• Asikaine
  • Coolisti varpaat lämpimänä (sis. ALEKOODI)

    Kaupallinen yhteistyö: Palmroth

    Aloin odottaa syksyä jo viime keväänä nähtyäni Palmrothin inspiroivalla työhuoneella vilahduksia mahtavan brändin tulevista syys- ja talvimallistoista. Ja nyt nyt niitä vihdoin saa! Jes jes jes!

    Vastuullisesti kenkiä valmistavan Palmrothin syksyn ja talven mallistot ammentavat vanhalle perheyritykselle tyypilliseen tapaan taitavasti menneestä, onnistuen samalla osumaan täysin ajan hermoon -ehkä jopa sopivasti vähän edelle. Usein Palmrothin toimiston pöydälle onkin levitelty merkin vanhemman tuotannon vintage-kenkiä, joista otetaan toimivaa lestiä ja ideoita tuleviin tuuliin.

    Ihan mahtava työskentelytapa tehdä luonteikkaita laatukenkiä, jotka tuntuvat hyvältä jalassa. Nytkin Palmrothin freesit talvinilkkurit sekä ihastuttavan ysärit(!) jokasään kengät ovat taas Suomen oloihin sopivaa kotimaista kenkämuotoilua parhaimmillaan tyylistä tinkimättä.

    Pistin silmäni heti sammaleenvihreisiin Chunky-nilkkureihin, joita työkaverini Rami luonnehti hienosti Chelsea-bootsien ja läskäreiden yhdistelmäksi. Cooleista nilkkureista tuli ensisovituksella kylmien kelien luottokenkäni, jotka sopivat jokaisen vaatekappaleeni kanssa skarpista villakangastakista boheemimpaan parkaan.

    Mokkaisissa Chunkyissa on lämmin, paksu lammasturkisvuori ja kengät tuntuvat ihanilta jaloissa, ihan kuin olisin vahingossa lähtenyt bussipysäkille pörröiset aamutossut jalassa. Ronskista pohjasta huolimatta nilkkurit ovat kevyet ja venykkeen avulla ne on helppo sujauttaa jalkaan. Tykkään myös nilkan särmästä leikkauksesta, joka ei ole senttiäkään liian korkea.

    Toki saavuttuani vihreiden Chunkyjen perässä Palmrothin työhuoneelle, löysi varma valintani heti parikin hyvää kilpailijaa. Venykevartisesta Chunkysta on myös cool kiiltonahkainen Chunky Chelsea, jossa on hauska vaalea paksu pohja. Chunky Chelseaa on mustana, joka on vihreän mokka-chunkyn kanssa sama malli sekä kiiltävänä punaisena, jossa on vetoketjullinen korkeampi varsi.

    Molemmat olivat vahvoja vaihtoehtoja ja esimerkiksi naapurin muija julisti kuvia esiteltyäni heti haluavansa mustat kiiltonahka-chunkyt, mutta ikuisena parkamuijana päädyin lopulta vihreään mokkaan. Love it!

    Mutta ihanilta tuntuivat ja näyttivät kaikki!

    Ja on siellä vaikka mitä muita ihania talvikenkiä, klassisia nilkkureita ja tyylikkäitä laatusaappaita ja esimerkiksi nämä freesit kreppilakeriset nauhanilkkurit, joita myös ihastelin pitkään!

    Talvikengät ovat Palmrothille suuri ylpeyden aihe. Perinteikäs brändi valikoi säänkestävät materiaalit tarkkaan ja valmistaa kenkiä, jotka pysyvät kuivina ja lämpöisinä ja kestävät aikaa. Materiaalit pyritään löytämään EU-alueelta: nahat ja jokasäämateriaalit tulevat Italiasta ja kenkien pohjat sekä Suomesta, Saksasta että Italiasta.

    Mutta ei mennä ihan vielä talveen! Nyt vielä näille keleille aivan parhaat käyttökengät on Palmrothin uudet jokasään Autumn-solkikengät! Monikäyttöisissä ysärikengissä on trendikkään nostagiafiiliksen lisäksi huippuhyvä lesti ja juuri sopivasti korkoa. Klassikko-oxfordien pohja on sen verran paksu, että pikkulätäköt ei haittaa ja kestävä pinta hylkii vettä ja likaa.

    Ihastuin heti kenkien ysärivibaan ja ne ovatkin olleet jo kovassa käytössä, kun meikä on pistellyt ihan noitapiirinä menemään. Kohta varmaan teen tumman huulirajauksen mustalla kajalilla, kuulen jo vanhasta pikkurepustani kaikuvan Seppälän rajauskynän tuhruisen huudon! Kreppilakeriset kengät sopii hyvin myös cropattujen tai vähän käärittyjen farkkujen kanssa, klassisista herrainhousuista tai hameista ja mekoista puhumattakaan.

    Kauniin kreppilakeripinnan lisäksi Autumn-solkikenkiä on myös 90-luvulle uskollisena mokkaversiona. Itselleni valinta oli helppo, olen jo hetken kaivannut vetoketjulla varustettuja kiiltäviä herrainkenkiäni, jotka olivat suuri ylpeyden aiheeni ala-asteella (ikä on vain kengännumero).

