Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Asikaine
  • Kotimaisia kevään merkkejä (sis. ALEKOODI)

    Kaupallinen yhteistyö: Kivat

    Nyssi! Mindblown! Kävin viime viikolla ihan Sherlockina selvittämässä, miksi laatumerkkinä tunnetun Kivatin myssyistä ei tupsut tipahtele vielä kolmannenkaan käyttäjän kohdalla. Tupsumysteeri oli askarruttanut itseäni vähän pidemmän aikaa, sillä jo omasta lapsuudestani tuttu tamperelainen brändi on vakiinnuttanut paikkansa ahtaissa eteisissämme heti esikoisen synnyttyä ja siitä asti lastemme villahaalarit, kypärämyssyt, kaulurit ja trikoopipat on hankittu Kivatin valikoimista.

    Kotimaiset pipot ja haalarit ovat kestäneet Pojalta Pikkuveljelle ja Pikkuveljeltä naapurin nuorimmaiselle aidan taakse, jonka yli muutama kypärämyssy on tainnut meille aikoinaan alunperin tullakin, joten pipojen kestävyys on vähän hämmästyttänyt. Otettuani yhteyttä valmistajiin, sain Kivatin perustajan tyttäreltä ystävällisen kutsun saapua kahveelle sekä tutustumaan vanhan lastenvaatebrändin tuotantoon, joka itseasiassa on ihan pyörämatkan päässä Nekalasta, ylläri!

    Ja kyllä! Vuodesta 1975 pyörineen Kivatin vaatteet valmistetaan edelleen ihan alusta asti omalla tehtaalla Tampereella. Värikkäät neulokset, lämpöiset merinovillavaatteet ja pehmeät luomupuuvillaiset vuorikankaat, kaikki neulotaan vastuullisesti eurooppalaisista sertifioiduista langoista Kivatin omassa neulomossa Lahdesjärvellä, jossa tuotteet myös leikataan, ommellaan ja tarkistetaan.

    Oli mielenkiintoista päästä neulojen säksätyksen säestämälle tehdaskierrokselle hämmästelemään kauniita neuloksia työntäviä koneita, tapaamaan ammattilaisia työssään sekä näkemään langasta vaatteiksi valmistava monivaiheinen tuotantoprosessi, jossa on edelleen ihan hämmästyttävä käsityöläismeininki. Lisäksi Kivat käyttää tuotteissaan puhtaita luonnonmateriaaleja: hellää ja kestävää villaa, pehmeää luomupuuvillaa ja hengittävää silkkiä. Vau!

    Ja tietysti vielä mielenkiintoisempaa on tavata ihmiset brändin takaa. Ensimmäisenä minua oli vastaanottamassa perustajan tyttäret, jotka ovat sukupolvenvaihdoksen myötä siirtyneet isänsä jalan jäljissä pyörittämään perinteikästä perheyritystä.

    Ja onnekseni tapasin myös itse perustajan, joka ehti käytävän lampun vaihtamisen lomasta hetkeksi laskeutua tikkailta kertomaan eläväisiä tarinoita yrityksen perustamisesta. Tampereen vaatebisneksen muutoksesta ja kilpailijoiden tuotantojen siirtymisestä Suomesta Kiinaan, kypärämyssyjen keksimisestä(!!!), Venäjän ja Islannin viennin alkutaipaleista, tuulen pitävistä korvatoppauksista, alan kovasta kilpailusta sekä tietysti siitä, kuinka kaikki alkoi.

    Luonnonmateriaaleja suosiva Kivat on saanut alkunsa puuvillaisista lasten sormikkaista, joille oli tarve perustajan esikoisen käsien atooppisen ihon takia. Lasten sormikkaista tuotanto laajeni puuvillapipoihin ja kaulureihin, jonka jälkeen tuotteita alkoi tulla lisää, myös villaisena. Ankariinkin sääolosuhteisiin kehitellyt suomalaiset lastenvaatteet osoittautuivat nopeasti myös suosituiksi vientituotteiksi ja sitä laatutuotteet ovat edelleen, ihan mahtavaa!

    Niin, ja se tupsumysteeri. Kivatin tupsut tehdään nekin langasta alkaen yksi kerrallaan, jonka jälkeen tupsut ommellaan huolellisesti käsin kiinni myssyihin. Enää ei tarvitse kyseenalaistaa ala-asteen ensimmäisillä kässätunneilla opeteltavaa tupsun tekoa. It all makes sense now!

