Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Itku pitkästä ilosta

Tällä viikolla alkoi työt

piti alkaa työt.

Maanantaina: nukuin puoliyhteentoista, söin aamupalaksi naapurin muijan juustokakkua, jonka jälkeen etsin sohvan alta työläppärini laturin. Seuloin yli parista sadasta vastaamattomasta meilistä tätä viikkoa koskevat tai muuten kiireiset, vastasin muutamaan tarjouspyyntöön ja sovin palaverin torstaille. Puolen tunnin uurastuksen jälkeen hädissäni paiskasin koneen kiinni ahdistuksen käydessä aivan liian suureksi, kuristavaksi. Äkkiä kutsuin naapurin muijan lapsineen kahville ja leikkimään.

Pikkuveljen päikynkin piti alkaa maanantaina, mutta ainoa, mitä pitkän välttelyn jälkeen kykenimme lopulta tekemään, oli puolen päivän jälkeen viedä viikonlopun synttärijuhlista jäänyttä kakkua päikyn kahvihuoneeseen sekä hakemaan keväällä unohtuneen keppihevosen (jolla punapää aina kulkee päikkyyn) ja vähän vaan moikkaamaan hoitohenkilökuntaa.. Jos sitten loppuviikosta vaikka katteltais..me mennään tästä vielä kotiin.

Tiistaina: pyysin Hippiä aamulla pumppaamaan takarenkaan kumin, jotta voisin polkea toimistolle. Ihan pakko tänään alottaa! Jännästi kuitenkin vielä yhdentoista aikaan makasin terassilla lukemassa Knausgårdia ja juomassa kahvia. Yritin soittaa Tompalle, joka ei vastannut. JES! Tompan ilmoitettua olevansa vielä Italiassa, heitin toimistokamat takaisin eteisen lattialle. JEEEE! EI MUNKAAN KANNATA VIELÄ MENNÄ SINNE, EIHÄN?!! Kirjanpitäjän melko kuumottavaan viestiin vastasin, että jos ehtiskö nää vielä torstaina, soitin yhden pakollisen työpuhelun, jonka jälkeen lähdin poikien kanssa Wanhaan Tappiin lounaalle.

Keskiviikkona: Istun tässä saakelin läppärin ääressä som en tatti, kunnes jätättävät laskut on maksettu, koko kesän kirjanpito tehty ja kaikki festarikuitit kirjattu. (Vastaus eiliseen viestiini oli selkeä: ei ehdi enää, tee se heti!). Näköjään olen vielä vältellyt kirjanpitorumban aloittamista kirjoittamalla tämän blogipostauksen, laittamalla pyykkejä, siivoamalla keittiön, purkamalla puutarhasta juhlakoristeet. Harkitsen pakastimen sulattamista ja haluaisin kirjoittaa vielä vähän lisää.

Torstaina: Enää ei voi paeta. Ensimmäinen eskaripäivä. Ensimmäinen päikkypäivä. Asiakastapaaminen. Ensimmäinen toimistopäivä. Meilien purku. Syksyn projektien aloitus kiireellisenä. Uimarannalla saamani sakon eräpäivä.

Jep. Party is over.

Itkuhan tässä tulee, saatana!!

Kesä 2018, nevoföget!

 

Lue myös:

Sellainen kesä

Paluu toimistolle

 

Share

4 kommenttia

  1. RR kirjoitti: Vastaa

    Nyt jäi kyllä kiinnostamaan, mitä sakkoja voi saada uimarannalta??:D Siveetön käytös julkisella paikalla? ;D

    Mutta tunnen tuskasi, eiiii halua tämän kesän loppuvan…voisiko tää vain jatkua?

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Hahahaah! Ihan niinkin tylsä rike oli kyseessä, kuin parkkikiekon unohtaminen parkkipaikalla 🙁

  2. Anna kirjoitti: Vastaa

    Ihan samaa tulin tänne kysymään!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      😀 Oiskin ollu joku uskomaton paljastelustoori, mutta valitettavasti ei tällä kertaa..

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.