Tietoa mainostajalle ›
  • Asikaine
  • Näitä päiviä

    Jahas. Tänään oli näitä päiviä, kun torkutimme kolme kertaa aiheuttaen kiireen koko porukan aamutoimiin ja kun sydämeni särkyi jo aamupuuron ääressä Pojan esittäessä ihan pari kysymystä: Mistä sotilaat tulevat? Miksi Suomessa pitää mennä armeijaan? Koska se oli se sota Suomessa? Mistä sota alkaa? Millä se isomummo meni sinne Ruotsiin? Saako ne lapset ottaa aikuisia mukaan kun ne lähtee sodan ajaksi pois? Onko sodassa syntymäpäiväjuhlia? Miksei me voida rakentaa taloja niille, joilla ei ole kotia?

    Etsiessäni vastauksia Pojan silmiä suuremmille kysymyksille yritin samalla löytää Pikkuveljen tärkeistä tärkeimmän keppihevosen, jonka naapurin Kerttu on tehnyt pienestä vaaleanpuna-vihreäraidallisesta sukastaan. Näitä päiviä, kun punapää haluaa ratsastaa laihalla sukkahepallaan koko matkan päiväkotiin Koppoti koppoti koppoti koppoti ja katsellessani kaverin laukkaa, meinasin joka toisella askeleella revetä nauruun, ja joka toisella askeleella kappaleiksi kaikesta etenemisen liikuttavuudesta, jolla tosin ei kovaa liikuttu.

    Näitä päiviä, kun lumi on satanut maahan ja pyörällä on liukasta ja toimiston kapselikone mystisesti söi kahvilätkän valuttaen kuppiini vain kuumaa vettä, jota hetken join manaten kahvia laihaksi. Tomppa ja Rami puhuivat kiireisinä puhelimeen ja minun työpöydälläni oli tiedotteita loppuunmyydyistä areenoista, muistilistoja haastiksista, uutta julkaistavaa musiikkia ja kasa isoja joulukiertueita, joiden alla päädyin selaamaan värikarttoja ja miettimään vierashuoneen seinien väriä neljättä vuotta. Enkä osannut päättää, olisiko Uulan Myrsky vai Meri vai Tiili vai Uni vai Vanamo kaunein väri tai meneekö huone liian pimeäksi. Eihän siellä ole edes lamppua!

    Näitä päiviä, kun arvoimme Tompan kanssa, menisimmekö lounaalle Maka Sushiin vai Marusekiin ja lopulta menimme Makaan, kuten aina yleensä muutenkin ja tilasin saman kymmenen sushin setin ja syödessämme kadehdin Tompan bento boxin dumblingseja, kuten viime viikollakin. Näitä päiviä, kun pakersin puoliviiden aikaan yksin toimistolla ja pelkäsin taas jääväni toimistomme hissiin jumiin tyhjässä rakennuksessa. Onneksi Hippi tuli poikien kanssa vastaan!

    Näitä päiviä, kun ovesta tupsahtaa eilisillä lastenkutsuilla tavattu Nekalan tuttavuus, joka tuli tuomaan laatikollisen Suomen parasta seitania (tulen kertomaan tästä tamperelaisesta vegetuotteesta lisää!) ja päiviä, kun ei oikein ollut mitään suunnitelmia ja naapurin tyttö kutsui koululle luokkansa taidenäyttelyyn, joka ihastutti meitä lähes yhtä paljon kuin henkilökohtaisen taidekierroksen pitänyt värikäs porukka.

    Ostimme pullaa ja kahvia kannattaaksemme luokkaretkikassaa ja viihdyimme iloisten teosten parissa melkein kaksi tuntia. Pakahduin ylpeydestä Pikkuveljen tarkasteltua niin varovasti tulitikuista rakennettuja rakennuksia ja himmeleitä, kädet varovasti sivuilla, ettei vahingossakaan hipaisisi mielenkiintoisia rakennelmia.

    Näitä päiviä, kun yritin laahautuen ohjata Citymarketissa tupla-autokärryjä hapsuttavassa asussa, joka olisi jättänyt Arstilankin sanattomaksi ja kun ostaessani punaviiniä Alkon jonon tuijottaessa lapset huusivat ostoskärryssä äitiiii juo viiiniii! Äitiii juo viinii! 

    Näitä päiviä, jolloin kaikki söivät puurolautasensa iltapalalla tyhjäksi ja päiviä, kun meinaan unohtaa Hipin lähtevän koko illaksi reeneihin ja naapurin muijakin sanoo menevänsä ennen yhdeksää nukkumaan. Ja päätän ottaa lasin punkkua ja katsoa Ensitreffit alttarilla -sarjan viimeisen jakson ennen kuin Hippi saapuu spoilaamaan lemppariohjelmani typerillä kommenteillaan. Että tällästä sönkötystäkö sie täällä taas kahot? 

    Näitä päiviä, kun kaikki on hyvin.

    Hyvää yötä! Marraskuu on tänä yönä taitettu!

    Instan Storeissä katsauksia päivääni

    Share
  • Asikaine
  • Mikä ryhmävasu?

    – Hei ku oot laittanu pojat nukkuun, niin pitää ny oikeesti käydä toi ryhmä-vasu läpi ja kommentoida. Se on ollu meillä ihan sikakauan, se ois varmaa pitäny jo palauttaa..

    – !!?

    – Kussen ois tarkotus kiertää kaikkien kotona ja se luetaan läpi ja laitetaan kommentteja ja sitte palautetaan, niin se menee seuraaval..

    – NIIIIN SE!

    – !!!?

    – Joo, Anna (nimi muutettu) kyseliki sitä tännää..

    – Ai kysy vai?

    – Joo..

    – Sanokse, et se on myöhäs ja pitäis palauttaa..

    – Joo tai..

    – No mitä sää sanoit!?

    – Ku emmie tienny yhtään, mistä se puhhuu..

    – !?!?

    – Luuliks ne, että sää oot hukannu sen..

    – Eiku mie luulin, että mie oon hukannu sen…

    – !!!!!

    – …ku emmie muistanu yhtään, mikä se on..tai mihi mie oon pannu sen..

    – NO MITÄ SÄÄ SANOIT SILLE?

    – No emmie mittää, ku se kysy sitä, nii mie vaan tuijotin siinä tälläi:

    – Ei saatana. 

    – Ja se vaan yritti tosi tarkasti siinä kuvailla, millane se on ja koska se sen miulle anto..

    – Ei vittu!

    – ..ja millasessa muovitaskussa se oli ja että..

    – Ei vittu! NO MITÄ SÄÄ SANOIT SILLE?

    – No mie vaan olin siinä näin ja yritin miettii, mihin mie..

    – Ei vittu!

    – Emmie muistanu yhtää, mihi mie sen muovitaskun ja mie vaan olin siinä näin ja..

     AAAARGH! Voi helVETTI!

    – No nii i.

    – No huomenna viet sen sinne takas!

    – Joo, pittää viiä.

    Hyvää keskiviikkoa. Päiväni murmelina.

    JOKA PÄIVÄ SAMA TONNINSETELI! AINA SAMA!

     

    Lue myös:
    Mie annoin niitte vähä rakennella

    Share