Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Asikaine
  • Muista aina liikenteessä

     

    Kaupallinen yhteistyö: Folksam ja Suomen Blogimedia

    Aikoinaan etsiessämme uutta kotia, yhtenä kriteerinä oli pyörämatka keskustaan. Lyhyen etäisyyden takia olin valmis luopumaan esimerkiksi kunnollisesta lämmityksestä sekä haaveestani muuttaa omakotitaloon. Kunhan uudesta osoitteesta pääsisi koska vain konstailematta keskustaan, töihin tai mihin nyt huvittaisikin hetkessä hilppaista. Sijainti olikin itseasiassa toiseksi suurin syy Nekalaan päätymisessä -isoin syy oli tietysti talon vaaleanpunainen väri.

    Rakastan taittaa työmatkat pyörällä, myös talvella toppahousut suhisten. Kuuntelen musaa, podcasteja tai äänikirjoja ja heräilen samalla tulevaan duunipäivään. Hujauksessa huristelen Viinikan liikenneympyrässä jumissa tupruttavien autojonojen ohi ja olen vapaa myös bussien aikatauluista. Yleensä aamuisin valitsen rantareitin toimistolle ihan vain fiilistelläkseni järven tyyneyttä tai aaltojen melskettä ja rannassa heräileviä sorsia.

    Viime keväänä aloimme pyöräillä keskustaan yhdessä Pojankin kanssa. Tosin silloin valitsemme reitin ennakkoon turvallisten pyöräteiden tai pelkkien kevyen liikenteen väylien mukaan. Edelleenkin ohi lentävän frisbeen tai äärimmäisen mielenkiintoisen kiven(!!) kohdalla pieni kypäräpää saattaa odottamatta pyörähtää noin 360 astetta, jolloin ohjaus herpaantuu sekunnissa ihan mihin sattuu. Yleensä pyöräilenkin Pojan perässä takalokaria hipoen ja papukaijana jankuttaen Katto eteenpäin. Katto eteenpäin. No niin, hidasta. Hyvä. Katto eteenpäin. No niin jarruta. Pysy reunassa. Hyvä. Katto eteenpäin. Pysy reunassa. STOP!!! 

    Olemme käyneet sääntöjä läpi, mutta 6-vuotiaan on vielä vaikea hahmottaa liikennettä keskittyessä samalla ajamiseen. Huutamani ohjeistukset jäävät usein ihan kakkoseksi ympärillä ollessa niin paljon mielenkiintoista nähtävää ja välillä tyyppi saattaa sujahtaa ihan muuten vaan omiin ajatuksiinsa.

    Mutta ihan huippua, että voimme jo tiettyjä reittejä porukalla pyöräillä kaupoille, kalaan tai vaikka Tammelantorille kahveelle. Myös Pikkuveli viihtyy tyytyväisenä keisarina istuimessaan, usein jopa nukahtaa pidemmillä matkoilla ja klassikkona retkottaa pää mutkalla selkääni nojaten.

    Myös päikkyyn ja eskariin menemme joka aamu pyörillä. Poika ajaa omallaan ja Pikkuveli istuu yleensä kyydissäni. Paitsi välillä luppoisempina aamuina punapää lähtee liikenteeseen potkupyörällään. Silloin tosin jätän oman pyöräni päikkykäynnin ajaksi pois kuviosta, jotta voin tarpeen tullen juosta melko hasardin potkuttelijan kiinni ennen risteyksiä ja nostella välillä kainaloista takaisin pystyyn.

    Kypärät lapsilla on tietysti aina, ja nyt iltojen hämärtyessä olemme ottaneet myös keltaiset heijastinliivit käyttöön. Pimeän marraskuun alkaessa pidämme liivejä varmaan myös jo eskariin mennessämme. Ja sieltä tullessamme. Ja illalla puistoon mennessämme… Jep! Varmaan kääriydymme heijastinliiveihin marraskuun alussa ja riisumme ne joskus vappuna.

    Pitäisi itseasiassa ostaa vielä kunnon lamput kaikkien pyöriin. Nyt on sysimustaa ja märkä asfaltti imee sumuisen katuvalon niin tehokkaasti, ettei jalankulkijoita tai pyöräilijöitä meinaa erottaa erkkikään.

    Muistakaa hankkia hyvät heijastimet ja turvalliset varusteet liikenteeseen. Folksam on tehnyt sponsoroimattomia pyöräilykypärätutkimuksia niin aikuisten kuin lastenkin kypäriin. Kestäviin pyöräilykypäriin sekä testeihin voi tutustua Folksamin sivuilla.

    Turvallista keskiviikkoa kaikille! Muistetaan ajella maltilla ja näkyä liikenteessä!

    Share
  • Asikaine
  • Kyläilyharha – Let it go!

    PC030346.JPG

    Luettuani Hesarista ei ketään yllättävän ”uutisen” Ihmiset tunkevat Ikea-kassit täynnä tavaraa lauteiden alle piiloon, muistinkin käydä kaivamassa kellarista pari sinikeltaista kassia. Ai niin, siellähän ne on mun puukengät ja vintage-takki, joita oon ettiny!

    En saa mieleeni, minkä presidentin vierailun tai neuvolan tarkistuskäynnin takia ikea-kassi-kikkaa on tarvittu, sillä aika harvoin ehdimme raivata edes eteisen sekamelskoja ennen kuin vieraat saapuvat. Ja niitähän lappaa. Suunnitellusti, kutsuttuna, lyhyellä varoitusajalla ja aika paljon myös yllärinä. Välillä jopa niin yllärinä, että saattaa mennä tuntikin ennen kuin Risto liikahtaa olkkarin nurkan lepakkotuolissa ja huomaan hänen itseasiassa olevan meillä. Ai kato sääkin oot täällä, moi!

