Isänpäivä

– Äiti miten tää auto saatiin sitten ulos sieltä autokaupasta?

– No mää ajoin tän sieltä ulos.

– Ostikko sää tän rahalla?

– Eiku mun isä osti tän mulle. Rahalla.

– Niin ukki?

– Ei kun mun oma isä.

– Niin mun isi.

– Eiku mun isi, eli sun paappa, josta mää oon kertonu sulle. Sun isoisä.

– Mutta missä se mun paava nyt on?

– No sitä ei enää oo.

– No mutta mää haluan mennä sen mun paavan luokse.

– No sitä on vähä vaikee selittää, sitä paappaa ei enää oo.

– Aijaa miks? Missä se on?

– Muistatko kummää kerroin, että sää oot tavannut sen sun paapan kun olit ihan pieni, mutta nyt sitä ei enää ole… Ku sitä vaan ei nyt enää oo..se on menny.. varmaan taivaaseen..pois.

– Noni, voidaanko me nyt mennä sen mun paavan luokse?

– No ei oikein, kun se on siellä taivaassa.

– Voidaanko me mennä lentokoneella sen luokse?

– No ei sinne ei oikein pääse..

– No mutta mää voin lentää sinne taivaan tuuliin vauvan kanssa.

– Niin voidaan me ajatuksissa ja tarinoissa välillä lentää sinne sen luo, muttei me ihan oikeesti päästä sen luokse.

– No mutta mää haluan soittaa sille mun paavalle.

– Ei sille oikein voi soitella!

– Annappas se sun puhelin äiti mää haluun soittaa paavalle.

– ..

– Äiti!?

– ..kun sillä paavalla ei nyt oo puhelinta. Kun se ei tavallaan oo enää olemassa. Tai on se aina olemassa mun mielessä. Ja jutuissa.

– Ai pierujutuissa?

– No etenki niissä.

– Mutta mulla on nyt ikävä sitä mun paavaa.

– …no niin on mullaki.

– Aha miks?

– …

– Äiti!

– ….

– Äitiii! Mikset sää vastaa?

– …

– Äitiii!

-…

– Vastaa! Miksää niistät? Äiti!

– No mitä?

– Mitäs jos mää vaan olin sen mun paavan kanssa ennen ku mää synnyin sieltä sun mahasta. Ku mää olin ihan pieni.

– ….

– Äiti?

– …

– Osaatko sää ajaa tätä autoo?

– Joo. Osaan mää.

– No hyvä. Miksi tuossa liikennemerkissä on että pee?

– Koska tässä on nyt parkkipaikka.

– Osaatko sää ajaa parkkipaikkaan tän auton?

– Osaan mää. Mää oon kuule huomattavasti parempi parkkeeraan ku esimerkiks sun isäs.

– Ai se paava?

 Ei ku sun isi. Mää oon parempi parkkeeraan ku sun isä, koska se sun paava opetti mulle.

– ..äiti miksi sää niistät?

– …

– Äiti, osaatko sää nyt parkkeerata?

– Osaan mää.

– Selvitäänkö me tästä äiti selvitäänkö?

– Selvitään. Kyllä me selvitään. Tässä tää ny on ruudussa.

– Ai jaa, missä ruudussa? Missä se on nyt se liikennemerkki, jossa on se pee mää en nää sitä. Onko se taivaassa se pee?

 

 

 

Hyvää Isänpäivää kaikille!

 

Share

30 kommenttia

  1. eibeigeä kirjoitti: Vastaa

    No niin. Nyt häätyy minunki niistää.

  2. Auuanni kirjoitti: Vastaa

    Olipas ihana kirjoitus! Ja täysin irrallisena huomiona: mun kämpässä on varmaan jotain allergisoivaa siitepölyä tai jotain kun noi silmät vetistää ihan yhtäkkiä. 

  3. mystery kirjoitti: Vastaa

    Voi 🙁    ”miksei sen luo voi mennä” sydän särkyy.

