Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Asikaine
  • Erään kriisin anatomia

    – Semmosta mää vaan soittelin, että et sattuis tietään, missä mun pyörä mahtaa olla, ku ei näy tässä pihassa?

    – …

    – Kusse oli sulla viimeks ja..

    – Emmie tiiä tai emmie.. kummie..

    – …ku mulla ois vähä kiire töihin..

    – Eiku ai niin joo, mie varmaa unohin sen..mihinkäs mie sen unohin..

    – Niin MIHIN?

    – Ku emmie muista…

    – NO ALA MUISTELLA!!!

    – Ehkä reenikselle..

    – Voi vittu!

    – Eiku emmie sitä sinne kummie..eiku mihinkäs mie sen.. 

    – NIIN?!?!

    – Mie saatoin unohtaa sen …

    MINNE!??!?!?

    – Ehkä Tapin eteen.. Joo, se on varmaan siellä..

    – Luuleksää, että mulla on tässä aamulla aikaa juosta ympäri Nekalaa pyörää ettimässä, kummää oon muutenki myöhässä..

    – Eiku ei sun kannata mennä ettiin sitä..

    – !??!

    – Kummie unohin ne pyörän avaimet..

    – MINNE??

    – Miun takin taskuu, ja se takki on miulla täällä töissä…-

    – Voi VITTUUUH! 

    – Anteeks.

    – SÄÄ ET ENÄÄ IKINÄ LAINAA MUN PYÖRÄÄ YMMÄRRÄKSÄÄÄ!!!

    Jep. Maanantai alkoi perinteisellä pyöräraivolla ja tänään ennen työpäivää etsimme ympäri puistoja Pojan pyörää, joka lopulta löytyi eskarin pihasta -taas. Kysyttyäni, millä pitkätukka oli Pojan edellispäivänä hakenut, hyväntuulinen eskarilainen muisteli isänsä saapuneen paikalle ehkä skuutilla. Joo, skuutilla se tuli ja me tultiin sillä yhessä. Vähän hämmentyneenä kuuntelin skuuttikertomusta, mutta pihassamme huomasin Pojan skuutin ohjaustangon totta tosiaan olevan hilattu suunnilleen pääni korkeudelle, kaksimetriselle ajajalle juuri sopivaksi. Mitä helvettiä, miksi!

    Toissailtana etsimme hädissämme Pojan hammasta (KYLLÄ), jonka Hippi oli laittanut TALTEEN 

    _tiskipöydälle_!!!

    TAAS!!! (kuka hullu hammaspotti-idiootti piilottelee hampaita(! jopa omiaan!!) jopa uudestaan maailman paskimpiin ”säilöihin”, jotka on laatua ”ei kummie heitin sen silmät kiinni jyrkänteeltä hiekkarannalle”, paitsi että aaltojen pyyhkimästä jyrkännehiekkarannastakin löytäisi maitohampaan helpommin, kuin sääriluun meidän tiskipöydältä.

    Lopulta Hipin yrittäessä neuvokkaana keksiä muovailuvahasta ja ties mistä hertsinpertterin jyvistä kuusivuotiaalle sekä hammaskeijulle täydestä menevää ”hammasta”, minä uskomattomana superarkeologina, löysin päivällä irronneen etuhampaan keittiömme lavuaarista. 

    Riemun sijaan hammasoletetun löytymisestä aiheutui lisää riitaa, sillä mitalin ja kunniamaininnan sijaan saikin Hipiltä syytteitä, joiden mukaan MINÄ olisin alunperin syypää hampaan häviämiseen, koska olin tiskipöytää siivotessani heittänyt hampaan lavuaariin! (EDELLEEN: kuka hullu hammaspotti-idiootti piilottelee hampaita(!!!) aina uudestaan maailman paskimpiin ”säilöihin”,TISKIPÖYTÄ EI OLE HAMMASTEN SÄILYTYSPAIKKA!)

    Kolme tuntia myöhemmin (noin keskellä yötä) etsimme raivolla kolikoita, ettei hammaskeiju vahingossa totu seteleihin ja syökse koko sakkia konkkaan, sillä seuraava maitohammas heiluu jo!

    Tilannetta ei ole varsinaisesti helpottanut se, että tällä viikolla molempien töihinlähtöaikataulut ovat aamuisin osuneet juuri sen verran limittäin, ettei kenellekään ole ollut selvää, tössötelläänkö aamuisin hampaankätkijä-Lebowskin haluatteko-aamupalaksi-vaikka-toustia-Netflix-sekoilulla vai edetäänkö minun tehokkaalla aikaikkuna-natsitaktiikalla!! Kyseisiä metodeja kun ei voi mitenkään yhdistää samaan lähtöaamuun, yhteen alakertaan tai parisuhteeseen vaan yhdistämisestä seuraa pelkkää paskaa ja sähinää ennen aamukahvia.

