Tietoa mainostajalle ›

Äidinrakkauden vitun monumentti

P7310021.JPG

Toissa päivänä ystäväni haki vanhan pinnasänkymme. Hippi purki muistojen kehystämän mustan sängyn osiin ja minä juoksutin siitä irroitetut vaaleanpunaiset keinutassut naapuriin, josko naapurin pienin keinuisi niiden avulla paremmin uneen. Vaikka Pikkuveli ei koskaan nukkunut varmaan ainoatakaan yötä veljensä vanhassa sängyssä, rinnassani vähän kirpaisi pinnasängyn lähteminen.

Vuosiin sängyssä ei oikeastaan nukuttu ja se vei yläkerrassa turhaan tilaa, mutta sänky oli taistelujeni monumentti, joka symbolisoi äidinrakkautta, jolle ei paskaverkkokaupat vittuile.

Ihan vitun raskaushuuruisella Määrätietoisella pakkomielteellä olin päättänyt haluta esikoiselleni mustan pinnasängyn! Kyttäsin yötä myöten Tori.fi;ssä mustia sänkyjä ja selasin verkkokauppoja. Erityisesti halusin mustan ja PYÖREÄpinnaisen sängyn, enkä kulmikkaita pinnoja, kuten esimerkiksi Brion mustassa sängyssä oli. Mustissa käytetyissä sängyissä oli ongelmana se, että mustassa kaikki kolhut ja hampaan jäljet näkyvät herkemmin kuin puunvärisessä tai valkoisessa. En halunnut tulevalle vauvallemme kulahtanutta sänkyä, vaan ihanan uuden sängyn. (Elimme vielä aikaa, jolloin en tiennyt voivani elää kaiken rämisevän muoviroinan keskellä tai astuvani pärstä peruslukemilla aamulla banaaniin ja huojentuvani sen ollessa vain banaania.)

Lopulta viikkojen etsintöjen jälkeen löysin eräästä verkkokaupasta haluamani, täydellisen mustan sängyn, ja maksoin sängyn heti tilauksen yhteydessä.

Sänkyä ei kuitenkaan kuulunut viikkokausiin ja lopulta pinniksen jo ollessa aika paljon myöhässä, otin _itse_ yhteyttä verkkokauppaan, joka epämääräisesti ilmoitti sängyn olevan tilapäisesti loppu, ai niin oho sori. Samassa meilissä kauppias ehdotti ”hyvitykseksi” toista sänkyä, josta ”hyvitykseksi” minun tulisi maksaa vielä VAIN kolmekymppiä lisää kuin tilaamastani+ jo maksamastani sängystä, jonka toimitusvaikeuksista minulle ei oltu ilmoitettu viikkoihin mitään.

Kerrottuani, etten edes huomattavaa rahasummaa vastaan ottaisi kotiimme tarjottua ”hyvityssänkyä”, jonka malli oli nimeltään vittu ROMANTIC, joka hippasen poikkesi tilaamastani mustasta, pelkistetystä sängystä sekä opetettuani kauppiaalle, mitä sana HYVITYS mielestäni pitää sisällään sekä kerrottuani, kuinka raskaana oikeastaan jo olenkaan ja kuinka olen maalannut myös yhden makkarimme seinistä mustaksi, KOSKA SE SOPII SIIHEN MUSTAAN TILAAMAANI SÄNKYYN sekä asentaneeni huoneeseen mustan string-hyllyn ja kuinka pidän pelkistetyistä muodoista ja kuinka ROMANTIC-sänky on pelkkää paskaa ja kuinka niskapoimun perusteella on aika suuri prosentti, ettei odottamamme lapsi ole terve ja että olen jo maksanut tilaamani sängyn ja että olen erittäin tyytymätön kyseisen paskaverkkokaupan paskatoimintaan,

kauppias alkoi ymmärtää -miltä minusta todella tuntui, sekä minkä tyyppisen ihmisen kanssa on tekemisissä. Että ihan vitun hullun.

Ja kappas! Tilaipäisesti loppunut MAKSAMANI MUSTA VITUN SÄNKY löysi tiensä hämmästyttävän nopeasti Tanskasta Tampereelle ja sängyn mukana tuli myös erillinen HYVITYSlahja pahoitteluksi myöhästyneestä toimituksesta ja huonosta asiakaspalvelusta. Kortissa kiiteltiin tilauksesta sekä toivotettiin mukavaa ja rauhaisaa vauva-aikaa.

Hippi katsoi hullunkiiltoa silmissäni pidellessäni mustan sängyn mukana tullutta hyvityspupua ja huutaessani voitonriemuisena Mulle ei vittuilla! Mulle ei vittuilla! ja kysyi hiljaa, aijonko kenties olla seuraavat kahdeksantoista vuotta yhtä vitun-hullu lapseemme liittyvissä huonekaluissa ja asioissa.

VITTU AIJON!

Ja nyt järjettömien hormoonihuurujen äidinrakkauteni musta monumentti osina odottaa jossain kellarissa ihan uutta nukkujaa. Jossain järjestellään huonetta, viikataan puhtaita lakanoita ja pikkuruisia vaatteita. Valitaan vaunuja ja esittäydytään synnytysvalmennuksessa. Mietitään nimiä ja odotetaan kummun alla kuplivaa vallankumousta.

