Tietoa mainostajalle ›
  • Asikaine
  • Nainen autokaupassa Tampereella

    Jahas. Tuli huomattua auton ostamisen sekä erityisesti oman (”vähän” ongelmallisen) auton vaihdossa myymisen olevan täysin hazardia ja ihme hommaa. Että perkele helvetti.

    Ensin piti kaivaa pyöräkuplastaan ystäviä, joiden avulla saattoi edes vähän perehtyä koko saakelin autoskeneen, moottoreiden tilavuuteen, hintahaitareihin sekä atk:n autotarjontaan, josta muuten saa kehitettyä melkein yhtä pahasti koukuttavan harrastuksen kuin Etuovissa ja Oikoteissä roikkumisesta. Kun vihdoin saimme Hipin (ja Tumpin) kanssa mietittyä sopivat speksit ja budjetin etsimällemme autolle, oli meikän aika iskeytyä kaupoille.

    Yritin esittää vähän topakkaa muikkista, joka on perillä vetohihnoista ja eri kokoisista moottoreista. Että ihan turha kusettaa tai yrittää myydä mitään välimallin ratkaisuja! (Oikeasti toki soittelin milloin minkäkin auton hansikaslokerosta kaivamani huoltokirja kädessä Tumpille Savonlinnaan).

    Erityisen haastavaa topakkuudesta teki se, että samalla piti myös esittää vähän höhlää, joka ei oikein tiedä siitä omasta autosta mitään erikoisempaa! Että eipä siinä kai mitään suurempaa ole ollut, heh heh. Silti auton ostanut myyjä hymyillen sanoi minun olleen vähän liian rehellinen autoni kanssa, jolloin huusin Etten vittu enää tiedä, miten tässä pitäisi olla, en jaksa puljata! Olen ihan loppu! Että kai tekin kuulette, että vähän oudoltahan se kuulostaa ja näette sen moottorivalon palavan. Haluan sen saatanan Volvon ja tehdä reilut kaupat ja huristaa helvettiin täältä.

    Jep. Ennen kyseistä luhistumista olin ollut Tampereella viidessä autoliikkeessä, käynyt kauppaa puhelimessa sekä seilannut illat uuden autosivuharrastuksemme parissa. Tähän väliin todettakoon kaikkien autokauppojen menevän kiinni jo kuudelta, eikä hommaa myöskään helpottanut se, ettei kahdessa autokaupassa palveltu oikeastaan ollenkaan, ei noteerattu, väheksyttiin.

    Olin todella yllättynyt – mitä helvettiä autokaupat?!!? Mikä homma? Ei kai vaan muija-homma? Onko köyhis-homma? Mikä?

    Ensimmäisessä kaupassa kiertelin yli puoli tuntia ennen kuin yksikään oranssipaitaisista jäbistä tervehti tai otti mitään kontaktia. Ehdin pyöriä läpi koko kaupan tarjonnan, availla ovia sekä auttaa kauppaan eksyneen oravan ulos ennen kuin ensimmäinen oranssipaidoista kysyi Ai jaa ok ai hei, minkäslaista teillä olis ollu? Kysymys saattoi olla seurausta siitä, että seisoin jäbätsyn pöydän edessä odotellen jo vieno pirityyppinen mitä-vittua-pilke silmässäni. Hetken keskustelun jälkeen tajusin, ettei orange aijo edes nousta penkistään näyttämään autoja ja päätin ystävällisesti poistua kaupasta.

    Seuraavana päivänä oranssi istumajäbä lähetti tekstiviestin, jossa ehdotettiin koeajoa Nissanilla, josta olin edellisen päivän keskustelussamme todennut, että olen ajanut kyseistä autoa, enkä ole siitä kiinnostunut. 

    Jep. Tokassa kaupassa meno jatkui aika samalla tavalla, tosin myyjä oli noussut seisoma-asentoon ja alkoi jo kolmannen ohi kävelemisen jälkeen vähän hämillään tuijottaa ilahtuneesti. Neljännellä ohituksella myyjä otti kädet taskuistaan ja katsoi iloisesti muita kollegojaan ilmeellä: Mikäs tämä kaupassamme kiertelevä muija? ,jonka jälkeen rohkaistui kysäisemään asiaa myös minulta. Vähän oli vaisua kuitenkin, eikä myyjä jaksanut kanssani parkkikselle asti. Myöhemmin samasta liikkeestä soitettiin netissä jättämäni soittopyyntöni takia ja oltiin kiinnostuneita sekä vaihtoautostani että tuomaan katselemaani autoa koeajoon.

