Missä niiden isilehmä on? Onko nuo vasikat yksin täällä? Missä se on se niiden isi?
Jähmetyin vasikka-aitauksen vieressä pienissä crocseissaan töröttävän punapään viereen. Siinä se oli. Mindblowing-hetki, joka vahvisti Pikkuveljen maailman makaavan eri tavalla. Kaverin pitävän lähtökohtaisena olettamuksena isien hoitavan ja huolehtivan lapsistaan, jopa ehkä ensisijaisina hoivaajina.
Oli myös vähän mykistävää huomata, etten todennäköisesti olisi kiinnittänyt pieneen kysymykseen mitään huomiota, jos retkeläinen olisi kysellyt vasikoiden äitien perään, joita ei myöskään ollut aitauksessa. En olisi muistanut koko asiaa, koska niin niin, äidit lapsiaan. Niin on aina ollut. Niin on aina. Niin _minäkin_ automaattisesti oletan, vaikka muuta väittäisin. Suunnattoman syvällä on vahva rakenne ja oletus äideistä hoitamassa lapsiaan.
Jopa omiin aivoihini juurtunut äidit-hoitavat-lapset!-asenne tulee itsellenikin edelleen yllärinä, vaikka ihan vasta hetki sitten suunnilleen viikon välein vastasin kysymykseen Kuinka olet raaskinut laittaa alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon? – EIKU SE ON ISÄNSÄ KANSSA KOTONA! Ja yleensä kysymyksen esittivät ihan moderneina ja tiedostavina tyyppeinä pitämäni ihmiset, joilla on omiakin pienehköjä lapsia, joilla on kaksi vanhempaa. Siltikään ei perheen toisen vanhemman mahdollinen kotona olo, vastuunjako lastenhoidosta, käy kysyjillä edes vaihtoehtona mielessä.
Eikä kyllä varmaan kohta käy enää itsellänikään mielessä muut vaihtoehdot, kuin kysellä äidin perään.
Liityn siihen hymähtelevään ja epäuskoisesti hörisevään sakkiin, jotka hohottelivat Hipin ilmoitettua jäävänsä vanhempainvapaalle. Menen läpyttelemään olalle _neuvola_lääkäriä, joka lasta tutkiessaan huvittuneesti kysyi Hipiltä Teetkö sitten ihan ruoatkin rouvalle valmiiksi, kun se tulee töistä? Vien kyseiselle valkotakkiselle viinipullon, jonka ostan omalla palkallani, josta kertyy eläkettä (MINULLE).
Luulin maailman muuttuvan hitaasti, mutta ei se muutu. Mihinkään varmaan koskaan. Isien vanhempainvapaiden käyttö (huimat 1-3%) ei ole noussut sitten vuoden 1995. Isien osuus kaikkien perhevapaiden käytöstä on vajaat kymmennen prosenttia. Tasa-arvoisempi perhevapaamalli, jolla olisi ollut suuri vaikutus naisten työllistymiseen, palkkakehitykseen ja eläkkeeseen, meni hyllylle, koska Todellista tasa-arvoa on saada päättää itse.
Punapää näkee maailman eri tavalla.
Ainakin vielä hetken. Ennen kuin huomioi kaikki naiset marketeissa kärryineen ja puistoissa vaunuineen. Haluan hänen näkemystään vaalia. Silti teki mieli hyppiä raivokasta tasajalkaa vasikka-aitauksen aidan vieressä:
Isilehmät on vittu töissä! Isilehmät saavat parempaa palkkaa ja isilehmillä on esimerkiksi yrityksiä, työmatkoja ja haasteellisempia urasuunnitelmia, joiden takia heidän on kuule ihan hieman hankala jäädä tänne aitaukseen kykkimään ja hoitamaan näitä pieniä!! Kyllä ne ihan mielellään muuten jäis, mutta ei se ihan niin vaan onnistu ja menis ihan tosi vaikeeks. Isilehmillä on menoa!
Saatana! Tästä piti tulla ihastuttava suloinen postaus, mutta lähti ihan lapasesta ja ny mua ei huvita taas yhtään mikään.
