Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Asikaine
  • Siitä syyslomasta vielä vähän

    Siitä syysloman pienestä mentaaliromahtamisesta, niin unohdetaan se. Pyysin anteeksi, menkat alkoi, ei jäädä tuleen makaamaan, mennään Jutilana eteenpäin.

    Näin.

    Kaiken kaikkiaan mummolan syysloma oli jälleen ihana. Töiden (ja sekoilun) ohella ehdin myös nauttimaan syksystä, rentoutumaan sekä uppoutumaan Kimi Räikkösen sielunmaisemaan. Sen ajan, jolloin en lukenut Hotakaisen Räikköskimi-kirjaa tai katsonut Räikköseen liittyviä videoita YouTubesta, olin metsässä. (Tosin välillä oli metsässäkin pakko kyyristyä katsomaan pari Räikköspätkää.)

    Vietin tuntikausia yksin metsässä ja opettelin sienestämään! Aikaisemmat sienisaaliini ovat olleet sattumanvaraisia ja säälittäviä, mutta nyt kyykin niin päättäväisesti pitkin metsiä ja mättäitä, ettei kunnon eksyminenkään haitannut tahtia. Ja niitä sieniä alkoi ihan tosissaan löytyä. Opin jopa tunnistamaan useampia uusia sieniä, vaikka tattien kanssa oli edelleen pieniä sekaannuksia ja suurin osa herkkutateiksi luulemistani löydöistä osoittautuikin punikkitateiksi. Mutta ei se mitään ja löysin ihan uskomattomat määrät mustia torvisieniä ja lisäksi myös kanttarellejä, suppilovahveroita ja jopa mustavahakkaita. Sieniveitsi aseenani etenin pitkin metsiä ihan että Leave me alone, I know what I’m doing! 

    Välillä tosin vähän pelkäsin karhua ja lähettelin vähän hädissäni anopille tekstiviestejä (saamatta niihin vastausta, perus). Yritin muistella, pitikö karhun kohtaamisessa esittää kuollutta, pyllyttää, iskeä sienipuukolla vai juosta karkuun. Tyynnyttelin itseäni tilastoilla: olisi äärimmäisen epätodennäköistä joutua karhun raatelemaksi. Toisaalta taas mietin KAIKEN olevan kohdallani aika mahdollista ja lopulta päätin karhun syömäksi tulemisen olevan ihan arvokas tapa kaltaiselleni suurelle sienestäjä-erämuijalle lähteä ja jatkoin matkaani syvemmälle metsään.

    Hippi oli lähes koko loman Pojan kanssa kalassa, mutta välillä pääsimme myös kaksin sieneen, jolloin homma yltyi nopeasti kilpailuksi. Hippi nimitteli minua Instagram-sienestäjäksi ja lesotti uskomattomalla superskilssillään löytää sekä mustia torvisieniä että kanttarelleja samaan aikaan!

    Poikakin innostui sienestämään ja onnistui löytämään niin hyvän torvisieniapajan, ettemme meinanneet saada kaikkia torveloita edes kerättyä. Lopulta veneilimme säkkipimeässä ja moottorista loppui bensa. Sienihulluus on vaarallista!

    Kokkasimme tatteja mozzarellalla, taivaallista sienirisottoa, pojan kalasaaliin ja muitakin satokauden herkkuja: oman maan perunoita ja nokkoslettuja.

    Appiukko kuivatti meille monta purkillista mustia torvisieniä ja pojat nauttivat mummolan leppoisasta meiningistä sekä mummon ja ukin kanssa vietetystä laatuajasta.

    Meillä oli ihana, ihana syysloma! Herkkuja, Räikköskimiä ja sieniä!  Ja vielä niistä todennäköisyyksistä: Millä todennäköisyydellä Hipin sisko löytää viikkoa myöhemmin autiolta Saimaan saarelta jostain lehtien alta meikäläisen hukkaaman kameran linssin suojan? Ihan hyvällä todennäköisyydellä. Sain eilen kuvaviestin, jossa keltaisten lehtien seassa komeili kolikon kokoinen Olympus Penin muovilätkä. Että sellaista.

    Ihanaa viikonloppua kaikille! Menkää metsään!

