Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Asikaine
  • Muodonmuutoshuonehajatelmia

    Ta-daa! Suuri ihme on tapahtunut. Appiukko asensi keskeneräisen sekopäähuoneemme oviaukkoon LISTAT!! Repsottava oviaukko olikin häirinnyt vasta kuuden vuoden ajan, eikä valitustani paskasta fengshuista oltu otettu vakavasti ja nytkin Hippi kehtasi tulla keskeyttämään isänsä nohevat asennuspuuhat selittämällä, ettei listoja ehkä kannattaisi asentaa ennen kuin huone tapetoidaan. Että turhaa hommaa tässä välissä. Mitä helvettiä!?!

    Eli tällä tahdilla huone tapetoidaan joskus saakelin kahdeksan vuoden kuluttua ylioppilasjuhlia edeltävänä yönä tapellen ja Pirkka-olutta ryystäen!! Ne kolme listaa voi sitten silloin ottaa hetkeksi pois ja naulata aamulla takaisin!! Että nyt ne listat vittu seinään ja äkkiä ja painu sinä turhahomma helvettiin siitä sönköttämästä!!

    Hyvän fengshuin lisäksi meillä on aina hirveen hyvä tunnelma ja kommunikaatio.

    Ja ammattimaisten viestintätaitojeni ansiosta meillä on nyt vihdoin särmät listat ruokailuhuoneen oviaukossa. JES! Vähän vinksahtaneeseen aukkoon piti kaiken lisäksi veistellä listat ihan alusta asti, sillä muuttaessamme vaaleanpunaiseen remonttihelvettiin puutalounelmaamme keittiön ja ruokailuhuoneen välinen kulku oli itseasiassa kaareva pitseeriaunelma, jonka Hippi suoristi aikalailla ensitöikseen.

    Pakko tähän väliin hetkeksi kyyristyä miettimään aikaa, jolloin asioita tehtiin _ensitöikseen_. Toimeen tartuttiin. Seiniä purettiin ja rakennettiin. Kaaria suoristettiin, eikä selitetty jostain kahden viikon takaisesta oksennustaudista, jonka takia ei voi siirtää lumikolaa kellariin tai väsymyksestä, joka varmasti helpottaa menemällä naapurin muijien kanssa puskaan viinille. Milloin keskeneräisyydestä tuli pysyvä tila, ikea-kasseista vakiintuneita säilytysratkaisuja ja elämästä repsottavaa siirtelyä ja selittelyä? Ettei muka saa hedelmiäkään laitettua pöydälle kulhoon vaan banaaneja siirrellään jossain paskapussissa pitkin pöytiä! Koska ei ehdi, eikä jaksa.

    Pakko hetkeksi kyyristyä miettimään aikaa, jolloin pääsin joskus asiaan kirjoittaessani.

    Ai niin ei sellaista ole koskaan ollutkaan.

    Mutta listat on! Ha!

    Uusien listojen ansiosta voin melkein leikkiä ruokailuhuoneen olevan oikea huone.

    Vaikka sisimmässään muodonmuutoshuone on edelleen kaikkien välimalliratkaisujen ja paikkaansa etsivien huonekalujen vinksahtanut levähdyspaikka, joka TÄSSÄ JAHKA JOSKUS rempataan.

    Ja nyt ryhdikkäiden listojen takia silmä ei enää tartu repsottavaan oviaukkoon, vaan kaikkeen muuhun suhruun. Kuten männynväriseen seinälistaan (MIKSI?), silmän korkeudelle asetettuun termostaattiin (MIKSI?), sinne tänne läimäistyihin tauluihin ja tummaan vaginatapettiin ja kummalliseen tummaan kaappiin, jonka kadonnut hyllylevy löytyi kellarista täyteen naulattuna(MIKSI?) ja josta en oikein pidä, mutta jota kuitenkin rakastan, koska se on harvoja asioita isäni vanhasta kotitalosta. Ehkä hion ja maalaan kaapin..Yeah right, vähän niinkuin ”maalasin” ja ”kunnostin” jossain mielenhäiriössä ostamani aivan ränsistyneen puutarhakeinunkin, jonka pakotin Hipin hakemaan jostain helvetin kuusesta ja joka on, jos mahdollista, vieläkin ränsistyneempänä puutarhamme nurkassa, eikä siihen voi istua, koska se rämähtää ja on oikeastaan hengenvaarallinen.

    Nyt haluaisin tosiaan vaihtaa vihdoin tapetit ja suunnitella makkarina, keittiönä, ruokasalina ja olkkarina toimineesta huoneesta kivan ruokailuhuoneen, jossa olisi harmoninen tunnelma. Ehkä jopa pieni siro sohva nurkassa lelukaapin tilalla ja keittiöstä juuri vapautuneet Golden Bellit hienosti Aallon ruokapöydän yläpuolella.

    Jossain vaiheessa mietin huoneen valkoiseksi maalaamista, mutta nyt olen ehkä varovasti taipumassa seinien värissä ihan hailakan vaaleanpunaiseen, jota ihme kyllä Hippikin oli miettinyt hyväksi värivaihtoehdoksi. Pohjoinen huone on vähän hämärä ja tummahko tapetti pimentää sitä entisestään ja imee myös huoneen kauniilta savunharmaalta takalta kaiken huomion.

    Rakastan Popedan Tampereelle roudaamaa maalausta niin paljon, että ajattelin antaa teoksen sanella sisustuksen ympärilleen. Vaaleat seinät, kultaiset lamput, Aallon pöytä, tauluja. Toisen puolen seinälle olen kaavaillut vanhoihin siroihin kehyksiin laitettuja valokuvia, olen vuosia kerännyt kirppiksiltä tietynlaisia kehyksiä haaveilemaani valokuvaseinää varten. Ja ehkä esimerkiksi petroolin sävyinen pieni samettisohva muistuttamaan huoneen alkuperäisestä sävystä.

