Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Asikaine
  • Toinen vuosi ilman vaatteita DONE (+ alekoodi Uhanalle!)

    Juhannuksena päättyi toinen vuoden vaateostolakkoni, jonka periaate oli sama kuin aikasempanakin lakkovuotena: olla vuoden ostamatta uusia vaatteita (ainoana poikkeuksena alusvaatteet ja käytetyt vaatteet). Hikipajojen Feminist-teeppareista ryöpsähtänyt raivo kantoi koko vuoden ihan kevyesti, uusien vaatteiden ostamiseen ei ollut houkutustakaan..Raivo, tuo väärinymmärretty voima!

    Oikeastaan koko lakkoa ei edes suuremmin tullut mietittyä ennen kuin pilasin lempifarkkuni skeittipoolissa tai hukkasin toisen sandaalini uimarannalla – niistäkin selvittiin kaivamalla kaappia vähän tarkemmin. Toki jo alla oleva vuosi ilman shoppailuja oli muuttanut elämäntapoja, eipä nykyisin tule alennusmyynneissä paljon haahuiltua.

    Lakkoilu tosiaan toimii, suosittelen kaikille heräteostostelijoille!

    Rakkauteni vaatteisiin ja muotiin ei kuitenkaan ole ostolakkojen myötä sammunut. Mutta vaatehankintoihin on vakiintunut uusia tapoja, kuten vaatteiden lainaaminen ystäviltä ja secondhand-liikkeiden tai kirppisten siirtyminen ensisijaisiksi ostopaikoiksi. Toki mieltymykseni menneisiin vuosikymmeniin ja ihaniin vintageunelmiin on varmasti osaltaan helpottanut kahden vuoden lakkoiluani.

    Jos jotain tilaisuutta varten ei ole meinannut kaapista löytyä sopivaa asua, olen marssinut lemppari vintagepuotiini, Yesterdayhin, tai käynyt vaikka Hipin kaapilla lainaamassa gaalavaatteita.

    Ja kun ei ostele uusia vaatteita, tulee myös omaa kaappia ammennettua eri moodilla. Parasta ostolakoissa onkin ollut vaatekaapin vanhojen helmien tutkiminen uusin silmin! Vanhoista kreisestä vaatekappaleista löytyy usein uutta potentiaalia ja kuluneen vuoden aikana olen löytänyt monia uusia luottovaatteita oman kaapin unholasta.

    Lisäksi ostosteluuni on tullut ihan helvetisti malttia ja harkintaa. Nykyisin tosiaan on aikamoinen kynnys kiikutella kassalle mitä tahansa hetken kukkamekkoa. Vaikka pakko myöntää, että lakon loputtua olin aika nopsaan tamperelaisen Uhana Designin liikkeessä täysin TÖRSÖÖLLÄ!

    Tokihan lähes vuoden harkinnan jälkeen voi jo hyvillä mielin ratketa ihanaan banaanipaitaan ja muutamaan muuhunkin kotimaiseen luomukseen.

    Ja kotimaisia pieniä merkkejä kaikkien juuri tulisikin vähän törsööllä tukea ja kannattaa, jotta hikipajojen kledjuille löytyisi yhä enemmän eettisempiä, hienoja vaihtoehtoja!!

    Esimerkiksi Uhanan viime keväinen GRL PWR ja Girl Gang -mallistot ovat olleet ihan lemppareitani.  Meikä on ostellut mallistosta aika monet korut ja paidat. Myös kesällä ostamaani Uhanan banaanipaitaa olen pitänyt varmaan joka viikko, se on aivan ihana ja sopii niin arkeen kuin vähän juhlaankin. Vielä vähän mietin myös saman malliston Bananas Jumpsuitin hankintaa..hmm. Värikäs banaaniasu huutaa nimeäni syksyisessä tuulessa, kuulen sen kutsun.

    HUOMIO! ALEKOODI!! 

    Jee! Sain Uhanan muijilta alekoodin lukijoilleni! Koodilla UD<3Asikaine saa nyt 10% alennuksen Uhana Designin verkkokaupassa. Koodi on voimassa 21.9. asti! Ja verkkokaupassa on vaikka mitä ihanuuksia alennuksessakin nyt.

    Värikästä tiistaita kaikille!

     

    Ylin kuva ja neljäs kuva ylhäältä: Laura Satamo / Mamma rimpuilee

    Lue myös:

    Toinen vuosi ostolakossa – Retkahduksia, mutta pysyvä vaatevallankumous?

    Miten meni vuosi ilman vaatteita?

    Vuoden ostolakosta ja ihana Second Hand -verkkokauppa

    Retkahduksia ja vintagelovea – Vuoden vaatelakon puoliväli

    Share
  • Asikaine
  • Yleisön pyynnöstä: se ihan paska teksti!!