Ja minun äidinrakkauteni huutaa naapurista näkemättä haetun (Joo, se on varmaan iha hyvä!) kerrossängyn vieressä, ettei yläsängyssä saa seistä, eikä ainakaan hyppiä. Eikä ainakaan saa hyppiä alas sieltä! Tai ainakaan silloin ei saa hypätä, kun joku on alla. Noni  hei, nyssi jätkät oikeesti! No, ainakaan yksivuotiaat ei saa hyppiä sieltä alas! Tai yksivuotias saa hypätä, jos pitää kädestä kii.

– Minää! Minää ITTE! MINÄ ITTE! ITTEE! 

– No hyppää itte sitte!!

– ITTE! Pois käsi! Pois äiti!

– Joo, joo emmää pidäkää kii! Mää vaan seison tässä! Mää saan seistä tässä!

– ITTE!

– No hyppää!

Monumentteja tulee ja menee. Sain taistelupinniksestä vaihdossa punkkupullon ja kahvipaketin. Toivotin kerrossängystä alkaneen uuden aikakauden tervetulleeksi.

Tämän viikon kirjoitusten perusteella, aika rankkoja sänkypakkomielteitä meikällä näköjään.

 

Lue myös:

Muinaislöytö

Puoliksisyötyjen leipien syvin olemus ja elämän ihme

Share

11 kommenttia

  1. Aurinko kirjoitti: Vastaa

    Noni, nyt on luettu koko blogi läpi, ja ihan yhtä helmeä oli maaliskuusta 2015 eteenpäinkin, perunoineen kaikkineen! (P.S. Yhtään lasta ei hukkunut kylpylälomalla äidin Asikais-addiktiosta huolimatta)

    Mulla on parin kuukauden tarkkuudella samanikäiset lapset (tytöt) kuin teidän pojat, mutta siihenpä ne yhtäläisyydet loppuu. Mä olen aik helvetin paljon tylsempi ja kireämpi muija, ja ehkä kuolisin päivässä hipin sekoiluihin. Mutta eipä mun elämästä blogia kirjoittaisikaan! Te ootte ihania kaikki! <3

    Ihanaa, kiitos, jatka samaan malliin! <3

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      No huhu huh, sää oot urakoinu huolella 😀 Hyvä kuulla, ettei taso kaatunu 2015 vuoden jälkeen! Huh!

      Enpä usko sun olevan helvetin kireä, jos olet jaksanut tätä meidän toilailua lukea ja ollut jokseenkin ärsyyntymättä;) Kylpylälomallakin hienosti otit omaa aikaa ja silleen!!

      ja kiitos kommentistasi, tämä niin ilahdutti <3

  2. Molli kirjoitti: Vastaa

    Hahhaaha, oot paras!

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Ite oot <3

  3. Suninen kirjoitti: Vastaa

    Mua aina naurattaa ja usein vähän itkettää nää sun jutut. Nää on samalla niin hauskoja, mutta jotenkin näistä nousee niin kaikki rakkaus ja oikee elämä ja ne pienet hetket, että en kestä. Mä haluisin sunlaisen äitikaverin. Suurin osa mun tapaamista äideistä on vaan sellasia takakireitä ämmiä, jotka vertailee lasten hampaiden määrää hiekkalaatikon laidalla ja kyttää minkämerkkiset vaunut kenelläkin on. Ihanaa, että kirjotat.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Itseänikin aina vähän naurattaa ja itkettää nää touhut, tää on tällästä puljaamista tää homma!

      Toivottavasti löydät kivoja äitikavereita, silloin kaikki puljaaminen on helpompaa, kun voi vähän jakaa joidenkin samanmielisten kanssa. On siellä pakko olla rentojakin ja kivoja äitejä, ihan pakko olla!!!

      Ihanaa, että kommentoit ja kiitos lukemisesta myös! Jee!

  4. JANSCU kirjoitti: Vastaa

    RESPECT! OOT PARAS.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      respect itelles!

  5. Ulisija-Ulla kirjoitti: Vastaa

    Ihana postaus taas, hykertelin ja sitten melkein itkin.

    Vintillä on musta sitteri, joka pitäisi myydä, mutta en pysty, koska se odottaa toista hyssytettävää, jota ei koskaan tule.

    Kiitos kun kirjoitit.

    1. Asikaine kirjoitti: Vastaa

      Ihanaa, kiitos kommentistasi.

      Mää niin tiiän nuo sitterit. On meilläkin muutama ”sitteri” tuolla jossain.

  6. Aarnion muija kirjoitti: Vastaa

    Parasta ikinä lukea näitä,nauraisin ääneen, jos voisin (toisella puolella nukkuu kuorsaava hämäläismölli=aviomieheni ja toisella puolella reilu 1 vee)!Katsos mikä tuolla nurkassa nököttää,sehän on tyhjä pinnis prkl!Oot paras,kiitos!

Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.