    Oikeasti tuntuu vähän kreisiltä, kuinka parjattu ysärityyli kaiken vastustelun jälkeen alkaa näyttää tosi freesiltä ja kivalta. Huomasin myös, etteivät sääreni ole koskaan näyttäneet niin hyviltä kuin _nyt_ ja silloin back in the days!! Vuosilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, vaan kenkien muotoilulla!!!

    For real! Ysärillä kengät oli skrodempia ja vähän korkeampia, jolloin moni lohmompi kenkämalli kivasti simpsakoitti sääriä. Pimpeli pom, simpsakoitumistaika toimii ysärikengissä edelleen. Ta-daa! En voi enää pitää muita.

    Olen ollut tosi innoissani yhteistyöstäni vanhan tamperelaisen kenkäbrändin kanssa. Hienoa, että perinteikäs merkki on pysynyt voimissaan ja porskuttaa edelleen ajassa kiinni. Tämä vuosi tosin on tuonut muutoksia Palmrothin saatua ikäviä uutisia Parkanosta pitkäaikaisen yhteistyötehtaan lopetettua toimintansa toukokuussa. Kyseessä oli yksi viimeisistä kenkätehtaista Suomessa.

    Onneksi Palmrothin kengät valmistetaan edelleen vastuullisesti, tuotanto on siirretty Portugalin kenkätehtaalle, jossa Palmrothin tekijät tuntevat työntekijät ja vierailevat usein, kuten esimerkiksi juhannuksena lesti- ja pohjakuorman saapuessa Suomesta uuteen kotiinsa. Tuotekehitys, myynti ja materiaalihankinta tehdään edelleen Suomessa.

    Onneksi, sillä ihania ja säänkestäviä kenkiä on pirun vaikea löytää! Hyvä Palmroth!

    ALEKOODI! JEE! Sain lukijoilleni jälleen mahtis alekoodin Palmrothin verkkokauppaan! Nyt koodilla Asikaine saa -20% Palmrothin verkkokaupan valikoimasta. Koodi on voimassa 24.10. asti.

    Palmrothin verkkokauppaan pääsee TÄSTÄ

    Ja hei hoi Hesa! Nyt on meneillään myös mahtis popup TRE X Palmroth! Eli TRE-puodissa Mikonkadulla on Palmrothin ihania jokasään- ja talvikenkiä myynnissä.

    Ihania kurakelejä ja loskakausia kaikille!

    Share
  • Asikaine
  • Ei paineita äitylit!

    Helsingin Sanomat uutisoi jälleen suomalaisäitien paineista ja täydellisen vanhemmuuden tavoittelusta, jonka takia vanhemmat pahimmillaan sairastuvat. Hesarin artikkelin mukaan vanhemmuudesta on tullut kilpailun ja suoriutumisen kohde, jota vertaillaan sosiaalisessa mediassa ja kaikista merkittävin uupumusta lisäävä tekijä oli vanhempien kokemus ulkoapäin tulevista suorituspaineista.

    No mitä ne äitylit siellä taas ressaa?

    Toki jo synnytyssalissa pääsee heti mukaan skabaan vaikka näppäilemällä anopille puhelun, jossa kertoo aikovansa ottaa helvetisti ilokaasua sekä kaikenlaisia kipulääkkeitä, jonka jälkeen voi aivan kamalissa vajareissa vertailla itseään vieruspedin sankariin, joka ponnisti luomuna kolme tuntia, eikä huutanut ääneen kertaakaan. Eikä takuulla heitellyt kipuja ”lievittävää” tens-laitetta pitkin seiniä tai unohtanut pakata synnytyskassiinsa(!!) imetysteetä, joka on hörhöilyä.

    Onneksi aina voi lohduttautua sillä, että vanhemmuuskisoissa kaikki ovat häviäjiä. Viereisen pedin luomuponnistaja miettii, kuinka synnytys olisi ehkä epiduraalilla edennyt nopeammin ja helpottanut vauvan oltavia tai ehkä olisi pitänyt mennä heti sinne ammeeseen, samalla kun kivunlievitystä vaatinut huonetoveri katuu vauvalle aiheuttamaansa huumetrippiä. Ehkä doula olisi auttanut, vaikka onkin ihan huuhaata ja keisarinleikkaus on kaikista pahin! Niin no sillä ei se maito sitten noussut, kun meni siihen leikkaukseen. Ei se sillon nouse.

    Jos imetys epäonnistuu, vastustuskyky, kiintymyssuhde ja oikeastaan ihan kaikki on pilalla! Ja niin on myös silloin, jos vauva ei huoli pulloa, isäsuhde saattaa vähintäänkin jäädä etäiseksi, äidistä tulee omistushaluinen hullu, joka ei pääse ajoissa lantionpohjatreeneihin tai varaamaan ristiäisiä varten kaunista juhlatilaa ja leipomaan karjalanpiirakka-cakepopseja. Kastaminen on aivan kamalaa aivopesua ja nimijuhlat hippien pakanallisia himinöitä, joissa soi varmasti joku noitarumpu ja saa aina pelätä itsekin joutuvansa mukaan johonkin outoon rituaaliin tanssimaan.