  4. milja10 kirjoitti: Vastaa

    <3 !

  5. ... kirjoitti: Vastaa

    Voi, en ollut ehtinyt ajatella vielä näin pitkälle tuon alle vuoden ikäisen esikoiseni kanssa, jolla on pari vuotta sitten kuollut isoisä. Että tällaisia keskusteluja voi olla (ja toivottavasti on) vielä tulossa. Kiitos kun kirjoitit tämän — tänään on just sopiva päivä muistella heitä menneitä ja ihmetellä millaisia isoisiä he olisivat olleet!

  6. Vierailija kirjoitti: Vastaa

    nyyh, ei saa itkettää, ihanasti kirjoitettu

  7. Maininki kirjoitti: Vastaa

    Sydän sulle. Sydän teille. Sydän jokaiselle isille.

  8. Virkaihmis-äiti kirjoitti: Vastaa

    Niin samat fiilikset meillä.. Vaikka kysymys meillä kuuluu, että miksi äitin-isi meni pois ennen kuin ehdittiin tavata. Niin ristiriitaset tunteet, kun on iloinen lasten isänpäivästä, ja sitten kuitenkin niin surullinen ja alavireinen tänä mustana marraskuun päivänä kun omaa isää ei enää ole. Ja muuten isäni oli Zeppelin-fani että niin osuvan biisin kyllä laitoit. Meidän mahtavien faijojen muistolle sinne jonnekkin, missä ovatkaan, poissa. <3 

  9. Riistahurjastelijamamma kirjoitti: Vastaa

    Käykää haudalla?
    -äiti, minä haluan kutsua isoisän nelivuotisjuhliin mutta eikö se nyt pääse? Kun sillä on kivi? Kun se on kuollut?
    -niin, kauniisti ajateltu, että kutsuisit, mutta isoisä ei voi tulla vaikka varmaan mielellään olisi sun juhlissa mukana.
    -ikävää, että isoisä ei pääse, koska on kuollut. No jos minä menen katsomaan isoisän kiveä ja laitetaan kynttilä niin ei ole liian ikävä? Sitten isä kertoo isoisästä.

    Tyttären syntymällä ja isoisän poismenolla vuosikymmen väliä.

  10. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    ;”(

  11. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Niin, sepä se. Ja vaikka oon paapasta Pojalle jonkin verran jutellu, niin silti edelleen tulee vaan nää kysymykset ja tilanteet juuri niin puskista, kauppareissulla punasissa valoissa, ettei oo ehtiny valmistautuun. Ja sitten itkulta ei oikein ees saa vastattua mitään ”ajateltua” vaan tyyliin pyyhkii kyyneleitä ja jankkaa, että ei sitä oo, ei sinne voi mennä, se on menny öö pois. öö pois. ei oo .

    Vaikka ei se ihan niin ole.

  12. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Samoin! 🙁

  13. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    NIin. Poika osaa aina niin ihanasti kysyä ja suhtautuakin.  Kaikesta!

  14. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Niinpä.

    Toisaalta siinä on jotain kaunista, kun ikävöi surullisena ja sitten on lasten iloa kakkuineen ja yllätyspaketteineen ympärillä.

    Ja joo, tuo biisi. Oon tainnu käydä isän kanssa pariinkin otteeseen Plantin keikalla <3

  15. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Niin käydään.

    Ihana keskustelu sielläkin!

  16. sallapulla kirjoitti: Vastaa

    Ja päivän ekat itkut aamubussissa..

  17. Mää vaa tästä lähitianoolta kirjoitti: Vastaa

    Voi Asikaine kummää täälä itkejja nauran yhtäaikaa!!!
    Kyä mää joskus tuun sinne Nekalaajja mää halaan sua niillujaa että meiltä molemmilta menee kylkiluut katki <3 <3 Oot iham paras!

