Tietoa mainostajalle ›
  • Asikaine
  • Näitä päiviä

    Jahas. Tänään oli näitä päiviä, kun torkutimme kolme kertaa aiheuttaen kiireen koko porukan aamutoimiin ja kun sydämeni särkyi jo aamupuuron ääressä Pojan esittäessä ihan pari kysymystä: Mistä sotilaat tulevat? Miksi Suomessa pitää mennä armeijaan? Koska se oli se sota Suomessa? Mistä sota alkaa? Millä se isomummo meni sinne Ruotsiin? Saako ne lapset ottaa aikuisia mukaan kun ne lähtee sodan ajaksi pois? Onko sodassa syntymäpäiväjuhlia? Miksei me voida rakentaa taloja niille, joilla ei ole kotia?

    Etsiessäni vastauksia Pojan silmiä suuremmille kysymyksille yritin samalla löytää Pikkuveljen tärkeistä tärkeimmän keppihevosen, jonka naapurin Kerttu on tehnyt pienestä vaaleanpuna-vihreäraidallisesta sukastaan. Näitä päiviä, kun punapää haluaa ratsastaa laihalla sukkahepallaan koko matkan päiväkotiin Koppoti koppoti koppoti koppoti ja katsellessani kaverin laukkaa, meinasin joka toisella askeleella revetä nauruun, ja joka toisella askeleella kappaleiksi kaikesta etenemisen liikuttavuudesta, jolla tosin ei kovaa liikuttu.

    Näitä päiviä, kun lumi on satanut maahan ja pyörällä on liukasta ja toimiston kapselikone mystisesti söi kahvilätkän valuttaen kuppiini vain kuumaa vettä, jota hetken join manaten kahvia laihaksi. Tomppa ja Rami puhuivat kiireisinä puhelimeen ja minun työpöydälläni oli tiedotteita loppuunmyydyistä areenoista, muistilistoja haastiksista, uutta julkaistavaa musiikkia ja kasa isoja joulukiertueita, joiden alla päädyin selaamaan värikarttoja ja miettimään vierashuoneen seinien väriä neljättä vuotta. Enkä osannut päättää, olisiko Uulan Myrsky vai Meri vai Tiili vai Uni vai Vanamo kaunein väri tai meneekö huone liian pimeäksi. Eihän siellä ole edes lamppua!

    Näitä päiviä, kun arvoimme Tompan kanssa, menisimmekö lounaalle Maka Sushiin vai Marusekiin ja lopulta menimme Makaan, kuten aina yleensä muutenkin ja tilasin saman kymmenen sushin setin ja syödessämme kadehdin Tompan bento boxin dumblingseja, kuten viime viikollakin. Näitä päiviä, kun pakersin puoliviiden aikaan yksin toimistolla ja pelkäsin taas jääväni toimistomme hissiin jumiin tyhjässä rakennuksessa. Onneksi Hippi tuli poikien kanssa vastaan!

    Näitä päiviä, kun ovesta tupsahtaa eilisillä lastenkutsuilla tavattu Nekalan tuttavuus, joka tuli tuomaan laatikollisen Suomen parasta seitania (tulen kertomaan tästä tamperelaisesta vegetuotteesta lisää!) ja päiviä, kun ei oikein ollut mitään suunnitelmia ja naapurin tyttö kutsui koululle luokkansa taidenäyttelyyn, joka ihastutti meitä lähes yhtä paljon kuin henkilökohtaisen taidekierroksen pitänyt värikäs porukka.

    Ostimme pullaa ja kahvia kannattaaksemme luokkaretkikassaa ja viihdyimme iloisten teosten parissa melkein kaksi tuntia. Pakahduin ylpeydestä Pikkuveljen tarkasteltua niin varovasti tulitikuista rakennettuja rakennuksia ja himmeleitä, kädet varovasti sivuilla, ettei vahingossakaan hipaisisi mielenkiintoisia rakennelmia.

    Näitä päiviä, kun yritin laahautuen ohjata Citymarketissa tupla-autokärryjä hapsuttavassa asussa, joka olisi jättänyt Arstilankin sanattomaksi ja kun ostaessani punaviiniä Alkon jonon tuijottaessa lapset huusivat ostoskärryssä äitiiii juo viiiniii! Äitiii juo viinii! 

    Näitä päiviä, jolloin kaikki söivät puurolautasensa iltapalalla tyhjäksi ja päiviä, kun meinaan unohtaa Hipin lähtevän koko illaksi reeneihin ja naapurin muijakin sanoo menevänsä ennen yhdeksää nukkumaan. Ja päätän ottaa lasin punkkua ja katsoa Ensitreffit alttarilla -sarjan viimeisen jakson ennen kuin Hippi saapuu spoilaamaan lemppariohjelmani typerillä kommenteillaan. Että tällästä sönkötystäkö sie täällä taas kahot? 

