Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Asikaine
  • Lenkkarit 5/5 dägädägä

    En ehkä koskaan ole tuntenut itseäni niin vanhaksi, kuin eilen lenkkariostoksilla. Kesällä on tiedossa reissu, jolla on luvassa pitkiä kävelyjä ehkä paikoin haastavassa maastossa ja olen suunnitellut muutenkin kunnon lenkkareiden hankkimista.

    Noh.

    Viime vuosien ostolakkoni eivät varsinaisesti ole lisänneet täsmätietoisuuttani urheilugearskenessä, en oikeastaan ole pyörinyt vastaavissa myymälöissä, mitä nyt sattumoisin välillä poikennut Koskarin Cartsussa hakemassa skeittikenkiä ja -renkaita. Mutta silti olen mieltänyt (tai eilen vielä mielsin) itseni ihan trenditietoiseksi ja urbaaniksi henkilöksi.

    Juuh.

    Kunnes olen polvillani nuorisolaisessa kaupassa, jossa lapseni ikäinen vauvamyyjä ehdottaa minulle päätäni isompia valkoisia Filan lenkkareita, jollaiset minulla on ollut kasilla. Niken valkoisen aurinkolipan ja Filan teepparin kanssa yhdistettynä. Luomet valkoiseksi maalattuna ja kulmat lähes mustaksi piirreltynä. No nää on nyt ihan uusinta uutta.

    Ei kylä, kylä nyt on vanhinta vanhaa.. ihan on retrot.

    -Nää on kyllä ihan uudet.

    -Ei kylä on vanhat..

    Tuotah…, nää on nyt näitä uusia, tää on meidän myydyin kenkä tällä hetkellä…

    Kerron ystävällisesti hymyilevälle lapsimyyjälle omistaneeni jo kerran samanlaisen parin ja olevani ihan tietoinen loppuysärin paluusta, mutta etten itse olisi siihen ihan vielä valmis. Mää en nyt vaan oo tohon valmis. Kuulen päässäni isäni itselleni hokeman kalkkismantran just tollaset mullakii oli.

    Ei saatana nysse tapahtuu, muutun isäkseni! Miksi juuri nyt, tänään, kun olen nuorisolaisessa kaupassa kymmenen vuoden jälkeen ostamassa uusia lenkkareita, MIKSI JUURI NYT!! Huomaan myyjän pidättävän silmiään pyörähtämästä ja onnistuvan siinä ihan kiitettävästi, mutta ei täydellisesti tuoden katseeseen pienen aavistuksen hulluutta. Joka ei ole mitään verrattuna omaan hulluuteeni.

    Hiki valuu otsallani, sukkahousuni ovat ratkenneet monesta kohtaa ja ruudullinen hassu housuhameeni yhdistettynä punaiseen tukkaani saa minut näyttämään peilin kautta pelleltä ja tädiltä, joiksi molemmiksi itseni myös tunnen. Lapsi yrittää räkänokkaisesti nauraen kaataa kenkätelineen takanamme (ei myyjä vaan oma lapseni, tottakai jälkikasvu on mammalla messissä!). Toinen lapsi Myyjä kerää ystävällisyyttään taitavasti. No näytä pareja, jotka sua kiinnostais niin haen sulle niitä ja aletaan sovittaa.

    Eikö vittu täältä pääse pakenemaan!

    Näytän muutamia pareja, jotka eivät tuo suuhuni Gin Lemonin katkua tai aiheuta välitöntä tarvetta pukea valkoista Niken lippaa otsalleni ja repiä irti kulmakarvojani. Avulias myyjä puhuu radiopuhelimeen(!) jotain sköördi-böördiä, josta en ymmärrä sanaakaan ja jostain, varmaan tulevaisuudesta, alkaa ilmestyä kenkäpareja, joita yritän epätoivoisena sovitella samalla kun pieni harvahampainen ninja yrittää hihittäen tuhota koko kaupan ja Suomen syntyvyyden siinä samalla.

    Lapsimyyjät ympärilläni luovat toisiinsa katseita, mutta vierelläni seisova radiopuhelinmyyjä seisoo topakasti luonani pitäen minut valppaalla palveluasenteellaan tiukasti pihdeissään. Reipas vauvamyyjä on päättänyt myydä mummolle tohvelit matkalle, jolla kävellään paljon ja olisi hyvä olla kunnon kengät, jotka vähän tukevat kipeitä jalkoja.

