#7firstjobs

Essu päällä olen pidellyt tarjotinta kuunnellessani, kuinka (omasta) tohtorin väitöstilaisuudestaan saapunut asiakas pistää täyslaidallisen typeryydestäni, koska en osannut nimetä ravintolassa myytäviä maissioluita. Sama essu päällä kuuntelin myös vittuilut tunnetulta kansanedustajalta, jota en sen jälkeen äänestänyt. Punaviinit syliinsä saanut asiakas kuittasi huumorilla puoli pulloa. Hei, sattuuhan näitä kato! 

Huvipuiston työhaastattelussa työehdot ja tuntipalkan kerrottuaan haastattelija heitti iloisesti perään Joo me täällä aina sanotaanki, että ei rahasta vaan rakkaudesta! Jonka jälkeen haastattelijan ”lipsautus” sen hetkisestä lehtimyyntityöstäni paskaduunina, johti keskustelumme raiteille, joita pitkin ei menty huvipuiston työntekijäksi.

Telemarkkinointiyrityksessä kuuntelin sermin takana istuvaa edellisestä työstään irtisanottua perheenisää, joka päivästä toiseen saapui tasan yhdeksältä silitetty paita yllään tyhjän pöytänsä ääreen soittamaan provikkapalkalla puheluita, vaikka sai ainoastaan kaksi kauppaa viikossa.

Olen kuunnellut takahuoneessa kaksikymppisen esimiehen tenttausta tuomani sairauslomatodistuksen diagnoosista sekä sääntöjä, kuten ei saa puhua toisten työntekijöiden kanssa ja ei saa puhua toisista työntekijöistä sekä laskenut Jari Sarasvuon keksimällä mittarilla, kuinka monta kertaa tervehdin työpäiväni aikana asiakkaita ja saanut päivän päätteeksi hymynaaman kuvan fläppitaululle.

Kehitysvammaisten kesäleirillä leiriläinen otti hätääntyneestä kädestäni tiukasti kiinni vetäen koko porukan kauemmaksi epilepsiakohtauksen saaneen luota. Jos ei osaa auttaa, pitää tehdä tilaa, että auttajat pääsee heti siihen viereen! Sama leiriläinen kertoi toivovansa ympärilleen näkymättömän kuplan, jonka sisältä häntä ei näkisi, mutta jonka läpi hän voisi nähdä ja kuulla. Jos saisin vaan olla porukoissa mukana ilman, että kukaan näkis mua, ettei mua kiusattais. Yövalvojana pelkäsin niin paljon, että huusin ääneen yhden valvottavistani saapuessa neljältä yöllä portaita alas kysyäkseen kelloa.

Viime keväänä löysin kellaristamme siistin mapillisen paikallislehtiin kirjoittamiani juttuja, joista huomasin olevani Katto ny tätä! -repparikuvien edelläkävijä ja multitalentti!

Tiedän, miten käy jos baarin sisälle tuodaan uima-allas, peräkärryllinen hiekkaa tai jos ollessa yksin töissä koko mestasta menee sähköt tai asiakas asettaa puukon pöydälle katsoen hitaasti silmiin. Tiedän, että kolmannen oluen jälkeen eversti kaatuu lehtitelineeseen sekä mitä katkaistulla pillillä tehdään. Mihin pöytään jakkupukuiset alaikäiset menevät ensimmäisenä istumaan. Sekä vanhan suomirokkibaari JeeJeen sulakekaapin sijainnin ja Yo-talon legendaarisen Etelä-Afrikan reseptin.

Tiedän, miten tankkia ei vaihdeta.

Jono Ruman baaritiskille loppuu vasta valomerkkiin, joka aina on paskaa ja tulee liian aikaisin ja baarin kello on aina aivan vitun väärässä, vittu ihan etuajassa.

I see the stars come out tonight, I see the bright and hollow sky.

Asikaisen #7firstjobs  :

1. Puhelinmyyjä (monta monta kesää)

2. Yökerhon lipunmyyjä (pari vuotta)

3. Kehitysvammaisten leiriohjaaja (kesä)

4. RedBullin teemajuhlien somistaja (vuosi)

5. Baarimikko / tarjoilija (ehkä viisi vuotta)

6. Vapaa wannabe-toimittaja toimittaja (pari vuotta)

7. Vaatekaupan myyjä (vuoden)

Mukavaa arkeen paluuta kaikille!

Muistetaan arvostaa toisiamme.