    Jaettuani Hipiltä saamani palautteen blogitekstistäni, tulin vahingossa virittäneeksi kovan cliffhangerin. Sekä blogin FB-sivuilla että postauksen kommenttilootassa kovasti odotettiin paskaa ja helevetin pitkää tekstiä, jonka laatua valvova editorini käski deletoida kokonaan. Vähän virisi keskustelua myös palautteen rakentavuudesta, johon itse kylläkin olin ihan tyytyväinen. Kun kahden tunnin kirjoittamisen jälkeen pahoin pelkää tekstinsä olevan oikeastaan taas aika huonoa ja sisältävän ihme pätemistä ja jaarittelua, on asian vahvistava mielipide toki ärsyttävä, mutta ihan paikallaan.

    Bloginihan on tunnettu äärimmäisen laadukkaista jutuista.

    Mutta yleisön pyynnöstä teen tänään poikkeuksen ja julkaisen editorini hyllyttämän tekstin, eli THE ”kyläilypostauksen” ensimmäisen version, jonka riemuksemme välimuistista löysin. (Sittemminhän kyseisestä postauksesta on jo julkaistu ns uudempi ja toivottavasti ehkä vähän parempi versio, joten teema saattaa tuntuu tutulta.)

    Jep. Eli tässäpä.


    Kyläilyharha – Let it go!

    Ensin nauroin kahvit nenästäni Hesarin otsikolle Ihmiset tunkevat Ikea-kassit täynnä tavaraa lauteiden alle piiloon. Että Hei no shit! Newslash! Eikö nyt kaikki tee niin, ihan perushomma. Itsekin löysin juuri tänä kesänä kellaristamme ison sinikeltaisen kassin, johon oli sullottu muun muassa mystisesti kadonneet puukenkäni ja kaunis vintage-takkini ja oikeastaan kaikki kamppeet, jotka olivat olleet eteisessämme ennen Pikkuveljen nimijuhlia…ööh noin kolme vuotta sitten! Hippi taisi raivata eteisen juuri ennen vieraiden saapumista, perus.

    Vaikka Hesarin otsikoima itsestäänselvyys sai nauramaan yksin ääneen keittiössämme aamulla seitsemältä, itse artikkeli jätti vähän murheellisen fiiliksen. Ihmiset eivät kehtaa kutsua vieraita ihmisiä kylään siivoamatta kotia. Moni jopa ajattelee, ettei voi edes ottaa kyläkutsua vastaan, kun vastakutsua ei voi sotkun takia tehdä. Se rajoittaa sosiaalista elämää todella paljon.Kyläily on vähentynyt jo 40 vuotta.

    Jutussa myös kannustetaan lieventämään kyläilyharhaa päästämällä kylään ihmisiä koteihimme juuri sellaisena kuin se on sekä vapautumaan kunnollisuuspaineista ja kerrotaan kotipositiivisuudesta.

    Hyvä!

    Nykyään puhutaan ja uutisoidaan jatkuvasti yksinäisyydestä, työelämän ja pikkulapsiarjen aiheuttamasta uupumisesta ja suorituspaineista sekä sosiaalisen median langettamasta alemmuudesta, kun omalla sohvapöydällä kahvikuppi ei yhtään näytä raikkaalta zen-kupposelta, vaan kahvit valuvat lattialle värjäten ruskeaksi sohvan alle unohtuneet sukkakerät, lego-ukkelit, kaukosäätimet, sanomalehdet ja villakoirat. Tällästäkö tää aina on helvetti! Mitä täälläkin taas on! Mikä tää on ees ollu…ennen ku tää on..muuttunu…jokski MIKÄ TÄÄ O?

    Tuskastun usein kotimme jatkuvaan kaaokseen ja välillä kauhistelen tiskikasojamme ja vaatekeriämme ystäväperheen tai satunnaisten kahvittelijoiden tupsahtaessa ovellemme, mutta silti iloitsen ihan todella paljon siitä, että meillä kyläillään paljon.

    Usein soittelen ystäviä kylään tai vaikka syömään ihan hetken mielijohteesta, aika usein meillä käy myös yövieraita, joita varten kylläkin yleensä raivaamme vierashuoneesta pyykkivuoret pois. Monet kaverit myös kutsuvat itse itsensä kylään ja naapuruston tyyppejä ja Hipin kavereita poikkeaa meillä usein ilmoittamattakin. Ehkä nopsaan kahvilla tai hetken höpisemässä pihassa, selaamassa päivän lehdet ja kommentoimassa elämää. Joskus innostumme kokkaamaan tai ainakin aina katetaan ylimääräisiä lautasia pöytään, jos ruoka on juuri tekeillä tai vielä pöydässä jonkun pöllähtäessä ovelle. Usein joku leikkii lasten kanssa tai pelaa pleikkaa Pojan kanssa. Yleensä Hipin siskojen saapuessa näen mahdollisuuden nukkua tirsat tai laittaa pyykit heidän leikkiessä poikien kanssa.