Pysytään hei vaan kaikki vuodessa 95, sehän oli muutenkin elämän parasta aikaa koko Suomen mielestä! Ei mennä eteenpäin! Den glider in i mål igen! Go 95!
Aurinkoista keskiviikkoa!
Lue myös:
Ihan pari kelaa, et jengin syntyvyys kehittyis positiivisesti
Tämä. Ai saatana, tämä! Mä olen kolmen nuorimmaisen vanhempainvapaat jakanut miehen kanssa ja mulle jeesustellaan siitä harva se hetki. Koska miten raaskit. Koska äidit on kuitenkin tärkeimpiä lapsille (wtf?). Koska oot varmaan masentunut/tunnevammainen/miks ees teit lapsia kun et niitä halua hoitaa. Tämä on se aihe, joka herättää sisälläni uinuvan femakkolohikäärmeen (no, tämä ja raiskauksen uhrien syyllistäminen) ja saa mut näkemään punaista ja sulkeminen kuumaa feministihuutoa ympäriinsä.
Koska isällään on oikeus.
Koska mun lapsilla on oikeus aikuisena valita, mikäli se minusta ja esimerkistäniriippuu.
Koska lapsella on oikeus.
Koska haluan edistää myös omilla teoilla tasa-arvo toteutumista
Koska haluan, että omilla tyttärilläni on mahdollisuus olla uhrautumatta/uhriutumatta/uhraamatta saada sekä työ, että perhe jos he niin tahtovat. Ja samaa haluan pojillenikin.
Koska ärsyttää ?
Juuri nämä kaikki. KOska isällä on oikeus… Koska lapsella on oikeus…
JA ENITEN TÄMÄ: KOSKA ÄRSYTTÄÄ!!!
Maailma muuttuu mutta me kalkkikset ei pysytä perässä, vaikka tiedostavia kuvittelemme usein olevamme. Mut hei ihanaa, että teidän pieni punapää näkee ja TODELLA tuntee tilanteen eri tavalla. Maailma siis muuttuu!
No ei se siltä tunnu, kun ei nuo luvut ole mihinkään nousseet. Mutta punapäällä on nyt (ainakin vielä) sellainen käsitys, että isä on ihan yhtälainen vanhempi ja hoitaja, jopa oletettu <3
No kun valinnanvapaus. Lehmät ovat valinneet, että isilehmä ei tee mitään, äitilehmä synnyttää ja imettää. Eihän isilehmä oikeesti käy töissä. Ihmis-isit tekee usein edes sen. Haluan olla isilehmä.
😀
Taidatte olla kaikki ”vähän” tyhmiä. Evoluutio, luonnonvalinta, sopeuma, lajityypillinen käytös.
Humanismi on tappanut inhimillisen elämän.
Taidan tosiaan joo olla ”vähän” tyhmä, kun en ole olettanut mieheni olevan kykenemätön pitämään huolta omasta jälkikasvustaan. Vai onko mies ”vähän” tyhmä, kun ei ole tajunnut, että hänen ole kykenemättömyytensä pitämää huolta omasta jälkikasvustaan onkin lajityypillisen käytöksen vastaista? Toivon, että Seppo (nimi muutettu) kertoo tästä asiasta lisää.
Seuraavaksi lyhyt lista asioista, joilla ei ole mitään tekemistä evoluution, luonnonvalinnan, sopeutumisen ja lajityypillisen käytöksen kanssa: crossfit, pionipenkin hoitaminen, iltapäiväkaljat, kirjastossa käyminen, lasten ulkovaatteiden vesipilarivertailu, erikoisvanteet, ”vähän” hölmojen kommenttien kirjoitteleminen nettiin.
Terv. nimim. ei vielä humanismin tappama
Jep, toinen VÄHÄN TYHMÄ ilmoittautuu!!