    Ei täältä vittu pääse pakenemaan.

    Ei vaikka lapseni sitä tehokkaasti yrittää ja kaikki sovittamani uudet lenkkarit näyttävät vaatteisiini yhdistettynä kuin ufo olisi laskeutunut rikkinäiselle röökinkatkuiselle 70-luvun ruutusohvalle. Ja miksi yhtäkkiä on niin helvetin kuumakin? En meinaa saada lenkkareita jalkaani ja kyyristelen peilien ympäröimässä loistevalokaupassa, räppi soi ja näytän edelleen punaiselta pelleltä, sanan kaikilla tavoilla. Punapää makaa poikittain vieressäni, heiluttaa jalkoja tehden ninjapotkuja ja huutelee. Lapselleni en voi mitään, koska se ei vaan tottele, mutta vaatteilleni ja retrosohvatyylilleni toki voin onneksi yrittää tehdä jotain, kauppahan on täynnä nuorisolaisia Filan napapaitoja ja muodikkaita urheiluhousuja, jollaiset mullakii just joskus oli. I so can handle this. Ikä on vain numero.

    Hymyilevä vauvamyyjä pitää puhelimensa ja minut tarkassa otteessaan, jossa olen jo tiukasti roikkunut kontillani jo melkein tunnin. Ei tässä kato mitään. Hyvältä näyttää. Jos mä tuon vielä parit kengät, niin voit rauhassa vertailla?

    Tuomion radiopuhelin piippaa ja uusi ufopari laskeutuu eteeni sovitettavaksi. Silmissäni alkaa sumeta, menee vähän mustiin, jonne on jo joskus tunti sitten kadonnut myös tieto omasta tyylistäni. Niken lipat, ginlemonit, polvitaipeissa roikkuvat Eastpackin reput ja eletty elämä rullaavat filminauhana silmissäni. Päädyin ratkaisuun, johon monet ikäkriiseissä pyörivät, itsekunnioituksensa menettäneet niporeppanat ikäloput ajatuvat. Hankkimaan kunnioitukseni rippeet takaisin -RAHALLA!!

    Että olen ehkä vähän virttynyt epätoivoinen kotiäiti ja mummon sohva, joka ei saa lastaan ojennukseen. Mutta mullapas on vittu varaa ostaa lenkkareita ja paitoja ja dägädägä adduja vittuuh. Kuulkaa lapset mää ostan tän kaupan ihan vaikka tyhjäks, jos mää haluun!! Pelletäti on ollut töissä jo ainakin kakskytä vuotta, että on tässä oltu vähän muuallakin ku kesäsin kikkarilla jätskiä myymässä. Pelletäti from the block voi ostaa NE KALLIIMMAT tossut ja tosta rekistä vaikka noi vaatteet, jos sitä vähän huvittaa ja sehän ostaa ne. Dägädägä!

    Jep. Hienosti. Sellaista puutetta ei ihmisessä olekaan, jota ei rahatukulla piiloon peittäisi.

    Ja tämän mustan kohtauksen takia näytän nykyisin tältä.

    Jep. Sori paitsi not sori. Oma MP 5/5. Antakaa mun elää mun omaa elämää!

    Ja myös punapäisellä ninjalla on ihan pränikät Niken sköördiböösdisuperkengät, jotka myyjä tilasi paikalle radiopuhelimella koossa 26. (ensimmäiset omat uutena ostetut kengät, melko kalliit, katoavat ensi viikolla, kun Hippi unohtaa ne puistoon, mutta I don´t care. ).

    Ja nyt menenkin tästä hautaan itsekunnioitukseni ja nuoruuteni väliin makaamaan. Hei hei ja hyvää viikonloppua ja tuokaa kukkia nuoruuden raunioille. Peace!