    Jeps. Hampaat lavuaarissa, pyörät hukassa, liian hidasta elämää ja aivan liikaa vaihtoehtoja aamuisin, ero mielessä ja mitä näitä nyt on. JA NYT ON VASTA KESKIVIIKKO! Kyllä olisi taas parisuhde- ja cycloterapeutti Maaretti Asikaiselle vähän hommaa.

    I rest my case.

    Että ihanaa viikkoa vaan kaikille!

    Lue myös:

    Erään riidan anatomia

    Hammaspotti

    Hyvät huomenet vaan kaikille

    Pyörä- osa 4

    Share
  • Asikaine
  • Brunssitunnelmia ja näkymiä kauniiseen naapurikotiin

    Kolea viikonloppu vilahti lähinnä Nekalassa pyörien ja kirjaa lukien. Nappasin torstaina ohikulkumatkalla Lukulaarista Laura Mannisen kirjan Kaikki anteeksi, joka imaisi ensimmäiseltä sivulta mukaansa kotoisan puutalon alakertaan, jossa väkivalta ja keittiöveitsien väläykset muuttuvat yö yöltä uudeksi normaaliksi. Huh huh! Tarkkanäköinen ja rankka kirja piti manipuloivan puolison tavoin pihdeissään: kyhjötin jossain ihan toisessa puutalossa, vaikka meillä poikkesi enoa ja yökyläilijää ja oli muutenkin perus viikonloppupössis.

    Luettuani koko kirjan (suosittelen sitä!) ja rämmittyäni tositapahtumiin pohjautuvan tarinan jättämästä ontosta olosta palasin jälleen Nekalaan, itseasiassa juuri sopivasti naapurin muijien perinteiselle sunnuntaibrunssille (suosittelen myös kuukausittain kiertävää brunssia!). Tällä kertaa katoimme tuomisemme vuorostaan naapurin muijan luokse ja meikälle napsahti pataleivän leipominen ja juustojen hommaaminen.

    Tein lauantai-iltana leipätaikinan valmiiksi ja kolkuttelin naapuritalon ovea vähän henkseleitä paukautellen lämpöisen ja rapeakuorisen leivän kanssa, mutta vitsit mitä herkkuja muut saakelin masterchefmuijat olivat taas taikoneet! No mercy! Uskomatonta parsa-brie-piirakkaa, taivaallista valkosuklaa-juustokakkua, hedelmäsalaattia, munkkeja…

    Meillä oli käsittämätön luksusbrunssi ja leppoinen päivä naapurin muijan kauniissa ja lelujen täyteisessä kodissa, jossa meinasi kahdeksalla lapsella välillä lähteä touhut jopa enemmän lapasesta kuin itselläni herkkujen kanssa. En ollut tiennyt parsan ja brien täydellisestä liitosta! Miksei kukaan ollut kertonut lempiasioideni sulavasta mätsistä!? Saatan joutua ruikuttamaan naapurin muijalta (senkin) reseptin, parsapiirakka oli silkkaa parhautta.

    Herkkujen ja viikonloppukuulumisten lisäksi teemana oli repaleiset yöt ja kollektiivinen väsymys. Osa sentään oli valvonut vauvelin tai flunssan takia, mutta me he, joilla oli eilen vähän venähtänyt puutarhaviinien äärellä, valittivat äänekkäimmin kaikista raskainta elämäänsä!

    Retkotimme sohvalla, suunnittelimme tulevia synttäreitä, ihastelimme naapurin tytön vanhoja vaatteita, jotka olivat siirtymässä seuraavalle käyttäjälle, selasimme sisustuslehtiä, odotimme kesälomia ja ajoimme jossain vaiheessa lapset ulos touhaamaan.

    Ehkä ensi kuun brunssin pääsemme jo kattamaan terassillemme, vaikka rakastan kyllä naapurin muijan värikästä kotiakin, jossa myös luuhaan aika ahkerasti imemässä sisustusideoita, juomassa liikaa kahvia, ajattelemassa ääneen ja viettämässä parasta laatuaikaa.

    Viikonloppuinen laatuaika jatkuu onneksi vielä tänään illallakin: uunissa on pitsa ja aijomme Hipin kanssa katsoa Selviytyjien uusimman jakson, jos jännitykseltäni kykenen!

    Leppoista sunnuntai-iltaa kaikille!

    Lue myös:

    Vilkaisu naapurin muijan kotiin

    Sunnuntaibrunssit

    Helppo ja herkullinen pataleipä

    Tuliko tulppaaneja vai turpaan?

    Share