    Ja tietysti näkemästäni inspiroituneena päivitin samalla lastenvaatteitamme keväisempiin toppavaatteiden ja kypärämyssyjen vihdoin pikkuhiljaa väistyessä eteisestämme.

    Kivatilla on jälleen ihastuttavia luomupuuvillasta sekä silkkivillasta valmistettuja värikkäitä kevätmallistoja. Luonnonmateriaaleista valmistetut pehmeät pipot ja kaulurit ovat aivan täydellisiä keväällä (ja välillä myös juhannuksena) vallitseviin Suomen sekopääsäihin, jolloin meinaa vuorotellen olla kuuma ja kylmä.

    Materiaaleilla on hyvä lämmöneristys, mutta luonnonkuidut myös hengittävät, tuntuvat mukavilta päällä, eivätkä hiosta.

    Poika sai tulevasta mallistosta monikäyttöisen merinovillatakin, jollainen hänellä on aikaisemminkin ollut pallokuosisena. Lisäksi Pojan kevätsetteihin valikoitui kiva raidallinen luomupuuvillapipo sekä petroolinvärinen pehmeä tuubihuivi, jonka materiaali on merinovillan ja silkin sekoitetta. Joustavaa tuubihuivia voi kätevästi käyttää myös pipona. Kaikki uudet kevätvaatteet menivät viikonlopun pajunkissaretkellä heti käyttöön!

    Punapäälle valkkasin lämpöisen okran sävyisen luomupuuvillaisen tupsupipon, jossa on tuulensuojakangas suojaamassa kevätviimalta. Super herkkähipiäinen Pikkuveli voi myös huoletta käyttää Kivatin tuotteita, ei ole ainakaan koskaan valittanut pipojen tai kaulureiden kutittavan.

    Kivatin valikoimissa on nykyisin pipoja ja lapasia myös aikuisille, jes! Itselleni valikoin merinovillan ja silkin sekoituksesta valmistetun kevyen tupsupipon, joka oli täydellinen aurinkoiselle kevätretkelle, jolla vuoroin lämmitti aurinko ja vuoroin puhalsi jäältä kylmä tuuli.

    Ylijäämäneuloksesta valmistettuja Kivatin lapasia itselläni onkin ollut käytössä iät ja ajat, sillä käsieni atooppisen ihon takia en voi villalapasia käyttää. Tosin yhtä söpöjä kuin viime viikolla Kivatin tehtaanmyymälästä löytämäni mustavalkoiset koirakintaat, ei käsissäni vielä koskaan ole ollut -Kivatilta tai miltään muultakaan brändiltä!

    ALEKOODI! 

    Juhuu! Sain lukijoilleni nyt myös alekoodin Kivatin verkkokauppaan. Koodilla ASIKAINE  saa 20% alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista KIVAT-verkkokaupassa. Koodi syötetään kassalla alennuskoodikohtaan ja koodi on voimassa 21.4.2019 asti.

    Niin siistiä, että meillä vielä on Suomessa vastuullisesti tuotteensa valmistavia kotimaisia laatubrändejä, joilla on pitkät perinteet, jotka ovat saattaneet saada alkunsa vähän vahingossa pienistä puuvillaisista sormikkaista. Joita valmistetaan edelleen.

    Ja pssst! Tehtaanmyymälään jäi vielä koirakuosisia aikuisten lapasia (hintaan 12 euroa!), eli ehkä kannattaa tehdä visiitti Lahdesjärvelle uudistuneeseen tehtaanmyymälään.. vaikka aurinkoisena päivänä pyörällä, piipahtaa samalla lounaalla Wanhassa Tapissa.

    www.kivatshop.fi

    Ihanaa kevättä kaikille!

    Share
  • Asikaine
  • Kukkuu

    Se on pelkkä paita, mutta silti sydämeni muljui viikatessani Pikkuveljen vihreää oravapaitaa täyden Ikea-kassin päällimmäiseksi. Taas yksi nukkaisilla nutuilla ja herkillä muistoilla täytetty kuorma lähdössä puskan läpi naapurin nuorimmaiselle. Pussiin on pakattu päikyn ryhmäkuvissa pilkottavat siniset tossut, joita yhdessä opettelimme itkua pidätellen päiväkodin aulassa pukemaan. Hipin Englannin reissulta tuliaisiksi tuoma Manchester Unitedin pelipaita, joka yhtäkkiä näyttää muuttuneen nuken vaatteeksi ja silkkinen kypärämyssy, josta aikoinaan pullottivat myös isoveljen posket asuessamme vielä keskustassa. Kaatuneiden mehujen ja pihaleikkien värjäämiä lapsuuden muistomerkkejä. Puhki jarrutettuja lenkkareita ja kerran käytettyjä söpöjä saappaita. Eihän se osannu ees kävellä sillon kun nääki ostettiin, ihan turhaan!