    Koska vaikka tämänhetkinen tapetti ei oma lempparini olekaan, muistuttaa se niiden seinien sisällä vietetyistä hauskoista illallisista sekä tunteikkaasta syksystä, jolloin muutimme Nekalaan ja nukuimme kaikki kolme hämärässä huoneessa kapeassa sängyssä. Oviaukot oli peitetty vanhoilla pussilakanoilla, vauva nukkui rinnallani ja kuuntelin vuorotellen Neil Youngia ja Pistepirkkoja ja katsoin, kun sade löi ikkunaa ja tunsin syvää surua ja toivoa ja onnea ja valoa tunnelin päässä. Kaikki oli alussa.

    Oi, nuo ihanat pussilakana-pitserianoviajat vaginatapettien alla! Kyllä niitä haluan muistella uudessakin huoneessa. Jonka sitten ehkä kuuden vuoden kuluttua tapellen tapetoimme samalla, kun siirtelemme pitkin pöytiä lojuvia hedelmäpusseja, joita ei kerkeä millään laittamaan kulhoon, koska jollain oli joskus kolme viikkoa sitten oksennustauti.

    Jeps. Tälläinen Nyssi tapetoidaan ja remontoidaan ja kehystetään jee! -dominoefekti ovilistoista. EI OLISI PITÄNYT LAITTAA NIITÄ LISTOJA, koska kaikki tämä shitti pääsi nyt yhtäkkiä valloilleen.

    Ihanaa lauantaita kaikille! Ja appiukolle tuhat kiitosta, taas!

    PS. Haluaako joku hakea täysin ränsistyneen rautaisen vanhan puutarhakeinun? Kunnostamalla siitä saa tosi kivan! EN AIJO IKINÄ KUNNOSTAA SITÄ KEINUA! EN HIEKKAPUHALLA, ENKÄ MAALAA SITÄ KOSKAAN!!!!!

    Ennen-kuvia ruokailuhuoneesta:

    Kaksi vuotta sitten

    Muodonmuutoshuoneen uusin olomuoto

    Lue myös:

    Kun Lena Dunhamkin matkii

    Olkkari ennen ja jälkeen

    Taidekuljetus Popeda

    Share
  • Asikaine
  • Uutta keittiössä! – Ihanat Terhot

    Kuinka monta ihmistä tarvitaan vaihtamaan keittiömme lamput? Ainakin kolme ja sen lisäksi hommaan pitää varata aikaa ja odotusta noin viiden kuukauden verran.

    Kerroinkin viime vuonna vähän haaveilleeni uusista lampuista keittiöömme. Artekin kultakellot olivat kauniit, mutta umpinaiset kaunokaiset eivät talven pimeinä päivinä oikein meinanneet valaista tarpeeksi, ja olin alunperinkin suunnitellut joskus siirtäväni keittiön Golden Bellit parivaljakoksi ruokailuhuoneeseemme Aallon ruokapöydän yläpuolelle.

    Kaipasin hämärämmässä pohjoispäädyssä sijaitsevaan kreisiin kukkakeittiöömme tyyliltään sopivia valaisimia, jotka valaisevat myös ympärilleen -ei vain suoraan alaspäin. Olin pistänyt silmäni Maija Puoskarin suunnittelemiin Terho-valaisimiin jo vuosia sitten nähtyäni hauskoja puisia terhoja, varmaan Avotakassa tai asuntomessuilla. Aina vähän mietin vielä joskus ostavani hauskan terhovalaisimen, johonkin.

    Ja viime vuonna marraskuun ollessa synkimmillään huomasin haaveilemieni puukantaisten Terhojen olevan -30% Black Friday -alessa tanskalaisessa verkkokaupassa. Ja niinpä onnessani tilasin itselleni ennakkojoululahjaksi kaksi terhoa, pienen ja isomman!

    Jotka tosin ovat lymyilleet kotimme kaikissa eri nurkissa melkein puoli vuotta.. Kerran jo kävin ostamassa rautakaupasta lamppuihin kannat, jotka asentamisen jälkeen huomasimme vääriksi kauppojen jo mentyä siltä päivältä kiinni, huoh. Jonka jälkeen pakkasin lamput taas laatikoihin.

    Kunnes appiukko saapui pitkästä aikaa kylään! Ja tänään parin tunnin kantojen vaihtelun, pöydillä kiipeilyn ja yleisen ruuvailun jälkeen, keittiömme katossa roikkui kaksi ihastuttavaa terhoa! Jes!

    Modernit koivukantaiset Terhot sopivat kukalliseen koivukeittiöömme ihan täydellisesti. Ja etenkin isompi terho levittää valoa niin tehokkaasti ympärilleen, että heti valaisimet sytettyämme hämmästelimme koko keittiön tuntuvan jopa paljon aikaisempaa isommalta.

    Olen ihan supertyytyväinen ja onnellinen valaisinpäätöksistäni. Jes! Uuden huuvan ja uuden valaistuksen myötä rakas retrokeittiömme näyttää ihanan valoisalta ja muutenkin ihan uudistuneelta.

    Vaikka ei toki mikään valmista vielä ole, varmaan koskaan.

    Maltillista viikonloppua kaikille! ”Ennen”-kuvia keittiöstä täällä!

    Lue myös:

    No se odotettu huuva

    Koti sellaisena kuin se ei ole

    Olkkari ennen ja jälkeen

    Vuosi kaakelimaalauksesta ja perse-episodi

    Sneak peek uudelle terassillemme

    Uusi tulokas – Artek Aalto 83

    Share