Tietoa mainostajalle ›

Comeback

Radiohiljaisuuteni johtui viime viikolla Tampereella järjestetystä Musa&Media- ja Lost In Music -tapahtumista, joihin duunimielessä osallistuin. Mutta nyt comeback blogimaailmaan, juhuu! (Vaikkei moni ehkä hiljaisuuttani huomannutkaan.)

Teen tällä hetkellä kotiäitiyden ohella muutaman päivän viikossa töitä ja keväällä olisi tarkoitus tehdä comeback suunnilleen täyspäiväiseksi yrittäjäksi raksahipin jäädessä hoitovapaalle. Jotta paluu töihin onnistuisi, koitan toiveikkaasti hankkia keväälle tarpeeksi projekteja kasaan, joten Musa&Media on paitsi mielenkiintoinen tapahtuma ja hyvien tyyppien kohtaamispaikka, se oli tänä vuonna myös itsensätyrkytystilaisuus ja töidenhankitatilaisuus paikallaan.

Miten itse lähdet verkostoitumaan tälläisessä tilanteessa?

A)
Passi kaulaan, käyntikortit mukaan, hyvällä asenteella tutustumaan ihmisiin ja buukkaat kevään täyteen hyviä projekteja. Osallistut seminaareihin aktiivisesti, käyt keikoilla ja kerrot reippaasti paluustasi työelämään. Sovit palavereita lähipäiville.

B)
Passipisteen jälkeen olut käteen ja jännityksissäsi päätät ottaa vielä viinin, jolloin et ehdi seuraavaan(kaan) seminaariin. Kohta olet vähän kännissä ja päätät piilottaa passisi farkkuliivin alle, ettei nimesi näy ja jäädä istumaan aulabaarin ujona piimänä ainoan puolituttusi kanssa, jolla ei varmana ole sinulle mielessä muuta projektia kuin ruinata taksikyyti firman piikkiin seuraavan kuppikunnan pippaloihin, joissa sinä sekä muut olette jo niin jurrissa, että saatte porukalla idean tiputella käyntikortteja näköalaparvekkeelta alas. Keikalla päätät lopulta vältellä kaikkia, jotka sinut saattavat tunnistaa paitsi sen hetken, jolloin käyt jankkaamassa mahdolliselle tulevalle asiakkaalle, kuinka ei voisi vähempää kiinnostaa palata töihin hoitovapaalta, koska koko musha-ala on ihan shyvältä ja vauva niiin ihhana. Turkulaisille toimittajille kerrot kokoajan äänekkäästi olevasi Tampereelta ja katsot merkittävästi tajuuks? Puhelimeen vastaat Petri Nygårdina missä mää oon?

Loppuyöstä katsot pahalla silmällä (vain yhdellä, koska toinen katsoo aivan eri suuntaan) hippiä, jonka akku on ollut koko illan loppu ja lopulta löydät hänet pöydästä keskustelemassa grungemuijan kanssa Neil Youngista. Taksimatkan jälkeen (neuvottuasi kuskia intensiivisesti) rapistelet puskassa, ettei anoppisi heräisi.

C) A:n ja B:n yhdistelmä, hyviä tapaamisia, hyviä keikkoja, viihtymistä ja vähän villiintymistä myös!!?

D) Joku muu taktiikka, mikä?___________________

Loppuun vielä kysymys:

Onko noloa työskennellä musiikkialalla ja jatkuvasti sekoittaa termit comeback ja encore?

kuva.JPG

on.

 

Share

10 kommenttia

  1. Emmi Nuorgam kirjoitti: Vastaa

    <3

    D) Heität stagemanageroimassasi tapahtumassa esiintyvän artistin ulos bäkkäriltä, koska luulet häntä random-hipiksi, joka on vain saapunut paikalle juomaan ilmaista kaljaa. Artisti on ulkomainen eikä uskalla panna vastaan, joten seisoo lumisateessa kiltisti vartin ennen kun bändikaverit alkaa ihmetellä missä yksi luuraa ja hakevat poikapolon sisälle sateesta.

  2. Emmi Nuorgam kirjoitti: Vastaa

    Pah, myönnä pois: odotit, että pääset fanikuvaan Uniikin kanssa!

  3. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Jahas, kohta D sopii ketjuun oikein hyvin!!

    Että sillä lailla!

  4. wilmiina kirjoitti: Vastaa

    mää huomasin et sä olit hiljaa, mut mä oonki kuulemma nörtti, niin sanoo yks heikki………
    hyvältä muuten kuulostaa kaikki noi vaihtoehdot, eiku….

  5. Yoko kirjoitti: Vastaa

    Erotuin joukosta Hotelli Ilveksen aulassa, koska minulla ei ollut passia. Yritin etsiä väkijoukosta haastateltaviani. Yleensä löydän kohteeni helposti, mutta Musa&Media toi mukanaan omat haasteensa.Tällä kertaa haastateltavia ei luonnollisesti voinut erottaa ihmismassasta vain sillä perusteella, että he näyttävät muusikoilta. Lisäksi, koska olen hieman likinäköinen, ihmisten tunnistaminen tuo tällaisiin arkipäiväisiin tilanteisiin sitä kaivattua jännitystä. Seisoin siis hotellin aulassa silmiäni siristellen ja tuijotellen kaikkia ihmisiä, jotka edes kaukaisesti näyttivät muusikoilta (siis lähes kaikkia). Näytin todennäköisesti kylähullulta kettutytöltä, joka on tullut stalkkaamaan lempparibändinsä söpöä laulajaa (kettutytöltä vain siksi, että jokaisen toimittajan täytyy näyttää hieman kettutytöltä). p.s. Odotin uutta postausta

  6. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Vaikeneminen on kultaa välillä! <3

  7. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Ah hah haa! En kestä. Oisit soittanut, olisin tullut apuun. Vai olitko sittenkin vain stalkkerointifanimeiningillä siellä kyyläämässä likinäköisesti, muka ”haastattelemassa”… 😀

    Mukava kuulla, että odottelit postausta Kettutyttö <3

  8. ellu. kirjoitti: Vastaa

    No vähän alko kieltämättä pelottaa, että mitäs nyt tapahtuu kun ei tule uutta tekstiä ollenkaan 😀 (ei siis mitään paineita!)

  9. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Meidän äiti selitti joskus katsoneensa julkkis-Diiliä. Selitti, että no sitten siinä oli se ET. Olin ihan pihalla ja kysyin, mitä ihmeen ET:tä mahtaa tarkoittaa, kukä, häh. ..?

    – No, se ihan ET:n näköinen tyyppi, se sellainen joku artisti. Ihan ET:n näköinen, lippahattu päässä, sellanen ilonen ja positiivinen tyyppi, lyhyt. ET!

  10. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    MUa alkoi jännittään se haaste! Pitää vastata siihen pian!

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.