    Kukkuu.

    Ei kaikkea voi tunkea kellariinkaan ja aina pakatessani naapuriin lähteviä kuormia hoen itselleni lastentavaraliikkeen myyjältä kuulemaani lohtulausetta no onhan sulla sentään ne lapset kuitenkin vielä tallella, onhan. No onhan sulla sentään ne lapset kuitenkin vielä, onhan. Jep, kävin joskus jossain vaunutallissakin poraamassa THE one and only -lastenvaunujeni renkaan hajottua. Kun olivat niin rakkaat ja MUSTAT (kaikkialta mustat, kuten silloin joskus 2010-luvulla halusin KAIKEN olevan mustaa, jopa seinän ja sängynkin). The vaunuista luopuminen tuntui niin lopulliselta, että myyjää ihan tosissaan vähän huoletti sekoiluni…

    Kukkuu.

    IMG_9554

    Eikä ne rikkinäiset vaunut, eikä edes se lyttyinen vauvuus. Tuonpuoleisesta saapuva silkkinen arvoitus, joka näyttää yhtäaikaa mummolta ja mieheltä ja pennulta ja linnulta ja meiltä kaikilta, eikä keneltäkään, paitsi päättäväisesti itseltään, jonka myöhemmin opimme tuntemaan ja sanomme aina tunteneemme. Suppusuu täynnä salaisuuksia ja untuvaisesti ojenteleva käärö..

    Niin ei edes se.

    Vaan tuskainen tieto tai lähinnä päätös siitä, että tässäkö nämä nyt osaltani oli. Kärryajelut, turvaistuimien siirtelyt, vatsan silittelyt ja vasta-alussa oleva pienten jalkojen teputuksen rytmittämä perhe-elämä ja sydänjuuria repivä pikkulapsiaika, jota ei koskaan saa takaisin, eikä kukaan tervejärkinen edes oikeasti haluaisikaan. Ainakaan tässä vaiheessa, kun vihdoin elämä antaa lisää siimaa ja öisin lähinnä nukutaan.

    Silti kuulen sen välillä tuulessa.

    Kukkuu.

    Pienissä paidoissa ja muiden uutisissa. Kaikuna kohdussa. Kukkuu. Biologisen kellon käki kukkuu kilpaa järkeni kanssa ja kyseenalaistaa kaiken. Olemmeko kaikki jo paikalla vai uupuuko potreteistamme, ruokapöydästämme, takapenkiltämme ja sylistämme vielä joku, josta ei kukaan tiedä.

    Katsoessani perhettäni sydämeni painuu ruttuun epäuskoisesta onnesta, jota kohdalleni on kaadettu isolla lapiolla, ei meiltä mitään puutu. Ja hiljattain yhdessä tekemisen kirjo on muuttunut huolettomammaksi punaisen hännänhuipun täytettyä kolme ja kulkiessa jo kaikkialla mukana, tai ainakin raahautuen perässä pulkassaan karjuen.

    Veljesten välinen yhteys on muuttunut maagisesta siteestä arkiseksi remuamiseksi, intensiivisiksi leikeiksi, raastaviksi takapenkin tappeluiksi ja erottamattomaksi ystävyydeksi. On ihanaa, iloista ja helppoa helpompaa. Hipin mielipide asiaan on ollut..ööh no järkevähkömpi. Kesä on täynnä vauhdikkaita suunnitelmia, jotka eivät sisällä hoitohuoneita tai vaippakasseja. Oravapaita äkkiä naapuriin ja uusi maailma on auki.

    Meiltä ei puutu mitään, retkiseurueemme on ihan täydellinen.

    Mutta silti se taas kuuluu. Kukkuu.

    Järki ohoi!

    Järkevää torstaita kaikille!

    Lue myös:

    Äidinrakkauden vitun monumentti

    Kolmas lapsi

    Puoliksi syötyjen leipien syvin olemus ja elämän ihme

    Share