– Semmosta mää vaan soittelin, että et sattuis tietään, missä mun pyörä mahtaa olla, ku ei näy tässä pihassa?
– …
– Kusse oli sulla viimeks ja..
– Emmie tiiä tai emmie.. kummie..
– …ku mulla ois vähä kiire töihin..
– Eiku ai niin joo, mie varmaa unohin sen..mihinkäs mie sen unohin..
– Niin MIHIN?
– Ku emmie muista…
– NO ALA MUISTELLA!!!
– Ehkä reenikselle..
– Voi vittu!
– Eiku emmie sitä sinne kummie..eiku mihinkäs mie sen..
– NIIN?!?!
– Mie saatoin unohtaa sen …
– MINNE!??!?!?
– Ehkä Tapin eteen.. Joo, se on varmaan siellä..
– Luuleksää, että mulla on tässä aamulla aikaa juosta ympäri Nekalaa pyörää ettimässä, kummää oon muutenki myöhässä..
– Eiku ei sun kannata mennä ettiin sitä..
– !??!
– Kummie unohin ne pyörän avaimet..
– MINNE??
– Miun takin taskuu, ja se takki on miulla täällä töissä…-
– Voi VITTUUUH!
– Anteeks.
– SÄÄ ET ENÄÄ IKINÄ LAINAA MUN PYÖRÄÄ YMMÄRRÄKSÄÄÄ!!!
Jep. Maanantai alkoi perinteisellä pyöräraivolla ja tänään ennen työpäivää etsimme ympäri puistoja Pojan pyörää, joka lopulta löytyi eskarin pihasta -taas. Kysyttyäni, millä pitkätukka oli Pojan edellispäivänä hakenut, hyväntuulinen eskarilainen muisteli isänsä saapuneen paikalle ehkä skuutilla. Joo, skuutilla se tuli ja me tultiin sillä yhessä. Vähän hämmentyneenä kuuntelin skuuttikertomusta, mutta pihassamme huomasin Pojan skuutin ohjaustangon totta tosiaan olevan hilattu suunnilleen pääni korkeudelle, kaksimetriselle ajajalle juuri sopivaksi. Mitä helvettiä, miksi!
Toissailtana etsimme hädissämme Pojan hammasta (KYLLÄ), jonka Hippi oli laittanut TALTEEN
_tiskipöydälle_!!!
TAAS!!! (kuka hullu hammaspotti-idiootti piilottelee hampaita(! jopa omiaan!!) jopa uudestaan maailman paskimpiin ”säilöihin”, jotka on laatua ”ei kummie heitin sen silmät kiinni jyrkänteeltä hiekkarannalle”, paitsi että aaltojen pyyhkimästä jyrkännehiekkarannastakin löytäisi maitohampaan helpommin, kuin sääriluun meidän tiskipöydältä.
Lopulta Hipin yrittäessä neuvokkaana keksiä muovailuvahasta ja ties mistä hertsinpertterin jyvistä kuusivuotiaalle sekä hammaskeijulle täydestä menevää ”hammasta”, minä uskomattomana superarkeologina, löysin päivällä irronneen etuhampaan keittiömme lavuaarista.
Riemun sijaan hammasoletetun löytymisestä aiheutui lisää riitaa, sillä mitalin ja kunniamaininnan sijaan saikin Hipiltä syytteitä, joiden mukaan MINÄ olisin alunperin syypää hampaan häviämiseen, koska olin tiskipöytää siivotessani heittänyt hampaan lavuaariin! (EDELLEEN: kuka hullu hammaspotti-idiootti piilottelee hampaita(!!!) aina uudestaan maailman paskimpiin ”säilöihin”,TISKIPÖYTÄ EI OLE HAMMASTEN SÄILYTYSPAIKKA!)
Kolme tuntia myöhemmin (noin keskellä yötä) etsimme raivolla kolikoita, ettei hammaskeiju vahingossa totu seteleihin ja syökse koko sakkia konkkaan, sillä seuraava maitohammas heiluu jo!
Tilannetta ei ole varsinaisesti helpottanut se, että tällä viikolla molempien töihinlähtöaikataulut ovat aamuisin osuneet juuri sen verran limittäin, ettei kenellekään ole ollut selvää, tössötelläänkö aamuisin hampaankätkijä-Lebowskin haluatteko-aamupalaksi-vaikka-toustia-Netflix-sekoilulla vai edetäänkö minun tehokkaalla aikaikkuna-natsitaktiikalla!! Kyseisiä metodeja kun ei voi mitenkään yhdistää samaan lähtöaamuun, yhteen alakertaan tai parisuhteeseen vaan yhdistämisestä seuraa pelkkää paskaa ja sähinää ennen aamukahvia.
Jeps. Hampaat lavuaarissa, pyörät hukassa, liian hidasta elämää ja aivan liikaa vaihtoehtoja aamuisin, ero mielessä ja mitä näitä nyt on. JA NYT ON VASTA KESKIVIIKKO! Kyllä olisi taas parisuhde- ja cycloterapeutti Maaretti Asikaiselle vähän hommaa.
I rest my case.
Että ihanaa viikkoa vaan kaikille!