Ah kiitos tästä (ensimmäisestä suomenkielisestä) tekstistä jonka aiheesta olen saanut lukea. Asun ruotsissa ja täällähän tästä jo jauhetaankin melkein päivittäin, ainakin punavihervasuripiireissä. Mutta matkaa on täälläkin tasa-arvon toteutumiseen vaikka tilanne toki paljon parempi onkin kuin Suomessa. Täällä isät pitää lähemmäs 30% päivistä. Meidän perheessä pidetään 50% – 50% koska korsi on kekoon kannettava, vaikka kirpasiskin. (Kirpaisi ehkä siinä mielessä että itsehän olisin mielelläni ollut kotona ehkä koko lopun elämäni koska ei tartte käydä suihkussa eikä pitää muuta ku jumppahousuja). Ja sit tosiaan se lapsen oikeus isään ja isän oikeus lapseen ja sillee. Suht arvokkaita pointteja nekin.
Mielenkiintoista kuulla, että se on Ruotsissa noin, siis että aihe on tapetilla. Olin kyllä lukenut, että Ruotsissa isät osallistuvat vapaisiin enemmän, mutten tiennyt aiheen olevan päivittäin esillä. HYVÄ ETTÄ ON!
Ja tunnistan tuon, jumppahousuineen kaikkineen… Kyllä kirpaisi mullakin 🙁 Mutta sitä suuremmalla syyllä tuli mietittyä, mitä jos ite olisin himassa vaan kaksi vuotta ja toinen ei ollenkaan saisi sitä. Ja lapsi ei saisi nauttia toisen vanhemman läsnäolosta jne, se on väärin häntäkin kohtaan.
Tyttäreni (jota isä oli hoitanut kotona) kysyi kerran, että onko miehillekin olemassa tietokonetöitä? Vastasin että on. Johon tyttö vastasi hämmentyneenä ”ihanko totta?” ? Lapseni ovat myös hyvin pitkälti sitä mieltä, että vain isin pitäisi tehdä meillä ruokaa…
Joo, täällä on sama. Äidit koneineen ja isät kattiloineen!
😀
Meillä isä ei ole vielä pitänyt vanhempainvapaataan, eli tilastollisesti aika karua. MUTTA isä on hoitanut vuoden verran alle vuoden ikäistä lastaan puolet päivästä, että minä pystyn opiskelemaan. ”Missä vauva on?” kysymyksiä on kyllä joskus tullut, mutta ihmettelyä ei niinkään. Kaikissa kaavakkeissa on kyllä: ”lasta eniten hoitava vanhempi”… ööö meitä on kaksi.
No hei, ilmeisesti olette silti saaneet jaettua teillä tasa-arvoisesti tuon kuvion, hienoa!
Juuri tuo, miksi se edes laitetaan sinne, kuka hoitaa eniten tai oletetaan äidin olevan se.
tsemppiä opintoihin pikkulapsiarjen keskellä!
Oho, että vielä tämmöstä v. 2018. Itse 70-luvun lopulla syntyneenä olen käynyt kahdestaan isän kanssa neuvolassa. Varmasti tästä löytyi merkintä neuvolan papereista.
Isä myös pystyi pitämään minut hengissä ilman äidin jatkuvaa läsnäoloa. Periaate: Se vanhempi hoiti muksun, joka paremmin töiltään ehti. Kuinka epänormaalin jännää se onkaan ollut silloin.
Hei, ihan mahtavia edelläkävijöitä ootte ollu, hienoa!
Otsikosta luulin, että kyse olisi ollut maitoteollisuutta kritisoivasta tekstistä, koska ei ne isilehmät töissä ole, ne on teurastettu. Se on maitoteollisuutta. 😉 Mutta noin muuten, kiitos hyvästä kirjoituksesta.
Joo, sitä me siellä vasikka-aitauksen vieressä itseasiassa lopulta selvitettiin. Yksi sonni oli vielä siellä navetassa. Muut oli viety teuraaksi. Kävimme tämänkin sitten läpi siinä tasa-arvokysymyksen yhteydessä.
Asdfgh. Meillä kuukuu vähintään kerran päivää vasta argumentti; ”No se se on vähän niinkuin äitien tehtävä.”
Koskee kaikkea, mihin liittyy lapsia.
Facebookin vauva-sivuilla toistuu säännöllisesti kysymys ”Oletteko jo uskaltaneet jättää vauvan isän kanssa yksin hoitoon.”
