Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Asikaine
  • Pietari viikonloppukohteena

    Kaupallinen yhteistyö: VR

    Nyssi viimein vähän rapsaa ja fiilistelyä parin viikon takaisesta lomastamme sekä menneiden aikojen lumoa ja suuruudenhullua historiaa henkivästä Pietarista. Ah! Meillä oli taas aivan ihana reissu! Kultaisten kattojen, vilisevien kaarisiltojen ja mahtipontisten rakennusten suurkaupunki on tyylikkäiden laaturavintoloiden, eläväisten baarien, kivojen kahviloiden, kimaltavien luksuskauppojen, sisäpihojen ug-pöhinän, räikeiden kojujen ja pakahduttavan taiteen mekka, jonne haluamme palata aina uudelleen.

    Pietarissa on kaikkea, ihan kaikkea. Rosoinen suurkaupunki on yhtäaikaisesti ihanan nukkavieru ja häikäisevän loistelias. Boheemi, romanttinen ja överi. Kaunis ja sekopäinen. Ylväs, tyylikäs ja pömpöösi. Synkkä ja hauska, vähän myös valmis nauramaan itselleen. Kuten joskus vuosi sitten kirjoitin, tunnen Pietarin katujen alla sykkivän saman pulssin kuin parikymmentä vuotta sitten käveltyäni ensimmäistä kertaa Berliinissä. Seikkailuun kutsuva syke bubling under.

    Vaikka kävelimme neljän päivän aikana varmaan yli kaksikymmentä kilometriä, emme siltikään ehtineet nähdä kaikkea tai edes tarpeeksi, myös seuraavalle reissulle jäi paljon suunnitelmia ja mielenkiintoisia sisäpihoja koluttavaksi. Suuruudestaan huolimatta Pietari on kuitenkin suhteellisen kompakti ja selkeä kaupunki ottaa haltuun parin, kolmenkin päivän reissulla.

    Metroilla on superkätevä siirtyä paikasta toiseen ja kristallikruunuilla koristellut marmoriset metroasemat jyrkkine liukuportaineen ovat muutenkin näkemisen arvoisia elämyksiä. Metroon laskeuduimme itseasiassa heti rautatieasemalle saavuttuamme ja olimme suunnilleen kymmenessä minuutissa keskustassa. Metro on nopein tapa siirtyä juna-asemalta keskustaan ja ostimme samalla 10- kerran metrokortit, joilla pärjäsimme hyvin kolme päivää.

    Pietari on ihan täydellinen matkakohde vaikka pidennetylle viikonloppureissulle, sillä matka taittuu junalla niin nopsaan ja helposti. Hyppäsimme Tampereella aamulla junaan, vaihdoimme Tikkurilassa Allegroon ja olimme aurinkoisessa Pietarissa puolikahdelta päivällä (paikallista aikaa puolikolmelta).

    Junassa ehdin naputella kiireisimmät työmeilit ja passin tarkastuksen jälkeen istuskelimme ravintolavaunussa lounastamassa pelmeneitä ja katselemassa Viipurin maisemia reissutunnelmasta nauttien. Passintarkastajat kiertävät junassa tsekkaamassa matkan aikana passit ja junassa voi nykyisin vaihtaa myös rahaa -tosin Pietarissa voi kyllä helposti myös nostaa käteistä, lähes joka kadulla on automaatti ja korttikin käy maksuvälineenä melkein joka paikassa.

    Tällä kertaa buukkasimme keskustasta paikallisen hotellin (Hotel Akyan), jonka sijainti on kätevien metroyhteyksien päässä ja kortteli täynnä kivoja ravintoloita ja baareja. Toki valkkasin hotellin myös vaaleanpunaisen julkisivun perusteella, you know me! Sillä perusteella olen valmis ottamaan lainan ja ostelemaan Nekalasta rapistuvia kaunokaisia. Jep.