    Hipin kommentti asiaan oli: https://www.riemurasia.net/video/Siivoton-juttu/130484

    Lue myös:

    Ysärinuoruus

    Throwback duckface

    Musta keskiviikko

    Kulmakarvat 2000 vs kulmakarvat 2017

    Share
  • Asikaine
  • Voi vitun Emma-gaala2019

    Avattuani telkkarin alkoi sitten kuitenkin ehkä vähän harmittamaan, etten tänä vuonna lähtenyt Emma-gaalaan. Somekuplaani alkoi pulpahdella kauniita pukuja ja sinisessä valossa hohkaavien pöytien ääressä istuvia iloisia ihmisiä. Kaikki (KAIKKI!) työkaverit näyttivät olevan gaalassa!!! Ja minä istuin ruudun väärällä puolella yksin kaljan ja sipsipussin kanssa huutamassa why me!! Kunnes ulkopuolisessa yksinäisyydessäni aloin katkerana huudella mitä paskaa! Ja ei noikaan soita oikeesti! Emmää ois taaskaa jaksanu tua istua ja kuunnella tätä läpätystä..! Ketä noi on? Sushiriisit näyttää ainaki kuvissa ihan kuivalta! 

    Yhtään en ollut harmissani tai kateellinen, vaan ihan objektiivisesti tein rakentavia huomioita tyyliin No niin fullsteamfämily nönnönnöö ja emmagaala best läbäläbä hästäg blessed buu ja toiki tua.

    Juhlahuuruisten kavereiden iloisten instavideoiden, Alman päräyttävän laulusoundin ja Anssi Kelan uskomattoman Ilves-esityksen jälkeen ylimielinen ulkokuoreni alkoi rapistua nopeammin kuin sipsipussin pohjimmaiset siivut ja kuultuani Ville Valon & Agentsien esiintyvän gaalassa hain lisää kaljaa, jota päätin juoda paljon ja suoraan tölkistä sohvalla maaten. Mitä turhaan kaatamaan lasiin yksin täällä maatessa.

    Valitettavasti Hippi keskeytti sipsipussiin huutamiseni ilmoittamalla keikkansa alkavan kymmeneltä. Tuu ajoissa, niin kuulet ne uudet biisit ja…!

    No joo joo joo joo joo joo joo…Ikävästi jouduin lopettamaan ulkopuolisuudessa ja itsesäälissä kieriskelyn, varistamaan sipsin murut paidalta ja siirtymään ihmisten ilmoille. Toki saavuttuani keikkapaikalle sain istua melkein tunnin yksin kaljani kanssa pöydässä Hipin ollessa ”tekemässä soundchekkiä”, eli katsomassa bäkkärillä futismatsia (bongasin takahuoneen pöydälle kyhätyn kisakatsomon bändin somesta, helvetin tunarit).

    Sillä hetkellä olin erityisen kiitollinen, etten TODELLAKAAN OLLUT EMMA-GAALASSA SYÖMÄSSÄ RIISIÄ, VAAN YKSIN URPOILEMASSA PASKAPOIKAYSTÄVÄNI PASKAKEIKKAPAIKASSA ihan #blessed vitun #kiitollisena.

    No.

    Päästyäni vihdoin paskapoikaystäväni seuroihin ja nimilistalle ja keikkojen vihdoin alettua Hipin omituisen tanssiesityksen jälkeen, pakko myöntää gaalaharmitukseni ja Anssi Kelojen unohtuneen, ainakin suurimmaksi osaksi aikaa mitä nyt Ville Valo kävi aina välillä mielessä (mutta ainahan se käy). Myös Horse Attack Sqwadin keikalla oli ihan loistava meno ja meillä oli kiva ilta.

    Saavuttuamme yöllä taksilla Nekalaan Hippi totesi maksettuaan taksikuskille tämän voisivan edes vähän yrittää eläytyä ”hauskaan” juoksutaksiläppäämme, jolloin lakonisen oloinen kuski katsoi meitä hetken kyllästyneenä, jonka jälkeen vähän hihitellen juoksi jonkun matkaa perässämme ja huusi täysillä Mitä helvettiä jätkät, nyssi tänne sieltä, te maksatte tän taksin! Mää soitan poliisit!!! 

    Liikututtuani kuskin juoksutaksiheittäytymisestä lähes kyyneliin (arvostin!)ja tanssittuamme kotona vielä muutaman biisin J. Karjalaisen uuden vinyylin tahtiin, en enää kaivannut gaalaan tai mihinkään muuallekaan.

    Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! Muistakaa kuunnella musiikkia!

    PS. Koska Emma-gaala 2020 järjestetään?

    Lue myös:

    Sen kerran, kun en mennyt blogigaalaan

    Case gaalamekko

    Asikaine menee 18 sekuntia eteenpäin

    Share