Tietoa mainostajalle ›
  • Perhe
  • Ideoita lastenkutsuille

    Tässä kuussa vietimme muutamaankin otteeseen 5-vuotissynttäreitä. Synttärisankari halusi kutsua koko päiväkotiryhmänsä, joten päädyimme jälleen pitämään kahdet kekkerit. Toiset pirskeet juhlittiin päiväkotiryhmän kanssa ja toisiin kutsuttiin sukulaisia, ystäviä ja naapuruston perheet.

    Jossain vaiheessa mietin myös synttäreiden ulkoistamista Lasten kuplaan tai johonkin muuhun hauskaan paikkaan, mutta koska sankari suunnitteli jo elokuussa hilekoristeita ja ongintahommia pippaloihinsa, oli luontevaa pitää ihan perusperttipaardit kotona.

    Saimme jopa mahdutettua kaikki kuusitoista pientä juhlavierasta ruokailuhuoneeseemme pidennettyämme pöytää jatkopätkällä. Ehkä en enää allekirjoita kahden viikon takaista kommenttiani Kylä kuusitoista lasta menee siinä missä yhdeksänkin! mutta olen edelleen sitä mieltä, että oli tosi mukavaa kutsua kaikki.

    Molemmat juhlat sujuivat tosi kivasti. Enemmän stressailin isoista kaverisynttäreistä, mutta onnistuin keksimään ihan kivoja ohjelmanumeroita, jotka vähän rytmittivät puolentoista tunnin juhlia. Kaikki meni muutenkin hyvin, Pojan päikkyryhmä on hyvä porukka, jonka yhteistä ruokailua oli ilo seurata.

    Synttäreiden ohjelmassa oli karkkipuffa, josta jokainen sai vuorollaan käydä valkoimassa oman mukin, johon sai valita erilaisia karkkeja. Toki pöytään oli katettu kakkua ja naposteltavaa, mutta vieraista taisi olla ihan kiva päästä vuorollaan värikkääseen puffaan tekemään suuria valintoja kupin väristä karkkeihin.

    Ruokailun jälkeen ohjelmassa oli aarteenetsintä, jonka olin työkaverini ohjeiden mukaan ideoinut.

    Tulostin kodistamme otettuja valokuvia, joihin olin nuolella merkinnyt kätköpaikkoja. Kätköistä löytyi uusia karttoja, joihin oli merkitty seuraava piilo, kunnes viimeinen kartta ohjasi aarteelle, jonka olin nerokkaana muijana piilottanut takkaan.

    Aarteenetsintä meni aika nappiin. Lapset oppivat nopsaan tulkitsemaan nuolia ja etsintäpartio jaksoi hienosti porukalla tutkia karttoja ja etsiä piiloja. Toki aarrejahdissa tapahtui pieniä herpaantumisia, mutta niistäkin aarteenmetsästäjät selvisivät tiiviillä yhteistyöllä.

    Valokuvat ja kätköt olivat aika selkeitä, sillä osa etsijöistä oli vielä pieniä. Mutta esimerkiksi työkaverini kertoi lisänneensä karttahommaan haastetta rajaamalla kuvia tiukemmin, jolloin lapsien piti ensin pidempään miettiä, mitä kuva esittää.

    Jeps. Tuhkaiseen (!) takkaan kätketystä aarteesta löytyi koko tiimille minimiekat! Juhuu! Miekat liittyivät olennaisesti seuraavaan ohjelmanumeroon.

    Joka oli ylläri-ilmapallojen räjäyttely. Jokainen sai poksuttaa kattoon ripustetun ilmapallon, jonka sisältä paljastui yllätys. Ilmapallojen sisälle olin ylläriksi pujottanut hilekynät (Sillä vitun kettukarkit, joita edellisyönä yritin aivan raivona tunkea ilmapalloihin, eivät mahtuneet ja suhraantuivat mössöksi! Dumlet sen sijaan toimivat, ainakin viime kerralla!)