  18. Nii kirjoitti: Vastaa

    Halaus♡ 

    Meillä on käyty lukemattomat keskustelut aiheesta myös. Sydän särkyy kun toinen kysyy että miks isillä ei oo äitiä vaikka kaikilla muillaki on. 🙁

  19. Helmi K kirjoitti: Vastaa

    <3

    Ja siis ei ole sama asia mutta mä erehdyin sanomaan tytön kuullen kun radiosta tuli Candle in the wind että eiks tää soinut prinsessa Dianan hautajaisissa, ja nyt on sitten käyty noin kolmekymmentä keskustelua siitä miten se kuoli, kuoleeko prinsessatkin, miksen ollut siellä hautajaisissa, oliko se mun ystävä ja miksei ollut, miten kuolleille voisi lähettää kortin ja miksei mulla ole kuvaa mun puhelimessa siitä Dianasta elävänä eikä kuolleena.

    Kaikkea ne miettii, ihanat.

  20. neljän äiti kirjoitti: Vastaa

    Niin se on, että ne kysymykset tulevat aina ihan puskista. Ja sitten siinä joutuu tosiaan hetken nieleskelemään. 🙁

  21. minttumari kirjoitti: Vastaa

    Hei, mää näin sun miehen isänpäivän aattona Klubilla! Ensin vähän vaan tuijottelin vaivihkaa kauempaa mut sitten menin kysyyn, että ”ooksää Nekalan hippi” ja se myönsi! Käskin lähettää sulle terveisiä. Tästä innostuin niin että sitten loppuillasta kysyin myös yhdeltä hattupäiseltä muijalta, että ”ooksää Asikaine”, mutta se ei myöntäny.

  22. Taija O kirjoitti: Vastaa

    Voi noita miljoonia kysymyksiä 😀 😀 Joihinkin on tosi vaikea vastata ja kyllä olen jo käynyt keskustelut taivaasta ja miten sinne pääsee eikä tosiaan ole helppoa 4,5-v:n kanssa 😀

  23. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Hyvä tapa aloittaa päivä :´´D

  24. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    😀 😀

    <3

  25. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Halaus sinne myös! <3

  26. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    JOo, kyllä välillä pitää puida niin syviä, ettei itselläkään oikeesti ole mitään vastauksia ja sitten kun toinen on niin huolissaan ja suruinen siinä vieressä ja kyselee ja miettii..Sydän särkyy!

  27. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Joo, eikä sitä kai osaa niitä vastauksia, vaikka kuinka yrittäisi valmistautua.. 🙁

  28. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Haha! Hippi on saattanut olla oikea, mutta hattupää ei ;D

  29. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Joo, tuntuu, että vaikeusaste nousee koko ajan, kun ikää tulee lisää 😉 Voihan argh. Alan olla pulassa kaikkien viisaiden kysymysten äärellä..

  30. LauraEm. kirjoitti: Vastaa

    Tää on just tätä. Etukäteen kyllä mukamas tietää, miten pienelle lapselle puhutaan kuolemasta, mitä kannattaa/pitää/saa sanoa ja mitä ei, olla asiallinen ja tunteellinen ja vahva ja heikko samaan aikaan. Ja sit yhtäkkiä kesken iltajugurtin lusikoinnin tyyppi ihan muina kolmivuotiaina kysäsee, että miten se enkeli-mummu siis meni siihen tähteen, meniksääkin isi lentokoneella sinne kun sää veit sille niitä kukkia, ai miten sitä vaan ajatellaan, missä se sitten oikeesti on.

    Ja kun ”se oli niin tositosivanha että se eli kaiken elämänsä” on vielä jotenkin kohtalaisesti ilmastu, mutta entäpä muut syyt? Lapselle tuntuu pahalta sanoo että kuoli kun sairastu, kuoli kun auto ajo päin, sit se on vaan semmosta ’sitä ei oo enää öö nyyh öö öö’.

Vastaa käyttäjälle Helmi K Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.