Tietoa mainostajalle ›
  • Asikaine
  • Tarinankertoja sivupolkujen tiheiköstä

    Hei töttöröö, aika rullata punaista mattoa ja Hipin mekkoa esiin! Meikä on ehdolla Vuoden tarinankertojaksi parin viikon päästä järjestettävässä Inspiration Blog Awardissa. Olen aika innoissani ehdokkuudestani ja erityisesti siitä, että blogini on valikoitunut ehdolle lukijoideni monien ehdotusten ansiosta. Jes!

    K I I T O S kaikille!

    Ja ne, jotka eivät vielä ole laittaneet tikkua ristiin menestykseni ja gloorisen blogifameni eteen, voivat vielä käydä äänestämässä meikäläistä voittajaksi täällä.

    Rankkaa sivupolkujen kyntäjää lämmittää myös kategoria, johon olen valikoitunut. Tarinankertoja! Tälläiseen jakkararivistöön noustessani saan lisää luottoa mottooni, ettei se pointti vaan, miten sitä juttua lasettaa. Mieleeni muistui myös yläasteen historianopettajani, joka parin ekan kouluviikon jälkeen sanoi, etten valitettavasti ole tullut yhtään isoveljeeni (=lievästi sanottuna pakkomielteinen historiantietäjäneropatti) ja myöhemmin sanoi, ettei voi antaa pistettäkään koevastauksista, joissa tokassa lauseessa lähden aiheen viereen sivuraiteille kertomaan, mistä huvittaa (kikkani oli mennyt läpi aika monen muun aineen kokeissa ja olin tyrmistynyt jäädessäni kiinni Ei se Martti Luther vaan sen veli –taktiikastani. Tsiisus, miten monessa paikassa olen pärjännyt selittämällä!).

    Äikän yo-kokeissakin haastavinta oli PYSYÄ VITTU SIINÄ AIHEESSA! Ja olla kiroilematta. Kuten on näköjään tässä postauksessakin. Mutta jos olette sitä mieltä, että olen vuoden tarinankertoja, käykää äänestämässä!

    Meikä menee joka tapauksessa nyt Hipin kaapille tai Yesterdayhin sovittelemaan jotain sopivan fancya gaala-asua ja harjoittelemaan kiitospuhettani suoraan aiheen vierestä. Olen jälleen valikoitunut melkoisen kovaan seuraan ehdolle, joten ehkä myös syytä vähän reenata perinteistä eteenpäin menemistä ja ihan yleisen tuurini vuoksi ehkä kannattaa myös hakea ämpäri lastenhuoneeseen valmiiksi.

    Iloista pääsiäistä kaikille!

    Lue myös:

    Se odotettu gaalailta

    Case Gaalamekko

    Asikaine menee 18 sekuntia eteenpäin

    Ylin kuva: Eino Nurmisto

    Share
  • Asikaine
  • Jätkä kaulii

    Tottakai lähtöä edeltävä ilta oli perus kaaos. Lasten matkalaukun ja Hipin merimiessäkin ollessa vielä yhdentoista aikaan vierashuoneen lattialla levällään(omista kamoistani puhumattakaan), menin tarkistamaan pakkaustilannetta alakertaan. Olisiko Pikkuveljen kärryt jo siistitty kurahanskoista ja taitettu matkaa varten nippuun ja joko kellarista on onnistuttu löytämään oikean kokoisia kesäkenkiä ja…Saapuessani alakertaan löydän Hipin keittiön pöydän äärestä tyytyväisenä

    kaulimasta taikinaa.

    Lähtö on aamulla viiden jälkeen, kesäkengät on etsimättä, puolet kamoista pakkaamatta, kohta on puoliyö ja

    jätkä LEIPOO.

    Olin niin typertynyt keittiöstämme löytämästäni huolettomasta leipurista, että itkupotkuraivarin ja huutamiskämätyksen sijasta tuijotin Hippiä melko lamaantuneena hiljaa koristen ja kuiskaten kysyin, mitä mahtaa olla taikinasta valmistumasta.

    – Mie aattelin tehhä pojille eväitä mukkaan, jos ne halluu autossa vähä aamupallaa.

    – !!?!?!

    – Eikä meillä ollu ennää leipää..

    – !??!

    – …niin mie aattelin leipoo niille lämpimäisiä mukkaan.

    – !?!??!

    – …niitä kinkkukierteitä, joista ne molemmat tykkää. Niitten on mukava napostella niitä autossa, ku ne heräilee ja on varmaan nälkä ja jos ei ehi pysähtyä siinä niin..

    – !?!?!?

    – Mie teen ne nyt valmiiks ja paan ne aamulla uuniin.

    – Aamulla UUNIIN? Meillä on lähtö viideltä.

    – Niin, no mie laitan ne puoliviideltä uuniin.

    Tuijotin täysin epäuskoisena rallattelevaa kierrekokkia ja poistuin sisälläni karjuvan MITÄVITUNVITUNVITTUA -äänen saattelemana hiljaa kohti eteistä, jossa naapurin muija lappasi ovesta sisään. Lainaamaan tiskikonetablettia ja varmistamaan, muistinko pakata kuukupin (onko sulla nysse joku kippo mukana?) ja kyselemään muutenkin lähtövalmistelujen sujumista.

    Naama lakonisena kerroin _kipon_ olevan ehkä ainoa tähän mennessä pakattu matkatavarani ja tilanteen muutenkin olevan ihan vidun mallillaan. Käy toki keittiöstä hakemassa tiskikonetabletti ja katso samalla, kuinka mallillaan meillä homma täällä on. Hetken päästä naapurin muija tuli nauruaan pidätellen eteiseen ja nähtyään anna-mun-kaikki-kestää-ilmeeni nauroi hän päin naamaani ja kysyi, josko ottaisimme nopsat lasilliset. Ehkä pieni suuntaa antava on paikallaan.

    Kuusi tuntia myöhemmin istuimme autossa nokka kohti lentokenttää. Kaikilla oli jotain kamoja pakattuna tai ainakin kaikki tärkeimmät, kuten passit, Puppe, kippo ja uikkarit. Uniset pojat söivät takapenkillä tyytyväisinä lämmintä aamupalaa. Kaadoin termarista kahvia, käänsin Karjalaisen Meripihkahuonetta vähän kovemmalle ja reissutunnelma alkoi lämmittää sydäntäni ja kutittaa poskissani nostaen hymyn huulilleni.

    Jep..piti tosiaan kertoa ihanasta reissustamme, mutta jäin nyt melko pahasti pakkausvaiheeseen kaulimaan ja vaivaamaan, joten ehkä parempi jatkaa junnaavaa matkakertomusta joskus ollessani vähän napakammalla asiaanpääsemistuulella.

    Eli en koskaan.

    Hahahahhahhahha. Ehkä palaan, kun olen vähän hauskempi. Eli en koskaan, koska EI OLE MAHDOLLISTA OLLA HAUSKEMPI. (Paitsi jos on Kasper Strömman, joka todistetusti on hauskempi, saatana! ).

    NYT NUKKUMAAN!

    Hyvää yötä!

    Lue myös:

    Postikortteja Puerto de Moganista

    Share