Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Asikaine
  • Voi vitun Emma-gaala2019

    Avattuani telkkarin alkoi sitten kuitenkin ehkä vähän harmittamaan, etten tänä vuonna lähtenyt Emma-gaalaan. Somekuplaani alkoi pulpahdella kauniita pukuja ja sinisessä valossa hohkaavien pöytien ääressä istuvia iloisia ihmisiä. Kaikki (KAIKKI!) työkaverit näyttivät olevan gaalassa!!! Ja minä istuin ruudun väärällä puolella yksin kaljan ja sipsipussin kanssa huutamassa why me!! Kunnes ulkopuolisessa yksinäisyydessäni aloin katkerana huudella mitä paskaa! Ja ei noikaan soita oikeesti! Emmää ois taaskaa jaksanu tua istua ja kuunnella tätä läpätystä..! Ketä noi on? Sushiriisit näyttää ainaki kuvissa ihan kuivalta! 

    Yhtään en ollut harmissani tai kateellinen, vaan ihan objektiivisesti tein rakentavia huomioita tyyliin No niin fullsteamfämily nönnönnöö ja emmagaala best läbäläbä hästäg blessed buu ja toiki tua.

    Juhlahuuruisten kavereiden iloisten instavideoiden, Alman päräyttävän laulusoundin ja Anssi Kelan uskomattoman Ilves-esityksen jälkeen ylimielinen ulkokuoreni alkoi rapistua nopeammin kuin sipsipussin pohjimmaiset siivut ja kuultuani Ville Valon & Agentsien esiintyvän gaalassa hain lisää kaljaa, jota päätin juoda paljon ja suoraan tölkistä sohvalla maaten. Mitä turhaan kaatamaan lasiin yksin täällä maatessa.

    Valitettavasti Hippi keskeytti sipsipussiin huutamiseni ilmoittamalla keikkansa alkavan kymmeneltä. Tuu ajoissa, niin kuulet ne uudet biisit ja…!

    No joo joo joo joo joo joo joo…Ikävästi jouduin lopettamaan ulkopuolisuudessa ja itsesäälissä kieriskelyn, varistamaan sipsin murut paidalta ja siirtymään ihmisten ilmoille. Toki saavuttuani keikkapaikalle sain istua melkein tunnin yksin kaljani kanssa pöydässä Hipin ollessa ”tekemässä soundchekkiä”, eli katsomassa bäkkärillä futismatsia (bongasin takahuoneen pöydälle kyhätyn kisakatsomon bändin somesta, helvetin tunarit).

    Sillä hetkellä olin erityisen kiitollinen, etten TODELLAKAAN OLLUT EMMA-GAALASSA SYÖMÄSSÄ RIISIÄ, VAAN YKSIN URPOILEMASSA PASKAPOIKAYSTÄVÄNI PASKAKEIKKAPAIKASSA ihan #blessed vitun #kiitollisena.

    No.

    Päästyäni vihdoin paskapoikaystäväni seuroihin ja nimilistalle ja keikkojen vihdoin alettua Hipin omituisen tanssiesityksen jälkeen, pakko myöntää gaalaharmitukseni ja Anssi Kelojen unohtuneen, ainakin suurimmaksi osaksi aikaa mitä nyt Ville Valo kävi aina välillä mielessä (mutta ainahan se käy). Myös Horse Attack Sqwadin keikalla oli ihan loistava meno ja meillä oli kiva ilta.

    Saavuttuamme yöllä taksilla Nekalaan Hippi totesi maksettuaan taksikuskille tämän voisivan edes vähän yrittää eläytyä ”hauskaan” juoksutaksiläppäämme, jolloin lakonisen oloinen kuski katsoi meitä hetken kyllästyneenä, jonka jälkeen vähän hihitellen juoksi jonkun matkaa perässämme ja huusi täysillä Mitä helvettiä jätkät, nyssi tänne sieltä, te maksatte tän taksin! Mää soitan poliisit!!! 