ISÄN KANSSA ja YKSIN samassa lauseessa kuulostaa oudolta. Eihän lapsi ole silloin yksin. Saatika missään hoidossa. Lapsi on isänsä, toisen vanhempansa kanssa. Pitöisi olla ihan selviö, että isä on ihan yhdenvertainen vanhempi siinä missä äitikin. (Ehkä ilman hormonisekoilua, mutta sekin joskus parempi. )
Paitsi meillä. Kun se on ”vähän niinkuin äitien tehtävä.”
Tämä!!
Samalla suorituksella äiti on paska mutsi ja isä liikuttava arjen supersankari.
Oh noes, kuulostaa kyllä paskalta! VOIMIA SINNE <3
Ja juurikin tuo, että kuka hoitaa lasta? Jäikö isä hoitamaan lasta? Ei kukaan kysy ikinä mieheltä, kenen kanssa hän jätti lapset. Hoitaako Maiju niitä siellä kotona nyt, kun olet täällä keikalla.
Voi PUUH!!!!!
Hauska ja osuva. Meidän kahden isän ja lapsen muodostama perhe ei sinänsö kohtaa tätä haastetta, mutta ammstti-ja uravalintamme törmäävät kyllä isä-ja äitilehmä tyypittelyyn. Toinrn on sote-alalla ja toinen teknisellä. Sanoin joskus miehelleni että heillä HR-osaston pomo menisi sekaisin jos heillä joku hakisi _pitkää_poissaoloa perhesyistä, kun julkisella puolella se on arkea.
Joo, voin kuvitella että tuo tyypittyy juurikin noin aloihin, en tullutkaan ihan ajatelleeksi sitä näkökulmaa!
Ja kyllä oli Hipin töissä(rakennusala) ensin jopa naureskeltu, kun kertoi jäävänsä kotiin pidemmäksi ja sitten oltu porukalla ihan aidon ihmeissään. SIIS ET OO TOSISSAS -tyyppisesti..
Huoh!
Hyvä teksti! Olin itse vuoden kotona vauvan kanssa ja tein myös sen ruoan töistä tulevalle vaimolle valmiiksi. Moni kannusti ja oli innoissaan meidän hyvin toimivasta kuviosta, mutta myös toisen ääripään vastaanottoa koettiin. Pohjanoteerauksiin kuului mm. kun vaimoltani kysyttiin ”tunnistaako sun lapsi edes sua” tai ”miten paljon pitää tienata, että hylkää oman lapsensa”. Vuosi oli siis 2016 – 2017..
Ai kauhee nuo sun vaimon kuulemat jutut, MITÄ HEMMETTIÄ!! ihan järkyttävää!
Ja se, että mieheltä ei kukaan kysele tuollaisia, kun se on töissä ja on pieni lapsi kotona.
Vuosi 2017, modernit aatteet valloillaan…NOOOT!
Näin ja aamen! Nuorimmaisen kanssa minä menin töihin lapsen ollessa vuoden vanha. Mieheni jäi hoitamaan lasta, kotia ym. kahdeksi vuodeksi.
Rahalla ei juhlittu, koska olen hoitoalan päivätyöläinen, mutta oli meille silti loistava ratkaisu.
Lapsi nautti olostaan isän kanssa, isän joka viihtyi puistoissa ja muutenkin ulkoilemassa (minusta puistoilu on paskaa).
Mies on muuten hoitanut tuplaesikoisemme ja heidän neljä kk nuoremman serkkunsa aivan sujuvasti, kun kävin siskoni kanssa ”ulkoilemassa”, itse en olisi siihen pystynyt. Lapset olivat tuolloin vajaa vuoden, kaikki kolme.
Mieheni on siis loistava vanhempi, minä sellainen perus.
Kuulostaa ihan huipulta sekä miehesi, että teidän systeemi!!! HYVÄ!!!!