    Tilava kahden hengen huone aika perus kolmen tähden hotlassa maksoi 150 euroa kolmelta yöltä. Boutique-tyyppinen hotelli oli söpö ja korkeakattoinen valoisa huone oli viihtyisä. Isot ikkunat sai kadulle päin auki ja sain kahvitella leveällä ikkunalaudalla. Olimme tosi tyytyväisiä! Hintataso on Pietarissa muutenkin edullisempi kuin Suomessa. Selaillessani hotelleja huomasin monia viidenkin tähden hotlia olevan varattavissa suht edullisesti.

    Ja ihan viimisen päälle fiineissä ravintoloissa on myös halvempi syödä ja tilata vaikka pullo viiniä. Pietari on täynnä laadukkaita ravintoloita, rustiikkisia bistroja ja trendikkäitä rafloja, joista saa herkullista ruokaa jokaisesta maailman kolkasta. Pietariin voisi mennä viikoksi vain syömään!

    Georgialaista, aasialaista, italialaista, välimerellistä, amerikkalaista, venäläistä, turkkilaista, ranskalaista…Myös ihania leipomoita ja värikkäitä kakkukahviloita on joka kulmassa. Tänä vuonna olin huomaavinani myös vegemenujen mainostamisen lisääntyneen viime kerrasta. Ravintolat ovat poikkeuksetta viihtyisiä, ja palvelu on ollut kohdallamme aina superystävällistä. Useimmista ravintoloista löytyi menu myös englanniksi ja kaikissa ravintoloissa taisi ainakin joku tarjoilijoista myös puhua englantia. Englannilla pärjää Pietarissa helposti.

    Kaikki kohtaamamme paikalliset olivat ystävällisiä ja avuliaita ja hauskoja myös. Toteavassa huumorissa ja välittömässä kanssakäymisessä on jotain tuttua, kotoista aaltopituutta.

    Pietarissa on aika mutkatonta navigoida, kadut ovat isoja ja selkeitä, teiden nimet lukevat kaikkialla myös latinalaisilla aakkosilla ja paikalliset myös auttavat mielellään, kaivavat kartan puhelimestaan ja antavat vinkkejä! Tällä kertaa osasimme jo melko hyvin suunnistaa ihan mututuntumallakin ja tutustuimme uusiin alueisiin, muun muassa Vasilinsaareen, jonka rannalta näimme kultatornisen kaupungin silhuetin uudella tavalla. Hattumme meinasivat jälleen lentää keväisessä tuulessa Nevaan teputtaessamme käsi kädessä ihastuttavaa jokivartta pitkin.

    Kävelimme välillä loputtomia matkoja pakahtuen ihastuttavista rakennuksista, hilpeästä tunnelmasta ja mielenkiintoisista kaduista tai ihan vaan etsiessämme seuraavaa kivaa craft beer -baaria, jossa pitää bissetauko. Hippi muisteli interreilausaikojaan, jolloin kuulemma käveli muovipussi kädessä nälissään satoja kilometrejä. Pitkätukka ei selkeästikään ollut ihan ymmärtänyt reilauksen junailukonseptia. Jätkä käveli!

    Viime reissulla pyörimme valtavissa puistoissa ja kolusimme tuntikausia ihastelemassa Eremitaasin maailman laajinta taidekokoelmaa, tällä kertaa panostimme nykytaiteeseen ja useampiin pikkugallerioihin, joita Pietarissa on paljon. Ihania! Osaan ei ollut mitään sisäänpääsymaksua. Tervetuloa ja takki naulakkoon. Mukava, kun tulitte.

    Vasilinsaarella sijaitseva suuri nykytaiteen museo Erarta oli yksi matkamme harvoista suunnitelluista pääagendoista ja pyörimmekin viisikerroksisessa museossa lähes koko päivän, jonka jälkeen lähdimme voittokaljoille Nevan rannalle. Pietari on täynnä mielenkiintoisia taidemuseoita ja gallerioita. Taidetta on oikeastaan joka puolella ihan pakahduttavan paljon.