Lue myös:
Hei, mietin tätä jo aiemmin, mutta ilmainen neuvo nyt viimein: Osta hipille oma pyörä lahjaksi ja poista avainnipustaan sun pyörän avaimet! Ja et anna periksi lainailuruikutuksiin!
Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta se on joko tämä tai ikuinen tappelu. Tai ero.
Eiks hammaskeijut ole sellaisia erikoisia haltijoita, jotka haistaa irronneen hampaan mistä vaan, vaikka se olisikin mennyt vahingossa viemäriin tai roskiin tai hiekkarannalle?
SE OSTI ITELLEEN UUDEN PYÖRÄN JA KAIKKI OLI JO PITKÄÄ TOSI HYVIN, KUNNES
NAAPURIN ÄIJÄ(!!!) LAINASI SITÄ JA RÄJÄYTTI SIITÄ KUMIN JA SITTEN TÄMÄ TAAS HETKI SITTEN PIINA ALKOI!! ´
ELi naapurin äijän vika ;D ;D EI MITÄÄN PATOUTUMIA!
PS. kiitos hammaskeijuohjeistuksesta, se oli hyvä tietää!!
Hammaskeiju maksaa todennetusti myös nielaistuista hampaista, viemäriin päätynyt tai hukkunut hammas ei ole sille mikään ongelma.
Miksi en tiennyt cycloterapeutti Maaretista ennen tätä????? Mitä kaikkea muita nauruaarteita tän blogin arkistoista oikein löytyy, pitääkö mun lukea kaikki läpi, kun oon aika uusi lukija!!!
Pitää!
Pitäisiköhän cyclomaaretti kaivaa takaisin esiin…hmm?
Tsemppiä! Tulee se hetki, kun kakarat lähettelee teille hauskoja kuvia jostain haalaribileistä ja te istutte sohvalla ja ihmettelette, milloin tässä näin pääsi käymään (tapahtui vappuna juuri). Silloin nauratte näille. Paitsi jos olette eronneet 🙂
Ps. Blogisi on edelleen suosikkini ja basistisi on ihan yhtä hajamielinen kuin basistipoikani. Vaaditaankohan se ominaisuus lajiin?
Hahahaha! ”Paitsi jos olette eronneet!” Paras!
En tiedä, mistä nämä basistiominaisuudet juontuvat, mutta voi morjes!! 😀 Tsemppiä sinne!
Kyä ei oo helppoo.
Määkin oon aikaikkuna-natsi ja yritän kasvattaa syksyllä eskariin menijästä samanlaista ”leikitäänpä koululaista” -metodia sekä kännykän ajastinta käyttäen ”ny nää menis alakertaan kusse olis laittanu noi vaatteet päälle ite, ja sit se ottais sen just sopivasti hautuneen puurolautasen mikrosta ja laatikosta lusikan ja jääkaapista maitoa ja sillä olis tässä toi viidentoista minuutin aika siihen syömiseen käytettävissä ennen ulkovaatteiden pukemista”.
Meillä tai siis MINULLA EI OLE mutta eräällä toisella taloudessamme, on haasteena tavaroiden väärässä paikassa oleminen. Kuten esimerkiksi varauskirjan. Puoliso on yrittäjä, ja hänellä legendaarinen varauskirja, johon hän merkitsee kaikki yrityksensä tapaamiset ja ajanvaraukset. Se varauskirja on semmonen A5 kierreselkävihko, vähän rasva- ja kahvitahrainen jonka sivuista osa on vähän irti. No sitten kun pitäisi jotain perhelogistiikkaa suunnitella, niin se varauskirjahan on juuri siinä paikassa missä me ei olla, eli työpaikalla/autossa/toisessa autossa/toisella työpaikalla. Ja sitten muistellaan että ketäs asiakkaita olikaan tulossa ja milloin ja kuinka monta ja millä asialla ja mistähän niiden puhelinnumerot löytäisi että voisi siirtää sitä varausta vaikka puoli tuntia tai päivää suuntaan tai toiseen, jotta kerkiäisi viedä kipeän lapsen lääkäriin tai mammalle tai hakea uimakoulusta. Koska on sen lapsen isä ja koska sen äiti ei ihan joka ainoa kerta pysty näitä juttuja hoitamaan. Miksi ei se varauskirja voi olla netissä niin kuin kaikilla järkevillä nykyajan ihmisillä on. Minä vaan kysyn. Samanlaista väärässä paikassa olemista tapahtuu monille muillekin tavaroille, lapsen tavarat ja vaatteet mukaan lukien.