Meidän lapsi ei ole vielä edes syntynyt, mutta tätä samaa pashkaa kohdataan jo nyt, ihan neuvolasta lähtien. Isät sivuutetaan ihan kaikissa lomakkeissakin aika tyylikkäästi. Perhevalmennuksessa mm. kiertää ”mammakansio”, johon äidit voi laittaa yhteystietonsa, niin sitten tuoreet äitylit voi viettää aikaa yhdessä. Aha. Ei oo iskäkansiota paljoo näkynyt, puhumattakaan siitä että eihän se nyt käy päinsä jos jotain äitiä ei kiinnosta hengailla tuntemattomien ihmisten kanssa…. Meillä tullaan jakamaan perhevapaat puoliksi, vaikka mies tienaakin enemmän. Olisi mun mielestä sydämetöntä riistää mun mieheltä mahdollisuus jäädä kotiin, koska hän oikeasti haluaa niin tehdä. Itsestäni en sitten vielä tiedäkään, voihan olla että en edes viihdy kotona.
Sepä se!! Moni äiti (kaverini) on päivitellyt, kuinka olen raaskinut jättää lapsen kotiin ja mennä töihin. Mietin aina, kysyykö ne päivittäin omalta puolisoltaan, miten ne raaskii jättää sen NIIDEN OMAN LAPSEN kotiin ja mennä töihin…
Kyllä se juu on isän oikeus myös jäädä ja lapsen oikeus saada olla isänsä hoidossa myös.
Tsemppiä odotukseen ja paljon onnea 🙂
1-3%? Ei oo todellista?! Meillä lapsen isä on tehnyt huikean hypyn kehityksessä edelliseen sukupolveen verrattuna. Hänen oma isänsä sai 1980-luvulla 5 lasta mutta omien sanojensa mukaan ”Yhtään vaippaa en oo vaihtanut!” ehhehehheh, näitä riittää edelleen. Oma isäni hoiti mun isosiskoa kotona jo -76. Omaksi osakseni tän vanhemmuus palapelin uudelleen järjestelyssä koen sen, etten sano ääneen vaikka vaatteet ei sovi yhteen, ja feidaan sopivasti välillä jotta noi kaksi saavat selviytyä kahdestaan ihan omalla laillaan, en besserwisseröi liikaa (hirveen kova duuni, mutta ehdottomasti leppostumaan päin). Paras outfit oli, kun lapsi sai kerran labrasta sairaalasukkaa housuiksi kun varavaatetta ei ollut ja oli pissannut isänsä syliin. Hyvin pärjäsivät, vanhemmuushan on just tätä että lapsella ei housuja vaan pelkät sukat, isällä (lapsen) pissat housussa.
Jep, tuo on niin tuttua ”en ole koskaan vaihtanut vaippaa” ja se myös on sellainen ponteva periaate, joka varmasti juuri huokuu jostain saakelin paskarakenteista!!
Mutta onneksi teillä kuulostaa olevan hyvä meininki sekä hyvä ongelmanratkaisutaito, arvostan sukkahommaa!! ja tunnistan niin tuon vaate-casen, meillä on pojilla aina toistensa vaatteet (isän pukemana), 120 cm tungettu 90 senttiseen paitaan ja pienellä on 120 cm t-paita mekkona, mutta ei haittaa kenenkään menoa (paitsi ehkä mun : ETTE KAI TE OLLU NEUVOLASSA TOLLAIN!?!?!?!)
Hyvin te vedätte!!
Meille oli oikein luontevaa että mies jää hoitovapaalle lasten kanssa. Kouluikäisten kanssa ollaan oltu osittaisella hoitovapaalla ja sekin jaettiin puoliksi (kummankaan töihin se ei oikein sopinut ensinkään). Ehkä ennemminkin olemme kyllä ajatelleet niin että olisi epäreilua jos minä äitinä vain olisin poissa töistä. Koska se isä sitten ottaisi irtioton työelämästä?! Olemme molemmat kokeneet että kotona on leppoisampaa kuin töissä. Ja todellakaan en edes tiennyt mitä jääkaapista löytyy silloin kun mies oli lasten kanssa kotona. Tästä kaikesta huolimatta olen silti äitinä lapsille jostain syystä se ykkösvanhempi. Joku meni vissiin silti pieleen.
Sepä se! Kyllä se mielestäni on sen isänkin oikeus olla kotona ja tietysti myös lapsille reilua saada olla myös isänsä kanssa ja luoda häneen yhtä läheiset suhteet! 🙂
Kuulostaa hyvältä teidän meininki, hyvä te!