    Viikko sitten myös naapurimme saivat kokea Ai-kato-Risto-momentuminsa Riston liikahdettua aamulla yhteisen terassimme sohvalla. Sitä ennen Hippi oli luullut terassilla nukkuvaa pörröpäätä naapurin tytön bestikseksi ja ollut häiritsemättä. Mutta pörrön paljastuessa yllätys-Ristoksi oli pojilla ilo ylimmillään, sillä pörrö jaksaa pelata pleikkaa ja jalkapalloa ja on muutenkin hyvää seuraa. Paitsi naapurin kissan mielestä, joka on varmaan edelleen melko närkästynyt menetettyään vakkari nukkumapaikkansa syksyisenä yönä.

    Jos Hipin kanssa vietetyt vuodet ovat ainakin vierailijoiden suhteen opettaneet rennomman LET IT GO -asenteen, niin lapset ovat kyllä hienosti pakottaneet frozenilaiseen asennoitumiseen, vaikka kyläilijät saapuisivat keskelle sekamelskaa. Nykyisin yritän jopa olla jankuttamatta sori näistä banaankuorista vessassanoista kumppareista sohvalla ja näistä vaipoista ruokailuhuoneen lattialla, muuten vieraat eivät koskaan saisi suunvuoroa ja ehtisi kertoa kuulumisiaan. En kyllä tiedä, saavatko aina muutenkaan.

    Jos keksin maailmalla suosioon nousseen Bullet Journalinkin, niin olen taas kerran uskomaton edelläkävijä tai ainakin surffaan aallonharjalla, sillä Hesarin jutussa kannustetaan lieventämään kyläilyharhaa päästämällä kylään ihmisiä koteihin juuri sellaisena kuin ne yleensä ovat. Ja olemaan KOTIPOSITIIVISIA!

    Mahtavaa! Hyvä!

    Tosin jutussa myös kerrotaan, että ”ihmiset eivät kehtaa kutsua vieraita ihmisiä kylään siivoamatta kotia. Moni jopa ajattelee, ettei voi edes ottaa kyläkutsua vastaan, kun vastakutsua ei voi sotkun takia tehdä. Se rajoittaa sosiaalista elämää todella paljon. Kyläily on vähentynyt jo 40 vuotta.

    Apua!

    Kyläily, piipahtelu, viikonloppuvierailut värittävät arkea ja ilostuttavat elämää niin paljon, ettei niistä voi luopua sekamelskan ja likapyykkien takia. En jaksa uskoa kenenkään saapuvan kylään tekemään muistiinpanoja eteisen nurkkaan kertyneistä kurahanskoista tai arvostelemaan tiskipöydälle kasaantuneita biojätteitä.

    Ja jos kaaos onkin ihan mahdoton, ehkä voi vaikka kylään saapuneen ystävän kanssa vähän siivoilla yhdessä. Ehkäpä apu tulee oikeasti ihan helvetin tarpeeseen juuri ennen sujahtamista mustaan aukkoon. Pikkuveljen vauva-aikana muistan naapurin muijan usein pyyhkineen keittiömme pinnat ihan kuin ohi mennen poiketessaan meillä muuten vaan teellä. Appivanhemmat ovat myös saapuneet moneen kertaan pelastamaan meidät milloin mistäkin remontti-kesken-vauva-syntyy-tyyppisistä tilanteista.

    Lasten kanssa on aina iloa ja apua, jos porukoissa pyörii leikkikavereita tai ylimääräisiä aikuisia, kuten vaikka ”kahville tullut” Hipin Italian serkku, joka jäikin viikoksi. Sain tehtyä ruokaa ja käytyä suihkussa, kun saatoin jättää vauvelin viihdyttämään vierailijaa. Erityisesti täydessä vitutuksessa saattaa naapurin muijan munienlainaamiskäynti muuttaa paskaksi suistuvan päivän suunnan täysin. Että paskaa kuuluu, kiva ku kysyit. Ja yhdessä tuumataan hetki. Että tällästä. Että koitetaas ny taas, vaikka onki tällästä. Että voinksmää tehä jotain? Et, mutta kiitos, ku kuuntelit. Tässä näitä munia. 

    Välillä on tietysti kiva leipoa, siivota ja valmistautua kunnolla vieraiden saapumiseen, mutta jos se olisi edellytys kyläilyille, jäisivät visiitit tämän hetkisessä arjessa ihan liian harvoiksi.

    Suosittelen kaikille unohtamaan nojatuolille jääneet pyykit ja spontaanisti kutsumaan ystäviä kylään! Vaikka ihan tavallisena arki-iltana päivällispöytään tai sunnuntaina jätskille. Leppoinen kyläily tekee maailmasta paremman paikan ja arjesta paljon hauskempaa!

    Juttelin meillä ramppaavista yllätysvieraista myös Mamma Rimpuilee-podcastin Yllätysvieraita-jaksossa, jossa huomasimme minun olevan kolmikossamme aika eri linjoilla yllätysvisiitteihin suhtautumisessa ja suureksi yllätyksekseni selvisi, ettei termi rotinat ole kaikille tuttu! Whaat!

    Kysyisen jakson voi kuunnella täällä. Ja ensi viikolla (19.9.) on muuten tulossa uusi kausi Mamma rimpuilee -podcastia, olen myös uuden kauden joissain jaksoissa vieraana.

    IHanaa torstaita!

    Lue myös:

    Parasta viikonlopuissa

    Pelastuspartio

    Sori siitä!

    Halloween-ruuhkaa

    Share