Tietoa mainostajalle ›

Enterorokon hyvät puolet

Pikkuveljen saatua synttärilahjaksi enterorokon (!!), yksivuotisjuhlien suunnitelmat menivät vähän mönkään. Jumituimme muutamiksi päiviksi Savoon odottamaan pikkuisen paranemista tomeraksi itsekseen ennen kuin uskalsimme lähteä taittamaan pitkää automatkaa toipilaan kanssa.

Kuumeen jälkeen ilmaantuneet kipeät rakot jalkapohjissa ja suussa tekivät pikkupoloisesta täysin reppanan. Juuri tepastelemaan ja kohtuullisiin yöuniin oppinut taapero taantui nopeasti pieneksi maitovauvaksi, joka ei aristavilla jaloillaan voinut jatkaa kävelyharjoituksiaan. Repaleiset yöt palasivat.

Itsehän olin kesän itkenyt, kuinka vauva-aika huomaamatta oli humahtanut pienen kasvettua liian nopeasti isoksi pojaksi. Enterorokon ansiostapa pääsin taas kaikesta kyllyydestä kantamaan ja hoivaamaan pikkuista syliin tarrautuvaa nahruvauvelia. Pieni silkkiapina reppana. Vauva was back!

Lisäksi jumahdettuamme mummolaan odottelemaan pienen parantumista, saimme samalla salaa lykättyä arjen ja syksyn ankeutta vielä parilla päivällä. ( Kaiken lisäksi oli hieno ajoitus sairastua siellä, missä on apusylejä tarjolla!)

Vaikka teinkin rokkolimbosta käsin päivät töitä, vielä ei tarvinut päättää, pitäisikö palaveriin laittaa ripsiväriä tai ottaa villatakki varmuuden vuoksi mukaan. Tai sisäistää stressiä kolmesta maailmalle lähetetystä tarjouksesta, jotka läpimennessään johtaisivat kiireisen kireään syksyyn tai kaatuessaan turhan löyhään työkalenteriin, jolloin pitäisi nopsaan kekkasta jotain jostain.

Vielä ei tarvinut selvittää kirjanpitäjälle käyttäneeni koko kesän firman korttia (leikattuani omani poikki, long story) tai että mikä homma se siellä Juvan Alkossa oli anyway. Pikkuveljen yksivuotisneuvolan varaamista pystyi vielä vähän siirtämään, eikä Pojan alkavasta päikystä tai sopivista kurahousuista tarvinut murehtia vielä ollenkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arjelta piilottelun lisäksi enterorokko mahdollisti osallistumisemme italialaisten sukulaisten kunniaksi järjestettyihin puutarhajuhliin, jotka olisivat menneet meiltä ohi! Notkuvissa pöydissä oli tarjolla uskomattoman herkullista savukalaa, salaatteja, mustikkapiirakkaa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Enterorokon ansiosta pääsimme tekemään lähempää tuttavuutta ja viettämään aikaa Italiasta saapuneiden vieraiden kanssa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Enterorokon mottitilanne mahdollisti kesän viimeisen veneilyn mökille, syömään puolukoita ja mustikoita sekä maistamaan anopin spessuja savumuikkuja ilman savua, olivat herkullisia! Poika pääsi onkimaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaiken muun mahtavuuden lisäksi ystävämme Enterorokko keräsi meille kohtuullisen sienisaaliin, josta Hippi valmisti gurmee-iltapalaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varastimme elokuun arjesta vielä aika ihanat viimeiset kesäpäivät! Enterorokko on PARAS!

Nyt kun vielä keksisin yhtä mahtavat positiiviset puolet Hipin murtuneesta kylkiluusta(futiskentällä), joka tällä hetkellä pahasti uhkaa peruuttaa viikonloppureissuni Ouluun rockfutikseen. Saatana soikoon.

 

Torstai on toivoa täynnä!

