella, välillä kiipeillään isoille kiville ja sienien etsiminen käy hyvin kilpailusta. Välillä tilanteita selvitellään halkaisemalla sieni keskeltä kahtia, jotta molemmat löytäjät saavat osuutensa. Kaikki linnut pitää kuunnella tarkasti ja yrittää tunnistaa, samoin kuin myös mystiset jäljet, jotka ovat lähes poikkeuksetta merkkejä karhusta tai dinosauruksesta.

Luonnon lisäksi mahtavia osuuksia sieniharrastuksessa ovat toki myös kokkailu ja herkuttelu. Olemme tänä syksynä tehneet sienipiirakkaa, sienipitsaa, sienilasagnea, sienisalaatteja, sienikastikkeita tai napsineet sieniä ihan vaan sellaisenaan paistettuna.. Sunnuntai-illan kruunasi työkaverini ohjeella valmistetut herkkutatit mozzarellalla. Niin herkullisia! Jaan maistuvan ja helpon ohjeen vielä tällä viikolla, jos joku vaikka onnistuu löytämään herkkutatteja vielä syyslomalla.

Suosittelen syksyisiä metsäreippailuja kaikille. Eväät ja kori mukaan, ehkä myös sienikirja kannattaa pakata messiin, jos ei seurueessa satu olemaan Jarkkoa tai suurta sienestyksen johtajaa. Ihana, ihana metsä!

Ihanaa sadetiistaita kaikille!

Seuraa Asikaista myös Instagramissa. Nytkin siellä hieno gaala-asu kuvissa ja ai niin, UUSI TUKKA MYÖS!

Lue myös:

Syksyn salarakas

Lustolla

Share

10 kommenttia

  1. Tyyne kirjoitti: Vastaa

    Ei muovipussia! Koriin sienet kerätään. Aivan hätätapauksessa, jos kori on täyttyny, voi muovipussia käyttää.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Nyt oli niin topakka kommentti, että korjasin tekstiin 😀 !!

      Meillä ollut näemmä täydet korit, kun aina niitä muovipusseissakin kannellaan:)

  2. raks kirjoitti: Vastaa

    Onko väliä onko kuka Jarkko? 😀 Täältä löytyy kyllä Jarkko, mutta tuskin tietotaitoa sienihommiin…onneksi itse oon enemmän marjaihmisiä 😀

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Jos on tyyliä ”Jarkko mikä Jarkko”, niin laittakaa sille sienikirja käteen. Sitten se käy ihan hyvin Jarkosta! 😀 😀

  3. Minja kirjoitti: Vastaa

    Herkkutatteja löytyy myös kaupan hyllystä, pistä ihmeessä ohjetta! 😀

    Lapsena niitä sieniä löytyi ihan tuosta vain, aikuisena muutaman kerran mukaan lähteneenä olen huomannut, että eipä tuosta mitään tule minun kohdallani enää. Piileskelevät perhanat, muut kyllä löytävät ämpäreihinsä täytettä samasta metsästä, muutaman metrin päästäkin.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      JEP SAMA!!! MIkä siinä oikein on. Hippi on joskus hyvän sienirykelmän havaittuaan jättänyt ottamatta, yrittänyt hidastaa vauhtia, jotta MINÄ KERRANKIN LÖYTÄISIN, niin ei. Tämä tosin oli aika ennen lapsia, nYkyään hän tekee sitä enemmän lasten kohdalla.. Jotka tosin muutenkin bongaavat kaikki sienet ihan hyvin. Ehkä se on se lyhyys, ovat lähempänä maanpintaa, niin huomaavat.

      Mutta ohjetta tulee, laitan sen huomenna. Nyt kun päivä on sovittu, niin teen sen sitten kanssa, enkä vetkuttele 🙂 Ja hyviä tattiapajia ovat usein myös kauppahallit!

  4. Zipp kirjoitti: Vastaa

    Hitto, menisin sieneen, jos tietäisin minne mennä 🙁 kaikki pirulaiset laittelevat someen kuvia saaliistaan, mutta eivät kerro mistä niitä löytyy. Mistä metsässä löytyy syötäviä sieniä Tampereella?

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Me ollaan käyty Kintulammella ja Teiskossa. Työkaverini on löytänyt sieniä myös Kaupista, mutta siellä on varmaan parhaat usein jo kerätty.

      Sitten nuo Hipin apajat onkin näiden lisäksi olleet Kangasalla, Ylöjärvellä, ja Orivedellä…Eli vähän kauemmas on pitänyt lähteä.
      Syyslomalla ollaankin sitten suuntaamassa Savoon sieneen.

      Parhain vinkki Hipiltä: kannattaa vaan hankkiutua jonnekin ihan perseeseen ja toivoo, ettei siellä ole kukaan koskaan käynyt, niin sitten alkaa löytyä 😀

  5. Zipp kirjoitti: Vastaa

    Kiitos 🙂 Kauppia itse ensin ajattelin, mutta totesin myös, että niin varmaan kaikki muutkin, ettei siä enää mitään oo… ja tuo hipin vinkki on varmasti aivan totta 😀 joten seuraava sieniretki suuntautuu Klamydian sanoin ”Perseeseen, perseeseen, perseeseen”

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, se oli vastaus, kun tiedustelin häneltä, että miten hän ne mestat löytää! Sitten kun tie päättyy, niin siitä lähtee käveleen…

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.