Ilmoitin, että jos Hippi ei saisi omaa kämppää hankittua, en tulisi Berliinistä Suomeen jouluksi ollenkaan. Vakituisen työsopimuksen uupumisen lisäksi asunnon saamista oli ilmeisesti vähän hankaloittanut hiustyyli, jonka Hippi oli Juicen kuoleman muistoksi leikannut. Kivat opiskelijatytöt kuulemma veivät kaikki hyvät kämpät. Jännä! Päältä-kalju-sivuilta-pitkä-tukkatyyli hankaloitti vähän myös suhdettamme, mutta päätin antaa kaverille vielä mahdollisuuden. Eipä tukka tai tukattomuus oikeastaan häirinnyt asuessani eri maassa. Mutta kodittomuus häiritsi.
Viikkoa ennen Suomen lomaani Hippi soitti vihdoin saaneensa asunnon. Hippi oli leikannut tukkansa ja seuraavassa näytössä ystävällinen poliisi oli katsonut kodittoman Hipin kelpo vuokralaiseksi Pispalan yksiöönsä.
Vaatimustasoni oli kuitenkin noussut. Fiksun tukan ja asunnon lisäksi halusin myös kunnollisen sängyn. Hippi lupasi hoitaa asian, mutta saavuttuani Suomeen pakettiauto ei kuulemma ollut järjestynyt. Ilmoitin Ruman alakerran ikkunapöydässä istuvalle Hipille, etten saapuisi kämppään ennen kuin Tampereen keskustassa oleva sänky olisi tavalla tai toisella saatu Pispalaan. Tajuuksää, ettei mua kiinnosta yhtää, pitikö Ahtin lainata sulle jotain pakua tai saiko se sitä. HOMMAA SE HELVETIN SÄNKY!
Hippi ja Semin Tuukka nousivat pöydästä ja lähtivät lumisateeseen kaksin kantamaan sänkyä Hämeenpuistosta parin kilsan ylämäen Pispalaan.
Viime viikolla poiketessamme Pispalassa, oli pakko käydä vilkaisemassa Hipin vanhaa kämppää, jonka oranssit kukkaverhot roikkuvat nyt yhteisessä olohuoneessamme.
Ratakadulla elävästi palasi mieleeni kymmenen vuoden takainen Suomen loma, luminen sänky, seinään kaatunut punaviini ja Hipin pikkuruinen Pispalan koti, jonka ulko-ovi unohtui välillä auki. Kuuntelimme Lännen-Jukan levyn ainakin kaksitoista kertaa, poltimme kynttilöitä ja vessassa oli talvella pakkasta. Ikävä ahdisti rintaa jo ennen kuin uuden vuoden jälkeen palasin takaisin Berliiniin.
Kyllä se laittaa jahka se joutaa kammarin kullallensa.
– Lännen-Jukka
Lue myös:
Voi että, taas… nyt sydämien kera ♥︎♥︎♥︎
<3 <3
Voih.. Ihana kirjoitus jälleen. Toivottomana romantikkona ja nostalgia-fiilistelijänä rakastan juuri tällaisia kirjoituksia. Tarinoita pienistä suurista hetkistä <3
Ps. Olen edelleen sitä mieltä, että sinun pitäisi kirjoittaa kirja. Nimenomaan tällaisista pienistä kertomuksista koostuva 🙂
<3 <3 Kiitos, ihana kuulla, etten ole ainut nostalgisoija-fiilistelijä täällä :D
Ja itsenikin mielestä mun pitäisi kirjoittaa kirja!! :D
Pliis pliis pliiiiiiis kuva siitä juice-tukasta!!!!!!!
En asunu silloin Suomessa, niin en oo kuvannu sitä..Täytyy kysellä, oisko jollain mulla sisäpiirillä tietoa..
Lännen-Jukka <3
Se on paras! <3