Tietoa mainostajalle ›
  • Asikaine
  • Pehmeä lasku arkeen

    Vaikka Hippi on aamuisin hävinnyt töihin ennen seiskaa ja rimpuilen kiskoessani hiekoitetulla tiellä molempia jätkiä rattikelkassa kohti päikkyä, on joululoman jälkeinen arki alkanut mukavasti. Pojat jatkavat kolmepäiväisiä päikkyviikkoja ja alkukeväälle buukkaamani työmäärä tuntuu kohtuulliselta. Toki isokin duunikasa tuntuu helpohkolta täyteen hakatun loppuvuoden jälkeen.

    Välillä olen aamuisin jäänyt takan ääreen naputtelemaan töitä ja välillä olen aamukahvin jälkeen pyöräillyt toimistolle jäätyneellä pyörällä, jonka vaihteita ei voi vaihtaa. Yleensä sotken ykkösellä tai klonksutan kutos- ja seiskavaihteen välisellä raivostuttavalla kummitusvaihteella. Toimistolla saan yleensä paremmin uppouduttua töihin, joka kerta kolmen aikaan aivan Aihisena yllätyn Ai niin kuka hakee lapset dagiksesta!!!! ja lähden sotkemaan jääpyörällä Nekalaan.

    Poikien kanssa olemme nauttineet talvesta. Monena päivänä olemme käyneet kaksikin kertaa luistelemassa tai kentällä lämmimässä. Tänään olimme naapureiden kanssa pulkkamäessä, jonka juurella Pikkuveli lähinnä makasi selällään hangessa huutaen haluavansa Lillaniin kaakaolle. Paluumatkalla huomattuamme Lillanin olevan kiinni, naapurin muija seivasi raivareita enteilevän tilanteen kertomalla leiponeensa aamulla mustikkamuffinsseja! Niin hyviä!

    Muutenkin vuoden ensimmäisille viikoille on mahtunut hyviä juttuja. Reilu viikko sitten vietimme naapurin muijien kanssa vuoden ensimmäisen saunaillan, johon kuului saunan ja herkullisen ruoan lisäksi ihania kasvohoitoja, hyvää punkkua ja parhaat muijat.

    Tällä viikolla Hipin pikkusisko ilahdutti Nekalan visiitillä. Vietimme mukavia iltoja ja kävimme pariinkin otteeseen skeittaamassa. Polveni ja nilkkani ruhjeista toivun nopeasti, mutta en ehkä koskaan pääse yli siitä, että skeittihallin nuorisolaiset luulivat meikän olevan Juulian äiti. Siis kuinka vanhaks te mua oikeen luulette?!?! Illalla makasin jälleen uusi superhoitava 4ever young -maski naamassani ja suunnittelin skeittaamisen vaihtamista marttakerhoon!

    Lisäksi tähän viikkoon mahtui hyvä reissu Turkuun tapaamaan Biodelly-tiimiämme, illallinen ravintola Kuoressa, elämyksellinen superkahvi Lauran kanssa sekä Suvin hauskat synttärikekkerit, jotka venyivät Doriksen tanssilattialla valomerkkiin asti.

    Lauantaina Hipin palattua studiolta oli ihana pitkästä aikaa viettää kaksin iltaa tai ihana ylipäänsä nähdä joskus. Iltoina, joina en itse ole ollut menossa, on Hipillä ollut jotain ja viime viikonloppu  pitkätukalla meni kokonaan jossain uskomattomissa äänityssessioissa.

    Sain taas pitkästä aikaa soitettua lapsenvahdille ja sovittua heti muutamat hoitokerrat. Josko suunnittelisimme yhteisiäkin menoja keväälle ennen kuin huomaamme, ettemme ole taaskaan pariin kuukauteen käyneet kaksin missään.

    Ensi kuussa on luvassa hauskoja juhlia ja muutenkin pitenevät päivät ja luminen taikamaisema reipastuttavat. Eiköhän tämä tästä taas. Kevät.

    Ihanaa sunnuntaita kaikille! Kohta Silta, jota katsoessani huudan aina ääneen. Joskus jopa koko jakson ajan.

    Lue myös:

    Vitun 2018

    Share
  • Asikaine
  • Retkahduksia ja vintagelovea – Vuoden vaatelakon puoliväli

    Jahas, taas on reilu puoli vuotta vierähtänyt juhannuksena starttaamaani, toista vuoden vaateostolakkoani. Toisin kuin ensimmäisen lakkovuoden aikana, nyt en ole enää edes kitissyt asiasta tai jaksanut muistutella lakostani, itseäni tai lähipiiriäni.