Ja sitten on nämä asiat jotka jää siihen, odottamaan aikaa parempaa. Kun hommia tehdään, niin monesti ne tehdään reippaalla otteella Vaiheeseen ja siihen ne jäävät, kunnes motivaatio kuuden viikon tai kuuden kuukauden tai kuuden vuoden kuluttua kenties palaa ja homman jatkaminen on mahdollista. Ei niinku kerralla tai edes usealla peräkkäisellä kerralla tehdä asiaa valmiiksi kuten itse tekisin. Erilaisia projekteja ilmeisesti pitää olla roikkumassa siellä täällä, jotta niistä voi sitten valita kun sattuu olemaan just sellainen olo. Tällä hetkellä motivaatiota odottavat projektit:
– terassin kaiteiden rakentaminen (2019)
– saunan kaikki listat (2018)
– saunan maalaus ulkopuolelta (2018)
– huippuimurin korjaus/korjaajan hommaaminen/liesituulettimeen vaihtaminen (2013)
– makkarin listat (2015)
– lautakasat hittoon pihalta (2017-2019)
– homeinen pakastimen rämä pihalta kierrätykseen (2017)
– ei-salaisen ojan muuttaminen takaisin salaojaksi (2017)
– edelliseen liittyen viemäriputket keskeltä nurtsia helvettiin tai sinne v*n ojaan (2017)
– entisen nurmikon kohdalta pään kokoisten savikökkäreiden tasaaminen ja mullan tilaaminen ja tasoitus sekä nurmikon kylväminen (2018)
– aidan korjaus jotta nartunhimoiset uroskoirat pysyvät sisäpuolella ja uroksenhimoiset nartut ulkopuolella (älkää kysykö) (2017)
Joo, voisin hoitaa ainakin osan itsekin mutta annas olla jos kosken näihin hänen projekteihinsa. Joten tyydyn ehkä nykertämään repsottavaa puutarha-aitaa jotenkuten nippusiteillä kasaan samalla kun tasapainoilen nalkuttamisen sekä silmä tottuu -metodilla suhtautumisen välillä ja tarvittaessa vain häivyn loputtomalta työmaalta jota omakotitaloksikin kutsutaan esimerkiksi metsään pariksi tunniksi hengittämään.
Tsemppii <3
😀 😀 😀 KEvyttä turhautumista havaittavissa… AI hitto, että projektilista sai mut nauramaan ääneen. Tsemppiä… Terkuin kohtalotoveri!
Terhi KIITOS VERTAISTUESTA!! Hahhahhahhahhahhahaaaaa! VOIHAN VARAUSKIRJA ja MOTIVAATIOLISTA!! En kestä!!
Meillä menee ok, kunhan aikaikkunanatsi ja aamufiilistelijä ei ole alakerrassa samaan aikaan yrittämässä tehdä yhteistyötä -> erillään molemmat saa lapset ajoissa eskaan ja päikkyyn jne, kunhan saa kumpikin omalla tavallaan ite säätää.
Täällä kyllä saa koskea kaikkiin keskeneräisiin motiprokkiksiin, mutta kukaan ei vaan KOSKE NIIHIN! 😀 😀
(myöskään minä)
Että semmosta, siis tsemppiä sinne myös ja kiitos tästä mahtavasta avautumisesta!! Voin palata lukemaan sitä, kun meinaa tää meininki alkaa harmittamaan! ;D
Tytille: todellakin sun pitää lukee kaikki. Ite tein sen joku vuosi sitten parissa illassa ja onneksi huippua luettavaa riittää täällä edelleen.
Kiitos lukemista, ja ihana, kun palaat lukemaan!! <3
Kuolen nauruun. Mulla on 4 alle 6v lasta ja joiltain osin hipin kaltainen mies, joka luulee olevansa ei-lainkaan-hipin-kaltainen ja jonka lähes ainoa tehtävä on saada kaksi vanhinta päiväkotiin aamuisin. Arvaa vaan millä menestyksellä ja kuka ne lapset aamuisin laittaa valmiiksi passiivis-aggressiivisesti tuhisten ja silmiä pyöritellen… yllättäen suosikkini näistä sun tuokiokuvista on tuo aamujuttu. Tsemppiä ja hermoja sinne!
Mahtavaa nää ei-lainkaan-kaltaiset ;D
Meillä kyllä saa kumpikin lapset ihan menestyksekkäästi aamulla vietyä, kunhan vaan on selkää, kumman vetovastuu on. Molempien oma taktiikka toimii, jos saa ite hoitaa, mutta se on se yhteistyö, joka ei toimi, ei sitten mitenkään!!!
Tsemppiä sinne myös, feel u!!
Nää on niin parasta vertaistukea siihen kun jostain syystä oon onnistunu löytämään itelleni tyypin jonka maailmassa on ok lainata kaikkea hammasharjasta lähtien. Harmiksemme ollaan suunnilleen samaa vaatekokoa joten mun vaatteet lähtee usein hänelle esim. syystä ”oli pakko laittaa puhdas paita” (no laita oma?). Hän on ollut nyt ulkomailla pari kuukautta ja voi että miten kiva ikioma vaatekaapillinen mulla onkaan käytössäni. Mutta on hän ihana, tietysti.
Voi helvetti!! Just toi lainailu. Millon on futisshortsit, pyörä, aurinkolasit, VAATTEET, kaikki!!! KAIKEN VOI VIEDÄ!! Aaaarrrraggahaaaaaaa
(avasit nyt jonkun tulpan!)
Arvostan niin paljon tätä rehellistä arjen kuvausta. Ja hauskuutta. Ja vertaistukea. Kiitos ?
Arvostan tätä palautetta, kiitos lukemisesta!! <3