Tietoa mainostajalle ›

Jaarittelua kuluneesta vuodesta

Terkkuja perinteisestä joululomalimbosta, jossa viikonloput sekoittuvat pyhäpäiviin, eikä kenelläkään Aliaksen pelaajalla ole enää tietoa viikonpäivästä tai edes vuorokauden ajasta.

Kulunut vuosi hurahti jälleen jopa edellistä nopeammin. Ihan kuin olisin juuri pari kuukautta sitten mussuttanut yöpuvussa konvehteja vannoen skarppaavani ensi vuonna! Kirjoittavani kirjan, lopettavani imetyksen, alkavani skeittaamaan. Reissaavani enemmän, vähentäväni turhia kiireitä ja muuttuvani kaikin puolin paremmaksi ihmiseksi. Ehkäpä vannoin parantavani blogianikin. Jep jep jep jep jep.

Täällä taas seilataan samoissa raitahousuissa hakemassa kolmatta kahvikuppia ja laatikon viimeistä konvehtia. Yöpuvun suhteen en juurikaan ole skarpannut, mutta paljon on vuoteen 2017 mahtunut.

Vuoden isoimpia muutoksia oli varmasti Hipin hoitovapaan loppu ja Pikkuveljen päiväkodin aloitus. Vaikka pojat ovat vain osan viikosta päikyssä, oli päikyn aloitus ja isän töihin paluu silti iso muutos niin 2-vuotiaalle kuin myös koko perheelle.

Onneksi pieni on viihtynyt päikyssä ihan hyvin. Hipin työkuviot eivät töihin paluun jälkeen tosin menneet yhtään putkeen pitkätukan rikottua futispelissä polvensa, joka tosin on nyt onneksi toipunut leikkauksesta hyvin. Syksyn suunnitelmien muututtua keräsimme puolin ja toisin itseämme, kaikkia vähän vitutti, mutta kuten muutenkin, meni aika myös nopeasti odotellessamme polvileikkausta sekä sen jälkeen.

Lapset ovat kasvaneet hulluna. Toinen osaa käytännössä jo lukea, miettii maailmanrauhaa, voittaa äitinsä shakissa, menee yksin kavereidensa kanssa ulos leikkimään ja tyrmistyttää vanhempansa viisaudellaan ja hauskuudellaan päivittäin. Toinen neropatti juoksi juuri nakkena ohitseni huutaen olevansa karhunpoika. Pikkuveljen kasvettua vuoden aikana sekopäisestä taaperosta astetta harkitsevaisemmaksi villikoksi, koko perheen elämä on helpottunut huomattavasti. Vaikka arki on yleensä raskasta ja väsyttävää, nautin lasten kanssa iloisesta touhuamisesta ja pulputtavasta meiningistä, etenkin nyt kun punapää ei enää herää joka aamu kuudelta.

Ai niin! Kaikkien väsähtäneiden yritysten ja rikkonaisten aamuöiden jälkeen lopulta _ihan oikeasti_ lopetin Pikkuveljen imetyksen syksyn alussa. Kesän dramaattisten lopettamistaisteluiden jälkeen homma meni lopulta niin helposti, että asian suurentelu tuntui lopulta ihan läpältä.

Suuri ilo kuluneessa vuodessa on ollut yhteisömme uusin jäsen, eli keväällä syntynyt naapurin muijan pienokainen, joka on vauvuudellaan ja jättimäisillä silmillään hurmannut kaikki. Pieni myttynen levittää hellyyttävää onnea ympärilleen, missä ikinä päätään pontevasti heilutteleekaan. Ihana ihana poikanen, joka jo nyt nousee jaloilleen touhottaen veljessarjan perässä täysin pätevänä ryhmän jäsenenä.

Naapurin muijien kanssa olemme pitäneet yhä tiiviimmin yhtä tänäkin vuonna. Istuneet portailla viinillä vaikka pakkasessa, parantaneet maailmaa ja päästelleet höyryjä. Kahvitelleet, saunoneet, pönöttäneet puistossa. Ruuhkaisen elämän säännöstellessä menoja ja jaksamisia, todella arvostaa mäihää, että päivittäisessä arjessa on mukana ihmisiä, joiden pikainenkin näkeminen saa harteita painavat huolet kevenemään. Aina on apua, tukea, seuraa tai ainakin joku, joka kököttää vieressä samassa arkisessa väsymyksessä ja vitutuksessa.