    Aikas moitteetta ja todella kevyesti on puoli vuotta mennyt, myös sallitut second hand -ostokset ovat pysyneet ihan maltillisina. Jo ekan ostolakkovuoden aikana pääsin kaikesta turhasta kiertelystä, huuhailusta, verkkokauppojen selailuista ja outletien aiheuttamista satunnaismanioista irti. Ei tule mentyä, ei tule ostettua, ei kuulu tapoihin.

    Olen kartuttanut hyviä vintage-liikkeitä, second hand -verkkokauppoja ja kotimaisia merkkejä, jotta jatkossakin etsisi ensin kierrätysvaihtoehtoja tai kotimaisia merkkejä, ennen säntäämistä ostamaan huomiseksi siistiä paitaa tai pakollista gaala-asua. Nyt en ole ostanut mitään uusia vaatteita, niin kuin en ensimmäisenkään vuoden lakkoilun aikana.

    Lisäksi olen jälleen lainaillut vaatteita, lähinnä Hipin siskolta, ja itseasiassa ”unohtanut” palauttaa ne. Sori, paitsi not sori. Välillä olen käynyt myös poikaystävän kaapilla. Tiedättehän ihania, vähän löysiä ja kuluneita boyfriend -jeanseja ja muhkeita norjalaisvillapaitoja? EN MINÄKÄÄN!

    Lähinnä olen hädissäni leikellyt Hipin riekalefarkkujen jämistä sukkahousujen kanssa pidettäviä mikroshortseja, joihin olen aivan liian vanha ja joiden kuulin kehä kolmosen sisäpuolella olevan pirishortsit. Onneksi olen pitänyt ”uusia” kekseliäitä vaatteitani vain Turussa ja Tampereella, joissa niitä kutsutaan pirtsakoiksi shortseiksi. Myös The Blog Awardsiin lainasin semiasukriiseissäni Hipin 70-luvun puvun kulmahousut, jotka kyllä sopivat vintage-kenkieni ja -paitani kanssa ihan mainiosti.

    Retkahduksia on tapahtunut muutaman kerran: rockfutiksessa retkahdin ostamaan pipan futiskentän anniskeluteltassa (olin aika kännissä ja muutenkin jo edellisenä iltana unohtanut kaikki lakot ja kiellot). Jouluna palkitsin itseni Wanhasta Tapista ostetulla Nekala-pipalla, joka mielestäni oli pakkohankinta ja Pietarista ostin tyylikkään punaisen hatun. Mitä helvettiä?! Näköjään spontaaneja päähinehankintoja en kykene saamaan kuriin, vaikka muiden vaateostosten suhteen olenkin viime aikoina ollut melko puritaani jeesus.

    Ehkäpä voisin nyt luvata, etten seuraavan puolen vuoden aikana retkahda enää pipoihin tai hattuihin(KAAN). Pipalakko!

    Farkuista pukkaa vähän kriisiä. Menin hieromaan aktiivikäytössäni olevat ainoat (sopivat) mustat pillifarkkuni Kuivaamon skeittipoolin johonkin laastiin, joka ei todellakaan lähde pesussa. Argh! Mustat luottohousuni näyttävät nyt siltä kuin olisin jännästi lentänyt perseelleni vastavalettuun betoniin (ja käytännössä teinkin niin monta kertaa). Sopivia mustia farkkuja ei tietenkään tule kirppiksillä vastaan. No, onneksi on pirtsakat pirishortsit, voin pitää niitä töissä.

    Edelleen suosittelen pidempiä ostolakkoja! Itse olen (jo ekan lakkoiluvuoden aikana) saanut ratkaisevasti muutettua ostokäyttäytymistäni, pysyvästi toivon. Kyllä edelleen rakastan vaatteita, hyviä löytöjä, sovittelua ja uudista asuista tulee hyvä mieli, mutta – olisi todella korkea kynnys mennä hetken mielijohteesta ostamaan satunnainen hikipajavaate tai joku ihan kiva alennusmekko, koska halvalla.

    Puolisen vuotta totaalilakkoa jäljellä, se menee helposti.  Ja jatkossa maltillisia, hyviä hankintoja ja kekseliäisyyttä vaatekaapilla.

    Mahtavaa keskiviikkoa kaikille!

    Lue myös:

    Vuoden ostolakosta ja ihana second hand -verkkokauppa

    Miten meni vuosi ilman vaatteita

    Taas vuosi ilman vaatteita

     

    Share