    Naapurin muijan kanssa saamme lapset usein hetkeksi leikkeihinsä ja voimme rauhassa juoruta keittiössä. Olenpa joskus kutsunut itseni naapuriin läppärini kanssa hoitamaan vapaapäivälle valuneita pakollisia töitä, sillä naapurissa punapäällä on seuraa ja mielenkiintoisempia leluja, jolloin itse sain muutaman tekstin oikoluettua paremmalla menestyksellä kuin kotona ja samalla paras ystäväni keitti kahvit ja pilkkoi vuohenjuustosalaattia lounaaksi.

    Aina ei meinaa mahtua eteiseen nostettujen rattaiden vierestä sisään ja välillä satun olemaan yöpuvussa tai pahalla tuulella, enkä edes juuri nyt jaksaisi ketään, mutta silti -kaikeista huolimatta- paineeton kyläilykulttuuri on meille ehdottomasti hyvä juttu, se piristää ja helpottaa arjessa, ihan varmasti kaikkia osapuolia. Ihmisten näkeminen auttaa aina, jos on huolia tai ärsyttää muuten vaan. Huoleton kyläily ja uusien ihmisten näkeminen ilahduttaa lapsia ja hekin oppivat olemaan stressaamatta kyläilijöistä ja nauttimaan kivoista kahvipöytäkeskusteluista. On mukava kattaa pöytään kauniit servetit ja kaivaa pakastimesta jäätelöt jälkkäriksi.

    En usko kenenkään saapuvan kylään kyttäämään eteisen nurkkaan kertyneitä kurahanskoja tai arvostelemaan tiskipöydälle kertyneitä biojätteitä. En vain suostu uskomaan ihmisten tekevän niin ja omapa on häpeänsä, jos joku oikeasti saapuu ovesta vain negaillakseen toisten kodista.

    Hippi on tietty ollut omiaan näyttämään mallia, kuinka olla stressaamatta siivoamisesta tai kyläilijöistä. Kesällä Hippi muisti viiden minuutin varoajalla lapsuuden ystävänsä olevan tulossa meille kylään. Mie en tiiä, tulleeko se yksin vai sen perheen kanssa.. Samalla hetkellä ovellamme seisoi kuusihenkinen perhe ja minä lähdin hakemaan naapurista leipää. Kerran Hipin Italian serkku tuli meille ehkä kahville (!?) ja jäi suunnilleen viikoksi. Sekin meni itseasiassa ihan ok, nuori mies osoittautui aika käteväksi vieraaksi, sillä Pikkuveli oli vauva ja kaveri oli hyvä lasten kanssa. Sain välillä jopa tehtyä ruokaa ja käytyä suihkussa! Pojat ovat tyypistä edelleen todella innoissaan.

    Vuosien saatossa  ja lasten väkisin mukanaan tuomasta LET IT GO -asenteesta olen ihan frozenina itsekin pystynyt päästämään irti pakottavasta tarpeesta siivota ennen kuin joku on tulossa kahville tai käymään. Yritän jopa olla jankuttamatta sori näistä banaankuorista tässänoista kumppareista tuossa ja näistä vaipoista ruokailuhuoneen lattialla, muuten vieraat eivät koskaan saisi suunvuoroa ja ehtisi kertoa kuulumisiaan.

    Jos kaaos on ihan mahdoton, ehkä voi vaikka kylään saapuneen ystävän kanssa vähän siivoilla yhdessä. Ehkäpä apu tulee oikeasti tarpeeseen. Pikkuveljen vauva-aikana muistan naapurin muijan usein pyyhkineen keittiömme pinnat ihan kuin ohi mennen poiketessaan meillä muuten vaan teellä. Appivanhemmat ovat myös saapuneet moneen kertaan pelastamaan meidät milloin mistäkin remontti-kesken-vauva-syntyy-tyyppisistä tilanteista ja aina heidän vierailujensa jälkeen huomaan kahvinkeittimen, vessanpeilin tai välioven lasien kiiltävän vähän kirkkaammin.

    Välillä on tietysti kiva leipoa ja valmistautua kunnolla vieraiden saapumiseen, mutta tämän hetkisessä arjessa on aika harvassa kerrat, kun panostaminen onnistuu.

    Sen takia mietinkin, että voi kumpa kukaan ei jättäisi arkisen sekamelskan tai siivousstressin takia vieraita kutsumatta tai hallitsemattomien tiskivuorten takia sosiaalista elämäänsä elämättä.

    Suosittelen kaikille kyläilijöistä pitäville unohtamaan nojatuolille jääneet pyykit ja spontaanisti kutsumaan ystäviä vaikka ihan tavallisena arki-iltana päivällispöytään. Leppoinen kyläily tekee maailmasta vähän paremman paikan ja arjesta hauskempaa!


     

    Että sellaisen tekstin ääressä palautekeskustelu käytiin.  Tästä voi tsekata tekstistä lopulta julkaistun version ja oman elämänsä kustannustoimittajana miettiä vetääkö se(kään) sekä vertailla, kumpi on parempi.

    Syksyistä sunnuntai-iltaa kaikille!

    Share