    Sitten oli vielä päivänsankarin toiveesta perinteinen onginta, joista jokainen sai paperipillin ja lakun. Myös sukulaiskekkereissä oli ohjelmassa ongintaa, johon osallistuivat perinteisesti kaikki. Keksin omasta mielestäni hauskoja kaloja kaikille ja olihan onginta jälleen hitti, vaikka en ole ihan varma, jaksaako kukaan enää ensi vuonna nauraa anopin onkimalle kaljatölkille.

    Sukulaisjuhlien ehdottomasti paras ohjelmanumero oli päivänsankarin tekemät taikatemput, joiden innoittamana myös juhlavieraat innostuivat esittämään osaamiaan temppuja. Kaikki kokoontuivat pienen pöydän ympärille ihmettelemään mystisesti katoavaa kolikkoa ja appiukon ilmiömäistä selvännäkökykyä.

    Sankarin toiveesta tein myös puistoon pienen suunnistusradan, jonka kartan suunnittelimme ja piirsimme Pojan kanssa yhdessä. Rasteilta löytyneistä kirjaimista muodostui sana ja viimeisen rastin luona oli lakukätkö. Pojasta oli hauska oppia erilaisten karttakuvien tulkintaa valokuvista sekä piirrustuksesta.

    Niin aarteen metsästyksessä kuin puistosuunnistuksessa taisi etsiminen olla hauskempaa ja jännittävämpää kuin aarteiden sisältö. Hyvä niin!

    Yhdessä suunnittelemalla ja puuhastelemalla saimme kohtuullisella vaivalla juhliimme mukavaa ohjelmaa, joka oli vieraiden ja synttärisankarin mieleen ja vähän siivitti juhlien kulkua. Tärkeintä oli yhdessä tekeminen ja oleminen sekä tietysti herkuttelu.

    Ensi vuodeksi pitää taas keksiä uusia juttuja, mutta onneksi seuraavaan synttäriputkeen on taas vuosi aikaa. Eiköhän tässä jotain keksi, vaikka nyt kyllä lyökin vähän tyhjää. Ja aina voi luottaa suvusta löytyvien Houdinien kykyihin.

    Hauskaa viikonloppua kaikille!

    Lue myös:

    Ihanat, ihanat juhlat

    Synttärihumua

    Share
  • Asikaine
  • Inessä skenessä Terviksessä

    – No moi, mää pääsin ny. Missäs te meette, missä nähää?

    – Myö ollaan nyt täällä Terviksessä.

    – Missä?

    – Terviksessä!

    – Mikä se on?

    – Tervasaari.

    – Ai.

    – …

    – Siis mitä te siä teette?

    – No leikitää!

    – Missä se on?

    – Täälä Terviksessä.

    – Missä se on?

    – Krunikan vieressä.

    – …

    – No mää yritän löytää sinne.

     

    – No missä te ny ootte?

    – Täälä Terviksessä.

    – Siis mikä juttu tää Tervis on, ooksää ny jotenki stadilaine yhtäkkiä?

    – No myö ollaan täälä Terviksessä.

    – Voi vittu!

    – Et sie tiiä Tervistä?

    – No en! Mikä se on?

    Tervis.

    – !!?

    – Se on vintiöistä!

    – !!?

    – Tervasaaren kesäteatteri.

    – Siis Vintiöistä kuulit Tervasaaresta ja nyssi päätit lähtee lasten kanssa käymää siä just tässä välissä, tuntia enne ku meijän laiva lähtee.

    – No. Nii.

    – !!!?

    – Pittäähän sitä kerran kesässä käyä Terviksessä.

    – Just joo. No missä se on?

    – No täälä Krunikan vieressä.

    – Jäbä on ihan inessä skenessä täällä Stadissa.

    – Kundi.

    – Mitä?

    – Kundi on ihan inessä skenessä stadissa. Terviksessä inessä.

    – Voi vittu!

    – No tuut sie tänne Terviksee?

    – NO TUUN TUUN!

    Stadilaista päivää kaikille! Dörtsit poseen ja silleen!

     

    Lue myös:

    No mie voin!

    Raivokasta lukijapalautetta

    Hipin blogi

    Mie vaan avasin sen kannen ja se räjähti

    Share