    Liikututtuani kuskin juoksutaksiheittäytymisestä lähes kyyneliin (arvostin!)ja tanssittuamme kotona vielä muutaman biisin J. Karjalaisen uuden vinyylin tahtiin, en enää kaivannut gaalaan tai mihinkään muuallekaan.

    Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! Muistakaa kuunnella musiikkia!

    PS. Koska Emma-gaala 2020 järjestetään?

    Lue myös:

    Sen kerran, kun en mennyt blogigaalaan

    Case gaalamekko

    Asikaine menee 18 sekuntia eteenpäin

    Share
  • Asikaine
  • Itku pitkästä ilosta

    Tällä viikolla alkoi työt

    piti alkaa työt.

    Maanantaina: nukuin puoliyhteentoista, söin aamupalaksi naapurin muijan juustokakkua, jonka jälkeen etsin sohvan alta työläppärini laturin. Seuloin yli parista sadasta vastaamattomasta meilistä tätä viikkoa koskevat tai muuten kiireiset, vastasin muutamaan tarjouspyyntöön ja sovin palaverin torstaille. Puolen tunnin uurastuksen jälkeen hädissäni paiskasin koneen kiinni ahdistuksen käydessä aivan liian suureksi, kuristavaksi. Äkkiä kutsuin naapurin muijan lapsineen kahville ja leikkimään.

    Pikkuveljen päikynkin piti alkaa maanantaina, mutta ainoa, mitä pitkän välttelyn jälkeen kykenimme lopulta tekemään, oli puolen päivän jälkeen viedä viikonlopun synttärijuhlista jäänyttä kakkua päikyn kahvihuoneeseen sekä hakemaan keväällä unohtuneen keppihevosen (jolla punapää aina kulkee päikkyyn) ja vähän vaan moikkaamaan hoitohenkilökuntaa.. Jos sitten loppuviikosta vaikka katteltais..me mennään tästä vielä kotiin.

    Tiistaina: pyysin Hippiä aamulla pumppaamaan takarenkaan kumin, jotta voisin polkea toimistolle. Ihan pakko tänään alottaa! Jännästi kuitenkin vielä yhdentoista aikaan makasin terassilla lukemassa Knausgårdia ja juomassa kahvia. Yritin soittaa Tompalle, joka ei vastannut. JES! Tompan ilmoitettua olevansa vielä Italiassa, heitin toimistokamat takaisin eteisen lattialle. JEEEE! EI MUNKAAN KANNATA VIELÄ MENNÄ SINNE, EIHÄN?!! Kirjanpitäjän melko kuumottavaan viestiin vastasin, että jos ehtiskö nää vielä torstaina, soitin yhden pakollisen työpuhelun, jonka jälkeen lähdin poikien kanssa Wanhaan Tappiin lounaalle.

    Keskiviikkona: Istun tässä saakelin läppärin ääressä som en tatti, kunnes jätättävät laskut on maksettu, koko kesän kirjanpito tehty ja kaikki festarikuitit kirjattu. (Vastaus eiliseen viestiini oli selkeä: ei ehdi enää, tee se heti!). Näköjään olen vielä vältellyt kirjanpitorumban aloittamista kirjoittamalla tämän blogipostauksen, laittamalla pyykkejä, siivoamalla keittiön, purkamalla puutarhasta juhlakoristeet. Harkitsen pakastimen sulattamista ja haluaisin kirjoittaa vielä vähän lisää.

    Torstaina: Enää ei voi paeta. Ensimmäinen eskaripäivä. Ensimmäinen päikkypäivä. Asiakastapaaminen. Ensimmäinen toimistopäivä. Meilien purku. Syksyn projektien aloitus kiireellisenä. Uimarannalla saamani sakon eräpäivä.

    Jep. Party is over.

    Itkuhan tässä tulee, saatana!!

    Kesä 2018, nevoföget!

     

    Lue myös:

    Sellainen kesä

    Paluu toimistolle

     

    Share