Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Asikaine
  • Uutta keittiössä! – Ihanat Terhot

    Kuinka monta ihmistä tarvitaan vaihtamaan keittiömme lamput? Ainakin kolme ja sen lisäksi hommaan pitää varata aikaa ja odotusta noin viiden kuukauden verran.

    Kerroinkin viime vuonna vähän haaveilleeni uusista lampuista keittiöömme. Artekin kultakellot olivat kauniit, mutta umpinaiset kaunokaiset eivät talven pimeinä päivinä oikein meinanneet valaista tarpeeksi, ja olin alunperinkin suunnitellut joskus siirtäväni keittiön Golden Bellit parivaljakoksi ruokailuhuoneeseemme Aallon ruokapöydän yläpuolelle.

    Kaipasin hämärämmässä pohjoispäädyssä sijaitsevaan kreisiin kukkakeittiöömme tyyliltään sopivia valaisimia, jotka valaisevat myös ympärilleen -ei vain suoraan alaspäin. Olin pistänyt silmäni Maija Puoskarin suunnittelemiin Terho-valaisimiin jo vuosia sitten nähtyäni hauskoja puisia terhoja, varmaan Avotakassa tai asuntomessuilla. Aina vähän mietin vielä joskus ostavani hauskan terhovalaisimen, johonkin.

    Ja viime vuonna marraskuun ollessa synkimmillään huomasin haaveilemieni puukantaisten Terhojen olevan -30% Black Friday -alessa tanskalaisessa verkkokaupassa. Ja niinpä onnessani tilasin itselleni ennakkojoululahjaksi kaksi terhoa, pienen ja isomman!

    Jotka tosin ovat lymyilleet kotimme kaikissa eri nurkissa melkein puoli vuotta.. Kerran jo kävin ostamassa rautakaupasta lamppuihin kannat, jotka asentamisen jälkeen huomasimme vääriksi kauppojen jo mentyä siltä päivältä kiinni, huoh. Jonka jälkeen pakkasin lamput taas laatikoihin.

    Kunnes appiukko saapui pitkästä aikaa kylään! Ja tänään parin tunnin kantojen vaihtelun, pöydillä kiipeilyn ja yleisen ruuvailun jälkeen, keittiömme katossa roikkui kaksi ihastuttavaa terhoa! Jes!

    Modernit koivukantaiset Terhot sopivat kukalliseen koivukeittiöömme ihan täydellisesti. Ja etenkin isompi terho levittää valoa niin tehokkaasti ympärilleen, että heti valaisimet sytettyämme hämmästelimme koko keittiön tuntuvan jopa paljon aikaisempaa isommalta.

    Olen ihan supertyytyväinen ja onnellinen valaisinpäätöksistäni. Jes! Uuden huuvan ja uuden valaistuksen myötä rakas retrokeittiömme näyttää ihanan valoisalta ja muutenkin ihan uudistuneelta.

    Vaikka ei toki mikään valmista vielä ole, varmaan koskaan.

    Maltillista viikonloppua kaikille! ”Ennen”-kuvia keittiöstä täällä!

    Lue myös:

    No se odotettu huuva

    Koti sellaisena kuin se ei ole

    Olkkari ennen ja jälkeen

    Vuosi kaakelimaalauksesta ja perse-episodi

    Sneak peek uudelle terassillemme

    Uusi tulokas – Artek Aalto 83

    Share
  • Asikaine
  • Millaista on asua kylmässä kodissa?

    Tästä postauksesta on muodostunut kotonamme uskomaton hitti jopa jo ennen julkaisua, oikeastaan jo ennen koko tekstin kirjoitusta. Kerrottuani Hipille suunnittelevani postausta otsikolla Millaista on asua kylmässä talossa? nauroimme aamupalapöydässä vedet silmissä, jonka jälkeen Hippi järkyttyneenä totesi, ettei oikeasti koskaan uskonut minun myöntävän kotimme olevan talvisin vähän viileä. Sen jälkeen lauseesta Millaista on asua kylmässä talossa? onkin talven mittaan tullut tiuhaan viljelty vakioheitto.