    Valittu nimi on varmasti liian boheemi, lähiö tai itseasiassa liian perinteinen, tylsähkö. Ja miksi muka suvussa kiertävä tärkeä nimi Senni piti katkaista, mitä sitten että lapsi on poika? Nykyisin on kuitenkin sukupuolisensitiivisyys, muistakaa se, vaikka onkin kamalaa hömpötystä. Vauvan pitää oppia nukkumaan omassa sängyssä, mutta vain perhepedissä lapsella on turvallista, vaikka onkin vaarallinen. Eikä missään nimessä saa nukuttaa viereen, eikä vaunuihin, eikä rinnalle ja Kuinka kasvattaa bebe on ranskalaista kidutusta ja paskaa. Hulluja kaikki ranskalaiset!

    Ja kannattaa muistaa myös lapsentahtisuus, luomupuuvilla, silkkivilla, mikromuovi, unikoulu, vesipilariarvo, herkkyyskausi, kantoliina, valmissoseiden vaarat, Sinkkosen elämä ja teot, perhejuhlat, soseuttaminen sekä myös ei-soseuttaminen, eli sormiruokailu, jos vain värikylvyiltä, vauvauinnilta ja vauvanjalkojen kipsivalujen tekemiseltä pystyy. ÄLÄKÄ UNOHDA TEETTÄÄ SITÄ VALOKUVAKIRJAA, ON IHAN HELVETIN KÄTEVIÄ NE TILAUSOHJELMAT! Hetkessä on koko perheen muistot tallessa! Muista hyvät muistot! Ja sanallista huonot, ettei jää traumoja lapsuudesta.

    Ja koskaan ei saa syödä lapsen kanssa samalla lusikalla tai laittaa maasta nostettua tuttia vauvan suuhun tai omaan suuhun, koska se vasta olisikin aivan sekopäistä. Tutti on muutenkin paha! Se pilaa imetyksen ja hampaat, jotka pilaa myös imetys ja karies ja kaakelilattia, jos mokaa vanhemmuudessa niin pahasti, että katsoo aamupuuron aikana kerran toiseen suuntaan. Silloin on murskana kaikki tai ainakin osa etuhampaista.

    KUNNOLLISESSA vanhemmuudessa menestysmahdollisuudet seuraavat myös kotioven ulkopuolella – myös ollessa ilman lapsia liikkeellä. Tosin esimerkiksi marketeissa yksin liikkuminen on ihan ok, jopa suotavaa, koska lasten tuominen kauppaan tai ravintolaan on virhe ja väärin ja epäturvalliset vaunut tukkivat pahasti kulkuväylän ja myöhemmin saa taas lukea Hanna Sumarin kolumnista, mitä tuli tehtyä.

    Ravintolaan ei kannata muutenkaan enää mennä, myöskään ilman lapsia, ellei ole valmis nopsaan laukomaan sarjatulivastauksia kysymyksiin, kuten Kuka hoitaa lasta? Ai mammakin on lähteny vähän hurvitteleen? Mihinkäs sää lapses oot jättäny nönnönnöö. Onko kaikki ihan hyvin!? tai kohtaamaan hiljaisia Mitä-tuokin-äiti-täällä-hilluu -katseita ihmisiltä, jotka ajattelevat tässä ihan vaan perheen parasta. Siinä vaiheessa kannattaa kyyristyä odottamaan puhelua lastensuojelusta sekä vähän miettiä, mitä kaikki nyt ajattelevat. Luultavasti pahaa.

    Kuten myös silloin, jos palaa lasten saannin jälkeen liian aikaisin töihin tai jää hoitovapaalle lorvimaan. Elätiksi, joka ei ole saanut pudotettua raskauskilojakaan, joita neuvolan mielestä kertyi mitatessa aivan liian vähän. Töihin on aina riski palkata perheellisiä, koska ovat aina jäämässä kotiin hoitamaan kipeitä lapsia tai livistämässä aikaisin hakemaan koulusta lapsia, joista eivät ole kiinnostuneet ja joille eivät koskaan ole läsnä, koska ura on tärkein. Ura, ura, ura! Miksi edes teki lapsia?

    Ja muutenkin oli ihan väärin haluta lapsia, koska maapallo tuhoutuu ja ilmastonmuutos ja tulevaisuus on kamala, eikä sitä ole, koska perheiden lapsiluku pienenee huolestuttavasti ja syntyvyys laskee liikaa.

    Mutta ei mitään paineita äitylit! Tehkää ihan sen mukaan, mikä tuntuu itsestä parhaalta! Todellista tasa-arvoa on se, että kaikki saavat päättää itse.

    Armollista keskiviikkoa kaikille!

    Lue myös:

    Isilehmät on vittu töissä!

    Jonnet ei muista

    Kukkuu

    Tervetuloa synnytystalkoisiin

    Mikä helvetti varhaiskasvatuksen opettajia oikein vaivaa?

    Share