Share

14 kommenttia

  1. Kirsusein kirjoitti: Vastaa

    Aikkauhee miten toivon, että moinen vitsaus kiertää teidät muut kaukaa. Nimimerkillä siskonpojilta taudin aikanaan saanut, ja viikon mehujäillä, särkylääkkeillä sekä jääkaappikylmällä mansikkasopalla elellyt. Ihan karmee riesa myös aikuiselle (nakeroista nyt puhumattakaan), ja mikä parasta: sen voi sairastaa vaikka kerran vuoteen…!! Tsemppiä siis.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Kiitos, toivon samoin. tOsin nyt ehkä vaara ohi ..

      ..tai saan sen sitten Oulussa viikonloppuna, jos pääsen edes lähtemään!!! AAAAARGHHHHHH

  2. Senkun kirjoitti: Vastaa

    Ei ole tuo tauti herkkua ei (vaikka hienon sienisaaliin ja muita herkkuja sen varjolla saittekin)! Meillä taudin sairasti vain nuorin (luulotautisena etsin kyllä itsestäni oireita). En edes muista, kauanko tauti kesti, mutta lapsen kynnet irtosivat (lähes kaikki!) useamman viikon päästä (kun oli pikkukynnet kasvaneet lähtevien tilalle). Toivottavasti en järkyttänyt!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Ai jai jai! 🙁

      Joo, siis vitsit vitsinä! Ei todella ollut hyvä meno täälläkään ja pitkään kesti parantuminen, vieläkin rakon jälkiä jaloissa. Isoveljensä pääsi vähän helpommalla (hänellä rokko oli ensin), mutta pikkuine oli tosiaan tosi heikossa hapessa pari päivää, etenkin koska ei saanut syötyä ja muutenkin huonona, kamalta ja raju tauti. Juurikin se takia emme yhtään kiirehtineet lähtöä, vaan odoteltiin, että kunnolla parantuu ensin ja ruoka maistuu ja että jaksaa taas <3

  3. Ms. Swan kirjoitti: Vastaa

    Mitä töitä sie oikein teet? Oletko sie yrittäjä vai palkkatöissä? Onko tätä blogissa ees kerrottu vai onko se joku julukine sallaisuus?

    Pahoittelen edellistä murrepläjäystä. Ei tuo ole miun oikhia murtheeni! Yritän vain pithää itheni niinko inkoknito.

    Saisitko sinä joskus tehtyä videopostauksen niin että jossa Hippi-miehesi puhuu? Onko Hippi hänen oikea nimensä?

    Mää olen tosi kyllästyny melkeen kaikkiin blogeihin, paitsi tähän. En ehkä aina usko, että olet oikea henkilö. Vaan enneminkin taitavasti rakennettu mediapersoona, joka vetoaa kaltaisiini alisuoriutujiin sotkuisissa kodeissa asujiin.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Heipparallaa, mahtavaa murrepläjäystä ja ihana kuulla, että blogini tavalla tai toisella vetoaa 😉 HIH!

      Tässä on video, jossa Hippi (ei ole hänen oikea nimensä, eikä edes lempinimi, ihan keksin päästäni) puhuu. Ei tosin mielellään ja huonostihan siinä käy (!?)
      http://www.asikaine.fi/fc-melodyn-keskikenttapelaaja-heitti-puhelimen-jorpakkoon-video/

      TYöni ei ole salaisuus, vaan ihan julkista ja oon sitä täällä vähän sivunnut, tosin ihan pintapuolisesti. Yritän pitää pätevyyteni rippeet, he heh! Minulla on oma pr-yritys, joka tekee pääosin tiedotusta ja promootiota musiikki- ja kulttuurialalla. Tässä on linkki edelliseen työpäiväni kuvina -postaukseen.
      http://www.asikaine.fi/tyopaivani-kuvina/

      NO eipä siitäkään paljon selviä, haha.

      PS: EN OLE OIKEA HLÖ; VAAN TÄTÄ KIRJOITTAA USEAMPI IHMINEN PORUKALLA KEKSIVÄT KÄNNISSÄ NÄMÄ TYYPIT AAMUJATKOILLA.

