Arki 6.0?

Viime kerralla Hipin jäätyä hoitovapaalle palasin työpöydälle, jossa oli muutama projekti ja loput neljä päivää viikosta terotin kynää soitellen vanhoille asiakkaille Moiiiii..nymmää oisin täällä taas..muistatteko mua..Asikaine..ja uusille asiakkaille Tiättekö kuka mää oon…Huojennuin saatuani parissa kuukaudessa (mäihällä!) kevään työkalenterini täyteen, mutta yrittäjän epävarma paluu-töihin-JOITA-EI-OLE-vaihe ahdisti.

Tällä(kin) kertaa olen äitiyslomalla ollessani puuhastellut muutamia työjuttuja, joka on _vähän_ perseestä haastavaa vauvan ja kolmevuotiaan äänekkään assarin kanssa. – Äitiiiii! Mää yritin kattoo sun puhelimella minionssia ja nyt täällä puhuu joku naine! Äitiiiiii sun puhelimessa puhuu joku. Haloo onko siellä mummo. Mummooooo! Huomio kuulutus. Mummo, täällä Poika. Kuuluuko huomio..äläää ota sitä multa mää haluun puhuu mummon kaaa! Äitiii mää puhun sen mummon kanssa!

Sattuneesta syystä olen lähinnä ottanut hiljaisia kirjoitushommia.

Toisin kuin viimeksi, tällä kertaa useampi asiakas on soitellut kyselläkseen paluustani. Hipin kanssa mietimme kesälle suunnittelemamme vallanvaihdon aikaistamista, jos minulle kerran nyt olisi tarjolla duuneja. Hippi voisi jäädä hoitamaan lapsia ja siirtelemään pyykkejä. Kätevästi voisin buukata projektit ja aloittaa työskentelemällä kotona, jotta voin tarpeen tullen imettää vauvaa. Kotitoimistossa aamut voisi ottaa hitaammin, jos yöllä välillä valvoo vauvelin kanssa. Hyvä suunnitelma!

Kunnes

Hippi oli viime viikolla pari päivää sairaslomalla.

P2010420.JPG

– Mitäs jos sie tunkisit suun täyteen pullaa enne sitä siun puhelinpalaveria? Koita hei, kuinka paljo sie saat pullaa mahtuun ja sitten yrität koko puhelun vetää silleen ömmömmömmöömmöössöösösösösöshöö. Yrittäessäni kirjoittaa tai puhuessani työpuheluita, Hippi surauttaa smoothieita, rämpyttää kitaraa, rapisuttaa Hesaria levittäen ympäriinsä lehden, jota en ole vielä lukenut. Pyörii ympäriinsä pelkissä boksereissa läikytellen kahvia. Hei voit sie soittaa miun puhelimeen mie oon taas hävittäny sen. Ja rämpyttää. Lukee olkani yli.

Yrittäessäni kirjoittaa ikkunan ääressä sydämeni jättää lyöntejä välistä, kun pitkätukka ei lääkäriin kiirehtiessään osaa käynnistää veljeni Mersua. Juostuaan hetken valkoista maasturia ympäri Hippi katoaa näkyvistä, jonka jälkeen kaasuttaa naapurin muijan Volvolla ikkunan ohi!!?! Kokkailee kattiloita kolistaen, kaapinovia paiskoen ja kyselee, tulenko syömään. Rämpyttää. Säätää. Virnistelee. Tulee pussaamaan. Jättää märän pyyhkeen keittiön tuolille. Kulkee ovissa. Järjestelee levyhyllyä sekoittaen lisää. Hengittää. Raapii tulitikkuja.

Aaaaargh!

En saa yhtäkään meiliä tai laskua kirjoitettua. En mitään aikaiseksi! En saa aikaiseksi edes mentyä yläkertaan karkuun epätoivottua toimistokämppistä!

P1310387.JPG

Olin unohtanut, miksi aikoinaan hommasin työhuoneen.

 

Tehokasta viikon alkua!

Share

6 kommenttia

  1. Mia K. kirjoitti: Vastaa

    😀 pojat on poikia, oli ikä mikä tahansa ♡

  2. Helmi K kirjoitti: Vastaa

    AHAHAHAHAAAAA! MITÄ JOS SIE TUNKISIT SUUN TÄYTEEN PULLAA!

     

  3. San kirjoitti: Vastaa

    Niinpä, kuule. Mä en pidä edes vaivaista etätyöpäivää, jos mestoilla on joku, kuka vain perheenjäsen. Ei pysty, ei kykene. Juuri nyt odotan haaveillen sitä hetkeä, että saan etätöiden tekemistä varten työhuoneessa sijaitsevan työpisteeni taas käyttööni. (Remontti. Don’t ask.) Nimittäin siinä istuessani en pysty näkemään vilaustakaan muusta huushollista.

    Eivät pelkästään perheenjäseneni olemassaolollaan estä mua keskittymästä töihin, vaan siis myös kaikki heidän jättämänsä ELÄMÄN JÄLJET. Pikkuautot olohuoneen lattialla = eih! Aku Ankat keittiön pöydällä = noooooou! Sukat tuolilla = argh! Aamiaisastiat tiskipöydällä ja muruset lattialla = oh fuck!

    Pakko päästä perhe-elämää pakoon että voin tehdä töitä. Paljon vaan arvostusta kaikille, jotka tekevät vakkarina duunia kotona. 🙂

  4. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Hahaha! Ja niitähän mulla riittää <3

  5. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    Se JA monia muita hyviä ideoita!

    !

  6. Asikaine kirjoitti: Vastaa

    I feel U!

    Se on myös tosi paha, jos joku nielasee samalla, kun kirjoitan.

    Mutta eipä nyt voi muuta, kun opetella olemaan, sulkeutumaan peräkammariin, olla puuttumatta, huutelematta sieltä, kuuntelematta, ramppaamatta kaapilla, olla sulattamatta pakastinta, opetella rajaamaan työaika kotona jne. Sillä palaan duuniin aika pian 😉

Vastaa käyttäjälle Asikaine Peruuta vastaus

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.