    Ja Pietarin baariskene on silkkaa parhautta. Uniikkeja bistroja, kivoja coctail-baareja, boheemeja kippoloita, hipstereitä olkkareita, hurmaavia jazz- clubeja sekä laadukkaita pienpanimoravintoloita, joissa on hauska tunnelma ja rento palvelu. Värikkäät sisäpihat, kadulle kantautuva live-musa ja pimenevissä illoissa välkkyvät korttelit kutsuvat baarikierrokselle, jonka jälkeen huomaa kellon oikeastaan olevan kohta viisi.

    Ja tottakai tämänkin reissun ympyrä sulkeutui lempparibaariksemme muodostuneessa Bar Terminalissa, jonka takahuonekin tuli viime reissulla tutuksi. Maybe now you wanna have some whisky, yes? Kolmantena iltana huomasimme baarimikkojen aina tarkoituksella laittavan The Doorsia soimaan saapuessamme sisälle railakkaaseen kantakapakkiimme, emme vieläkään tiedä miksi.

    Ehkä se selviää ensi kerralla. Seuraavalle reissulle suunnittelimme ainakin vierailua paikallisessa banjassa, ehkä Venäläistä taidemuseota, yhtä ihanan näköistä venäläistä ravintolaa, jonka bongasimme juuri syötyämme ja baletistakin on ollut vähän puhetta…

    Lämpimästi suosittelen Pietaria rennolle viikonloppulomalle, jonne pääsee helposti, nopeasti ja edullisestikin. Jos miettii kesäksi monipuolista ja mielenkiintoista kohdetta, lyhyen junamatkan päässä oleva Pietari on ihan täydellinen kohde!

    Kaiken lisäksi VR:llä on nyt menossa mahtava Allgero-kamppis, jossa Pietarin junaliput ovat nyt alkaen 29 euroa. Kannattaa tsekkailla!

    VR:n tarjoukset ja vinkit

    Viisumi on nykyisin tosi helppo hommata, mekin taisimme hakea omamme tällä kertaa noin kolme viikkoa ennen lähtöä. Haku käy tosi helposti, vähän tarkempaa ohjeistusta voi lukea VR:n sivuilta tai tästä postauksestaVaatiiko Pietariin matkustaminen hulluna säätöä?

    Olen taas niin innoissani, että saatan tehdä vielä erillisen tärppipostauksen, jossa on vähän ravintoloita ja täsmäbaareja. Saa myös kysellä, jos askarruttaa!

    Share
  • Asikaine
  • Nyssi ramenia Tampere

    Kävimme eilen lounastunnilla testaamassa Kauppahallin uuden Maka Ramenin, jota toimistollamme olemme jo innolla aukeavaksi odotelleetkin. Ja nysse vihdoin on täällä!

    Kauppahallin Hämeenkadun puoleiseen kulmaan auenneesta ramen-ravintolasta taisi heti ensireissun perusteella tulla lounasmesta, jossa varmaan tulee jatkossa poikettua harva se viikko. Olimme molemmat todella tyytyväisiä keittoihimme.

    Itse söin katkarapu-ramenin, joka oli ihan superherkullinen ja Tomppa kehui myös tilaamaansa kana-ramenia. Makan rameneissa oli ihanan maistuva liemi, sopivan napakat ramenit ja huolella valmistetut lisukkeet. Kuuma keitto oli muutenkin juuri sopiva lounas tuuliselle kevätpäivälle.

    Uuteen ravintolaan oli jo löytänyt hyvin lounasherkuttelijoita, asiakaspaikkoja onkin yllättävän hyvä määrä. Tarjoilu oli ripeää ja todella ystävällistä.

    Tätä on odotettu Tampereelle, jossa ramen-keittoa ei ole hetkeen oikein meinannut helpolla löytää. Hyvä Maka Ramen, tervetuloa. Suosittelen poikkeamaan hallissa ramenilla!

    Mukavaa torstaita kaikille! Täällä pakkaillaan jo kamoja kassiin huomenna starttaavaa Tallinnan työmatkaa varten. Juhuu!

    Lue myös:

    Taivaallinen 4Vuodenaikaa

    Mahtava lounasmesta – Pyy!

    Lemppari lounaspaikkamme

    Share