    Ehkä parasta riemua Hippi repi aiheesta palauttuamme joululoman jälkeen viilenneeseen kämppään, josta lopulta pakenimme häkähälyttimen piippausta kylmän kaakeliuunin pöhistettyä savut sisälle hormien oltua vähän viileitä parin viikon tauon jälkeen. Perus. Tervetuloa Nekalaan! Tälläistä on asua kylmässä talossa. Siihen loppui lomailu ja appivanhempien ilmalämpöpumpun edessä lekottelu!

    Ehkä olen tosiaan tähän asti lämmittänyt varpaani ihan vaan kieltämällä totuuden tai ehkä otteeni lämmityksestä on vaan viiden vuoden jälkeen vähän höllentynyt. Jopa täysin herpaantunut. Ennen tuikkasin takkoihin tulia tasaisemmalla sykkeellä ja suunnittelin jopa ilmalämpöpumpun tai pattereiden asennusta. Enää en jaksa parin pakkasasteen takia säätää keittiön Harvian kanssa tai edes vahtia väliovia, vaan lähinnä pyörin homssuinen villatakki päällä tuiskahtelemassa Saatana, kun onkin taas vähän kylmä!

    Naapuritkin tuijottivat tonninsetelinä kerrottuanu meillä(kin) olevan talvella vähän viileä, etenkin tuulisina päivinä. Ennen olin tuonut teemaan lähinnä ei-meillä-vaan-jännä-jos-teillä -tyyppisen näkökulman. Ehkä lampökaapista ulostuloa helpotti se, että viileyteen on alkanut tottua tai sen on vain hyväksynyt. Eihän meillä ole edes pattereita! Eikä se onneksi ole niin vakavaa.

    Aamuisin aistin jo makkarin seinästä, onko ulkona pakkanen kiristynyt. Hippi on jollain kierolla tavalla huijannut sänkymme sisäseinän viereisen paikan itselleen sysäten minut yksilasisen ikkunan viereen jäätymään. Tosin kostan vanhan vakiopaikkani varkauden lähes joka yö siirtymällä jossain vaiheessa pitkätukan kanssa saman peiton alle. Toisin kuin ennen, nykyään myös nukun visusti peiton alla ja joskus saatan nukkua jopa sukat jalassa -ennen sain sukista öisin suunnilleen klaustrofobisen kohtauksen. Ensimmäisillä pakkasilla menin nukkumaan jopa yökkärissä, sitäkään ei oltu ennen nähty tapahtuvan.

    Mutta pakko myöntää, että viileässä makkarissa kyllä nukkuu aina tosi hyvin, mutta vitsit että kylmänä päivänä sängystä nouseminen on haastavaa täysin perseestä. Jos muutenkaan en ole aamuihminen, niin pakkaspäivinä, joina ei illalla olla muistettu tai jaksettu lämmittää yläkerran takkaa, niin voi helvetin helvetti! Lämpöisen peiton alta on todella rankka aamulla herätä todellisuuteen. Tosin jääkylmä portaikko virkistää kummasti ja rapun jälkeen onkin jo ihan hereillä ja alakerta tuntuukin mukavan lämpöiseltä, vaikka vähän vilakka olisikin. Kylmässä käytävässä yleensä arvioin tulevan päivän lämpötilaa ja mietin, tuleeko lasten pukea villahaalarit. Ulosmentäessä siis -ei nyt aleta liioittelemaan, vaikka suurentelu tapoihini kuuluukin.

    Alakerran vessan lattialämmitys on parasta, mitä tiedän! Myös siinä mielessä, että lasten märät kengät haalarit saa kätevästi vessan lattialle kuivumaan. Tai ei talvihaalarien ja hokkareiden pyöriminen vessan lattialla ehkä maailman kätevin asia ole, mutta kieltämättä ihan kivaa, että joku neliömetri on tarpeeksi lämmin sulattamaan lunta ja olemme kyllä repineet vessan tarjoamasta luksuksesta kaiken irti.