  4. Lähetäänkö livohkaan? kirjoitti: Vastaa

    No sitähän mie olen aina sanonu! Että vähän niinku amerikoissa porukalla kaikki suositut sarjat tehhään! Naapurin muijat, Hipin sukulaiset ja punkkikaverit, totuusmummot ja muut nekalalaiset. No tampere ja osa itäsuomea.

    Saattaa siinä sullaki olla joku osa ja arpa.

    Harmi, että me ollaan lähösä viikonlopuksi Livohkaan.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo. KOKO NEKALAKIN on täysin mielikuvituksen tuotetta 😉

      Hauskaa Livohkan reissua teille!

  5. Ms. Swan kirjoitti: Vastaa

    Arvasinhan. Olisko sama jengi käsikirjoittanu myös Frendit aikanaan? Tai ehkä sittenkin suomalaisen Heartmix-sarjan luojat ovatkin Asikaisen takana?

    Oma PR-yritys kuulostaa sikahienolta ja hipsteriltä. Mutta onko työhuoneesi siis alushousunvärisen talon yläkerrassa eikä esimerkiksi jossain industriaaliseen tyyliin sisustetussa luovien alojen yhteisstudiossa Tampereen keskustassa? Jos näin on, niin löytyi syy siihen, miksei kutsua Flowhun…

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo joo, se Heartmix-tiimi, tiätty!!

      Ja AHAHAHAHAHHHAHHHAHHAHAAAAA!! Tällä hetkellä työhuone on juurikin yläkerrassa, mutta ennen äitiyslomalle jäämistä (ja toivottavasti taas pian palaan) työhuoneelleni, joka on Tampereen keskustassa vanhassa teollisuusrakennuksessa, jonne juurikin sellasella tavarahissillä saavutaan, jossa on kultalevyjä seinillä ja bilispöytä sekä kaksi parrakasta työkaveria…ETTÄ SELLANEN ON SE TOIMISTO! 😀 😀 😀

      Olen pahoillani! MENIKÖ MULTA NY KAIKKI PISTEET???!?!?!?

  6. Mrs T kirjoitti: Vastaa

    Hyvä kun kerroit ton Nekala-jutun, niin mä voin lopettaa maanisen talojen ja kävelyteiden kyyläyksen aina kun ajelen siitä Koikkarin kupeesta mummolaan mennessä. Nyt ei tartte enää, kun kerta Nekala on fiktiivinen.

    Mä oonkin aina ajatellut, että ei suakaan oikeesti ole, käsikirjoittajien tuotosta kaikki.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Joo, ei täällä ketään tai mitään näy tai ole olemassa. Voit jatkossa ajella turvallisemmin.

  7. Janny kirjoitti: Vastaa

    Huuh, onneksi teillä on löytynyt enterorokon hyvätkin puolet! Itse sain tämän pari vuotta sitten kummipojalta ja VOI LUOJA!!! En oo ikinä ollu niin kipeä! Kolme viikkoa olin yhteensä sairaslomalla. Itsekin olis tehny mieli heittäytyä vauvaksi, ois saanu mies kannella ja hoivata 😀 muistan kuinka nukuin parin tunnin pätkiä sohvalla, kylmäkallet käsissä ja jalat vesiämpärissä. Jalat ja kädet oli kauttaaltaan rakkojen peitossa. Tauti näytti viimeisenkin ihanuutensa kun miulta lähti sitten myös kaikki kynnet. Huhhuh, meinasin tirvasta ukkoa kun se sai taudin miulta, huimat kaksi näppylää! Oikeen kylmät väreet meni muistellessa!
    Tälleen loppukaneettina, ihan huippu blogi! On tullut seurattua jo useampi vuosi, saat kyllä arkielämästä niin paljon huumoria revittyä.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Apua, kuulostaa pahalta voi ei!!! Toivottavasti ette enää sairastu siihen koskaan! Lasten lisäksi me muut ei (vielä) olla saatu sitä rokkoa, onneksi! Kuulinkin, että se ois aikuisilla pahempi, mutta oli sekin ihan kamalaa, kun vauva oli niin kipeä, voi että miten harmitti 🙁

      Ja ihana kuulla, että tykkäät blogistani!! JEE!! Kiitos! <3

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.