    Lue myös:

    Herkullisia sienihommia

    Jos metsään haluat mennä nyt

    Share
  • Asikaine
  • Muista aina liikenteessä

     

    Kaupallinen yhteistyö: Folksam ja Suomen Blogimedia

    Aikoinaan etsiessämme uutta kotia, yhtenä kriteerinä oli pyörämatka keskustaan. Lyhyen etäisyyden takia olin valmis luopumaan esimerkiksi kunnollisesta lämmityksestä sekä haaveestani muuttaa omakotitaloon. Kunhan uudesta osoitteesta pääsisi koska vain konstailematta keskustaan, töihin tai mihin nyt huvittaisikin hetkessä hilppaista. Sijainti olikin itseasiassa toiseksi suurin syy Nekalaan päätymisessä -isoin syy oli tietysti talon vaaleanpunainen väri.

    Rakastan taittaa työmatkat pyörällä, myös talvella toppahousut suhisten. Kuuntelen musaa, podcasteja tai äänikirjoja ja heräilen samalla tulevaan duunipäivään. Hujauksessa huristelen Viinikan liikenneympyrässä jumissa tupruttavien autojonojen ohi ja olen vapaa myös bussien aikatauluista. Yleensä aamuisin valitsen rantareitin toimistolle ihan vain fiilistelläkseni järven tyyneyttä tai aaltojen melskettä ja rannassa heräileviä sorsia.

    Viime keväänä aloimme pyöräillä keskustaan yhdessä Pojankin kanssa. Tosin silloin valitsemme reitin ennakkoon turvallisten pyöräteiden tai pelkkien kevyen liikenteen väylien mukaan. Edelleenkin ohi lentävän frisbeen tai äärimmäisen mielenkiintoisen kiven(!!) kohdalla pieni kypäräpää saattaa odottamatta pyörähtää noin 360 astetta, jolloin ohjaus herpaantuu sekunnissa ihan mihin sattuu. Yleensä pyöräilenkin Pojan perässä takalokaria hipoen ja papukaijana jankuttaen Katto eteenpäin. Katto eteenpäin. No niin, hidasta. Hyvä. Katto eteenpäin. No niin jarruta. Pysy reunassa. Hyvä. Katto eteenpäin. Pysy reunassa. STOP!!! 

    Olemme käyneet sääntöjä läpi, mutta 6-vuotiaan on vielä vaikea hahmottaa liikennettä keskittyessä samalla ajamiseen. Huutamani ohjeistukset jäävät usein ihan kakkoseksi ympärillä ollessa niin paljon mielenkiintoista nähtävää ja välillä tyyppi saattaa sujahtaa ihan muuten vaan omiin ajatuksiinsa.

    Mutta ihan huippua, että voimme jo tiettyjä reittejä porukalla pyöräillä kaupoille, kalaan tai vaikka Tammelantorille kahveelle. Myös Pikkuveli viihtyy tyytyväisenä keisarina istuimessaan, usein jopa nukahtaa pidemmillä matkoilla ja klassikkona retkottaa pää mutkalla selkääni nojaten.

    Myös päikkyyn ja eskariin menemme joka aamu pyörillä. Poika ajaa omallaan ja Pikkuveli istuu yleensä kyydissäni. Paitsi välillä luppoisempina aamuina punapää lähtee liikenteeseen potkupyörällään. Silloin tosin jätän oman pyöräni päikkykäynnin ajaksi pois kuviosta, jotta voin tarpeen tullen juosta melko hasardin potkuttelijan kiinni ennen risteyksiä ja nostella välillä kainaloista takaisin pystyyn.

    Kypärät lapsilla on tietysti aina, ja nyt iltojen hämärtyessä olemme ottaneet myös keltaiset heijastinliivit käyttöön. Pimeän marraskuun alkaessa pidämme liivejä varmaan myös jo eskariin mennessämme. Ja sieltä tullessamme. Ja illalla puistoon mennessämme… Jep! Varmaan kääriydymme heijastinliiveihin marraskuun alussa ja riisumme ne joskus vappuna.

    Pitäisi itseasiassa ostaa vielä kunnon lamput kaikkien pyöriin. Nyt on sysimustaa ja märkä asfaltti imee sumuisen katuvalon niin tehokkaasti, ettei jalankulkijoita tai pyöräilijöitä meinaa erottaa erkkikään.

    Muistakaa hankkia hyvät heijastimet ja turvalliset varusteet liikenteeseen. Folksam on tehnyt sponsoroimattomia pyöräilykypärätutkimuksia niin aikuisten kuin lastenkin kypäriin. Kestäviin pyöräilykypäriin sekä testeihin voi tutustua Folksamin sivuilla.

    Turvallista keskiviikkoa kaikille! Muistetaan ajella maltilla ja näkyä liikenteessä!

    Share