Töitä riitti kuluneelle vuodelle hyvin, jossain vaiheessa tuli perinteisesti haalittua vähän liikaakin. Tehtyäni heti vuoden alussa diilit kahden ison joulukonserttikiertueen tiedotuksesta ja promosta, tuntui joulu silloin täysin kaukaiselta ajatukselta. Mutta niin vain vuoden aikana työpöytäni kautta rullasivat monet työprokkikset, festivaalit ja lopulta isoista joulukiertueistakin on loppuraportit lähetelty. Muutama tänä vuonna aloitettu projekti jatkuu ensi vuoden puolelle (eli ööh ensi viikolla..), hyvä niin. Rennompi palata toimistolle, kun kaikkia keväälle buukattuja hommia ei tarvitse aloittaa alusta.

Blogin tulevaisuus on heilunut vaakalaudalla. Päätettyäni, etten enää irrottaisi blogille aikaa Hipin kanssa kaksin vietetyistä iltatunneista tai yöunistani, kirjoittelu uhkasi täysin hautautua muiden prokkisten alle. Intoa kirjoittamiseen on kuitenkin yleensä riittänyt ja syksyn myötä sain onneksi enenevissä määrin myös hyviä yhteistöitä, jotka ovat mahdollistaneet työtuntien käyttämisen myös blogiin. Isoja juttuja bloggaamiselleni ovat tänä vuonna olleet ehdokkuus The Blog Awardsissa Vuoden hauskimmaksi sekä sijoittajaksi lähteminen luonnonkosmetiikan verkkokauppa Biodellyyn ja tutustuminen Biodelly-tiimiimme. Olen ollut ihan innoissani projektista, joka on tuonut uudenlaisia haasteita ja kollegoita ympärilleni. (Sekä parantanut ihoni hyvinvointia huomattavasti).

Jep. Tänä vuonna olen saanut uusia ystäviä blogituttavuuksista ja muutenkin tutustunut uusiin tyyppeihin. En olisi vuosi sitten uskonut alkavani skeittaamaan, vaikka sainkin laudan joululahjaksi. Mutta niin vain viime viikolla hallilla kykenin temppuiluihin, joista en olisi uskaltanut vuosi sitten haaveillakaan. Jes! Olen saanut skeittauksesta uskomattoman paljon iloa elämääni, vaikka onhan kaatuilu täysin perseestä ja keväällä jalkani oli niin musta, että epäilin sen jäävän sellaiseksi ikuisiksi ajoiksi.

Hipin kanssa vietimme kesällä yhdettätoista vuosipäiväämme. Voimme hyvillä mielin läpyttää toisiamme olalle viihdyttyämme toistemme seurassa hyvin huolimatta pikkulapsiarjen pilkkomista yöunista ja pinnoista. Polvileikkaukset ja kaikkien tavaroiden hukkuminen ja muu törttöily tuntuvat pieniltä murheilta, kunhan emme hukkaa toisiamme  ja toisen läpät jaksavat vielä kymmenen vuoden jälkeen naurattaa.

Tänä vuonna olemme tehneet ihania reissuja, vaikka haaveilemani rantaloma ei edelleenkään onnistunut! Keväällä kävin työn puolesta Tallinn Music Weekillä ja huhtikuussa teimme isolla porukalla onnistuneen reissun Italiaan, jossa kävimme useammassa kaupungissa. Kesällä reissailimme kotimaassa, mökkeilimme, kävimme festareilla ja syksyllä buukkasimme Tallinnasta ihanan asunnon kattoterasseineen. Talvi huipentui kaksin vietettyyn lomaan Pietarissa.

Josko ensi vuonna kävisi taas tauon jälkeen Berliinissä ja pääsisin johonkin aurinkoon. Jännästi olen lähiaikoina haaveillut Floridasta. Whaat!