    Näitä päiviä, kun kaikki on hyvin.

    Hyvää yötä! Marraskuu on tänä yönä taitettu!

    Instan Storeissä katsauksia päivääni

    Share
  • Asikaine
  • Menkää maagiseen Mänttään!

    Viime viikon sateisimpana ja synkinpänä päivänä pakkasimme pillimehut ja banaanit reppuun ja  ajoimme toiseen todellisuuteen. Mäntässä Serlachius-museoiden uudessa Gösta-paviljongissa on meneillään Jiri Gellerin näyttely Fuck the World.

    Retrospektiivisessä näyttelyssä on nokkelan kuvanveistäjän vanhojen klassikoiden lisäksi myös uusia teoksia. Avaran ja maagisen näyttelyn katseenvangitsijana toimii aluksi tilan suurin teos on God Says No, valkoiset liukuportaat, jotka tuntuvat johdattavan tyhjyyteen.

    Hetken vaeltelun jälkeen portaat kuitenkin jäävät taustalle pienempien teosten nostaessa päätään  -osa teoksista todella nostaa seurallisesti päätään, kun niitä lähestyy tai kun hetken malttaa seistä hiljaa vierellä odottamassa.

    Näyttelyssä on paljon populaarikulttuurin kuvastoa, Akuja, Mikkejä ja nyttemmin hymiöinä tunnettuja smilejä. Kiiltäviä, sileitä ja leijuvan oloisia maagisia teoksia, joita teki mieli koskettaa tai edes puhaltaa kohti, jospa ne lähtisivät leijailemaan. Selvisimme taianomaisesta näyttelystä kuitenkin puhaltelematta ja koskematta, vaikka lapsetkin olivat teoksista ihmeissään ja ihastuksissaan.

    Fuck the World on näyttävästi rakennettu, teoksia pystyi katselemaan myös museon toisesta kerroksesta, jolloin pienemmät värikkäät teokset ja valkoiset liukuportaat loivat ihan oman universuminsa.

    Suosittelen Jiri Gellerin oivaltavaa ja leijailevaa näyttelyä!

    Gellerin lisäksi kävimme myös muutamassa muussa Gösta-paviljongin näyttelyissä.

    Riiko Sakkisen pysäyttävän Rajat kiinni -näyttelyn rajanylityspaikkojen materiaaleista tehdyt teokset ottivat sydämestä. Euroopan pakolaiskriisiä käsittelevä poliittinen näyttely on puhutteleva ja osuva.

    Rankkojen teosten taustoja en tohtinut avata lapsille.

    Että toisten lapsilta on räjäytetty koti, turva, lämpö, lapsuus. Osa katoaa mereen tai huuhtoutuu aaltojen mukana rantaan.

    Sakkisen näyttelyn jälkeen mieleni oli mykkyrässä monta tuntia. Teoksista huokuva vääryys ja epätoivo kouraisi yltäkylläisestä mahasta, jonka ainut murhe on, jäisimmekö Mänttään illalliselle vai ajaisimmeko Nekalaan kotiimme kokkailemaan.

    Jos joku vaatii Euroopan rajojen sulkemista, hän ei seuraa aikaansa. Rajamme on jo suljettu repivällä concertina-piikkilangalla. Kylmän sodan rautaesirippu oli leikkikalu verrattuna Euroopan nykyisiin raja-aitoihin.

    – taiteilija Riiko Sakkinen

    Jiri Gellerin ja Riiko Sakkisen näyttelyiden lisäksi Taidemuseo Göstassa ovat esillä näyttelyt Nautinto, Strindbergin huoneissa sekä Niittyjä ja erämaita. Gustaf-museossa ovat esillä Tehdas on ulkopuolella, Pikkukaupungin sairaskertomus, Maisema, Paperiperkele ja Apteekkarin kauppahuone -näyttelyt.

    Lapset saivat museon väeltä omat tehtäväkirjaset ja näyttelykierrosten jälkeen seikkailimme museon kirjastossa ja viinikellarissa ratkaisemassa arvoituksia ja tekemässä palapeliä. Tehtävät olivatkin Fuck the World -näyttelyn lisäksi lasten mielestä retkemme paras osuus ja molempien lempiteos oli jätski äijällä silmässä!

    Suosittelen todella lämpimästi Mäntän taideretkeä!

    Tampereelta Mänttään ajelee reilun tunnin, alle 18-vuotiailta museoon on vapaa pääsy!

    Share