    Kylppäriähän 0lemme näppärästi lämmittäneet kaikki nämä vuodet kuivausrummulla, joka puhaltaa kuuman ilman huoneeseen. Vaikka olenkin kyseisestä kikasta oikeasti ihan onnessani, niin voisihan patterilla tai modernilla lämmitysjärjestelmällä varustettu kylpyhuone olla ihan kiva. Jos lapset aina hotellissa ryntäävät kylppäriin ammeen toivossa, juoksen innoissani mukana kokeakseni lämpöisen suihkun lattian, jolla ei tarvi kiljuen hyppiä tasajalkaa ennen kuin putkista alkaa tunnilta tuntuvan odottelun jälkeen vihdoin virrata lämpöistä vettä.

    Joka kevät yllätyn iloisesti muistaessani auringon lämmittävän sisälläkin ihanasti. Valitsen sohvalta aina kirkkaimman kohdan, jossa on lämpöisin paikka päikkäreille. Lapsilla on olohuoneessa vakkariviltit, joiden alle pienet pörröpäät aamuisin pujahtavat makoisasti katsomaan piirrettyjä. Omista vilteistä on tullut molemmille tärkeitä ( kappas, koska ilman niitä jäätyy!) ja saan edelleen kuulla Pojan lempiviltin kutistamisesta. Olen kamalasta onnettomuudesta edelleen todella pahoillani. Muuten lapsia ei tunnu satunnainen viileys suuremmin haittaavan, itseasiassa toinen tuppaa aina hengeilemaan puolialastin ja kieltäytymään vaatteista, vaikka kuinka juoksen perässä sukkien ja paitojen kanssa.

    Yleensä kyläillessäni sisälämpötilaltaan normaaleissa kodeissa, olen aina t-paidassa. Muistan kuinka ennen Nekalaan muuttoamme nykyinen naapurin muija aina istui pippaloissa pienessä topissa muiden nykiessä villapaitojensa hihoja. Nykyisin meitä on porukassa kaksi karaistunutta, joille riittää lämmikkeeksi tilkka viiniä. Ja toimistolla muiden hytistessä, itselläni on yleensä ihan ok tai jopa mukavan lämmin. Kerran pyöräilin suunnittelemastani etätyöpäivästäni huolimatta toimistolle, koska en jaksanut hakea halkoja olkkarin takkaan. Joo, eiku mää tulinki tänne töihin lämmittelemään!

    Kylmyys on välillä ihan helvetin ärsyttävää ja kylpyhuoneen jääkylmillä laatoilla hipsityt askeleet saavat haaveilemaan aina kellariremontista. Tai ei itse rempasta vaan lähinnä lopputuloksesta. Kivasta kodinhoitohuoneesta kuivauskaappeineen ja modernista kylpyhuoneesta lattialämmityksineen. Porealtaasta kuohuviineineen.

    Mutta aamuisin kääriessäni hihkuvat uninakkeroiset viltteihinsä ja istahtaessani lattialta keräämäni villasukat jalassa iso kahvikuppi kädessäni sohvalle selaamaan aamun lehteä tai lämmittäessäni illalla takkaa, tuntuu aina niin mukavalta ja kotoisalta. Ihan nautin kaikista vuodenajoista, jotka puhaltelevat kauniiden vanhojen karmien rakosista. Ja yleensä alkaessamme selailla ilmalämpöpumppujen tai aurinkopaneelien esitteitä, olkkarin verhojen välistä sarastava kevätaurinko alkaakin vähän jo häikäistä silmiä ja kohta on taas vappukin.

    Ihanaa pakkasviikkoa kaikille! Muistakaa nauttia talvisista päivistä!

    Lue myös:

    Lämmitys-jankutus-päivittely-fiilistely

    Koti sellaisena kuin se ei ole

    Ylin kuva: Hanne Valtari / Lähiömutsi

    Share