Suurempiin remontteihin ei kuluvana vuonna ollut rahkeita, mutta kaikki alakerran ikkunat on vihdoinkin kunnostettu ja naapureiden kanssa yhdessä toteutettu terassi on maalaamista valmis. Tyypilliseen tapaamme suunnittelimme hommaa noin kaksi vuotta ja lopulta syyskuussa(!?) terassin rakenteet alkoivat nousta. Maaliosaston myyjät sanoivat olevan jo aivan liian kylmää ja kosteaa maalaamiselle ja lopulta ostimme naapurin muijan kanssa vain homeenestoaineen, jonka laittamiselle oli myös liian kylmä.

Lokakuussa rakensimme appiukon kanssa huopakattoa ja juuri ennen lumia terassiin asennettiin lasit. Viime viikolla istuimme naapurin muijien kanssa terassin uudella kulmasohvalla ensimmäistä kertaa(!!!). Kun keväällä maalaamme ja asennamme valonauhat sekä muut puuttuvat sisustukset, pääsemme valmiille terassille jo toukokuussa. Jes!

Viime kesänä grillasimme porukalla ja istuimme puutarhassa iltaa sen verran usein, että uudella terassilla riittää varmasti istuskelijoita myös ensi vuonna. Tänä vuonna meillä kävi muutenkin paljon kyläilijöitä, yövieraita ja kahvittelijoita. Hyvä niin. Tulkaa kaikki myös ensi vuonna. Myös Jarkko on aina tervetullut, vaikka välillä muuta epäileekin.

Tänä vuonna teimme myös paljon museoreissuja, järjestimme juhlia ja retkeilimme, mutta ihanaa tässä vuodessa on ollut myös arki. Pölpöttävä ja puuroinen häsläys Prisman hyllyjen välissä. Kaverisynttärit, mäenlaskut, pyöräilemään oppimiset. Keskustelut uimahallin pukkarissa, Ryhmä Haut ennen aamukasia, päärynäkulhot sohvalla viltin alla. Arkinen touhaus, jonka sykkeessä ei edes huomaa ajankulua kuin pienen pullerokäden kasvaessa melkein yhtä isoksi kuin oma. Ja illat, joina olemme kaksin voineet istuskella portailla tai katsella Breaking Badia tai Mad Menia. Lueskella tai olla hiljaa ja toivoa, ettei itkuhälyttimen suhina äidy itkuksi.

Vuosi 2017 on ollut tapahtumarikas, ruuhkainen, ihan hyvä ja onnellinen.

Share

2 kommenttia

  1. Laurasss kirjoitti: Vastaa

    Voi että mien ole tajunu että blogi on ollu ihan vaakalaualla! Voi ei! Onneksi pystyitki jatkahman. Biodelly-juttu on oikein mainio, puhtaat jauhot heiläki vissimästi pussissa, semmosista viittiiki lukea. Huulipunahaaste oli myös hauska! Naapurin vauvakuva oli oikein ihana ja onnistunut. Siinä näkkyy hienosti kuinka hipin tukka nyt ylikasvahneena on oikein karismaattinen ja näppärä. Ei mikhän nuttuskehvelin näkönen äijä senthän!! Toista soli silloin ko tet leikkasitta sen tukan, mokomat ämmät. Mutta kyllä mie nauroinki kuset housussa! (Ko sillon ei ollu vielä niin pitkä aika synnytyksestä)

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Ahahhhahahhaa! Oon täällä vaan nauranu tuota NUTTUSKEHVELIHOMMAA! PAras! Miksi en ite keksinyt tuollaista ilmaisua, paras!

      Joo, no enpä siitä täällä ole avautunut, vaan lähinnä yrittänyt iteksni mietiskellä tasapainoilla, mistä ajan ja puhdin kirjottamiseen löydän. Että voisko tämän jotenkin saada työpöydälle jne. Katsotaan, miten tämä vuosi lähtee..
      Ja joo, Biodelly on ihan huippu ja Tanja, joka sitä pyörittää! Hehkutin niitä tuotteita eilenkin niin onnellisena naapurin muijille saunaillassa 🙂

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.