    Mindfuck!!?

    Kolmanteen autokauppaan lähdin jo aika hyvällä huumorilla. Läpällä ja kotiväki lähetti ja silleen.

    MUTTA!

    Kolmessa seuraavassa liikkeessä oli heti ovelta alkaen todella hyvä palvelu, kivoja tyyppejä! Tultiin vastaan aikas nopsaan tai vapauduttua edelliseltä asiakkaalta. Juttelin useamman myyjän kanssa pitkään autoista, vaikka usein jo alkuun tuli selväksi, ettei heillä ole etsimääni. Kuulemma menevät nopeasti käsistä. Myyjät myös juttelivat etsimieni autojen hyvistä puolista ja ylipäänsä, mitä on tarjolla ja mistä kannattaa ehkä etsiä. Pyysivät yhteistietoja siltä varalta, että sopivia lähipäivinä tulisi. Metro-Autolla mukava herrasmies jopa etsi kilpailijoiden valikoimista kiinnostavat autot ja neuvoi reitin kauppaan, josta lopulta ostimme auton. 

    Tosin ei mennyt sekään ihan putkeen. Kaupassa, jossa vihdoin oli jahtaamani Volvo, myyjä oli tietysti joku helvetin Lempäälän James Franco, jonka edessä oli vähän helvetin haastavaa esittää topakkaa. Jonka kyydissä sulin hihittäväksi ääliöksi ja purskahdin nauruun kuunnellessamme autoni moottoria. Franco myös puolestaan ajoi oman autoni ihan kunnolla päin lipputankoa ennen kuin olin edes ottanut toista autoa koeajolle. Kyllä!? WTF!?

    Mutta! Nyt kaiken oravien jahtaamisen, istumajäbien, hansikaslokeropuheluiden, atk-surffailujen, säätöjen, harkintojen ja koeajojen (kyllä oli naapurin mummotkin potkimassa renkaita), kaiken sekoilun jälkeen – nyt on vihdoin uusi (vanha) farmari pihassa. Juuri sellainen, josta haaveilimme ja se on mahtava, se on toistaiseksi ainakin pysynyt kasassa ja sillä on hauska ajella. En vaihda sitä koskaan.

    Tehtyämme kaupat laitoimme jätkien kanssa musat soimaan, ajoimme Mäkkärin drive iniin ja hymyillen söimme hamppareita parkkipaikalla uudessa autossamme.

    Isää oli ikävä ja tulipahan opittua kaikenlaista. Nyt mennään eteenpäin.

    Mennään eteenpäin.

    Share
  • Asikaine
  • Tervetuloa synnytystalkoisiin!

    Lämpimästi tervetuloa kaikille tänne synnytystalkoisiin!

    Mukava nähdä, että teitä on saapunut näinkin paljon paikalle, sillä kuulin, ettei viestini olisi mennyt aiemmin perille. Onneksi lopulta tajusimme käyttää sanaa ”talkoot”, jonka avulla saimme kutsun _kiteytymään_ ja kiinnittämään huomionne. Ja heti täällä on näin paljon innokkaita naisia kantamassa kortta kekoon, aivan huikeeta. Itseasiassa emme ole näin hedelmällistä talkooporukkaa nähneet sitten 50-luvun! Mahtavaa.

    No niin. Muuan äij…muuan porukka onkin jo tehnyt vähän alkuvalmisteluja, joiden siivittäminä talkoot saadaan mukavasti käyntiin. Jatkuvien yt-neuvottelujen ja epävarmojen pätkäduunien lisäksi teille on valmiiksi muun muassa saksittu palkkoja, lapsilisiä, koulutuksesta ja ai niin, tosiaan viimeisimpänä tuota asumislisää vähän sorvattiin siihen suuntaan, että jos joku opiskeleva talkoolainen asuu avopuolison kanssa, voi hän elää puolisonsa elättämänä. Esimerkiksi 50-luvulla tälläiset kotiäitien elättämishommat havaittiin kivoiksi ratkaisuiksi.

    Sitten vähän lasten oikeuksiakin on tuossa jo tasoiteltu valmiiksi viistämällä varhaiskasvatuksen puolelta. Työttömien ja muiden kotona olevien talkoolaisten lapsilla on jatkossa huonommat mahdollisuudet päivittäiseen varhaiskasvatukseen, mutta aina voitte jatkaa talkoita, kun olette siellä kotona jo valmiiksi. Teitä saattaa muutenkin vähän epäilyttää lapsienne vieminen päiväkotiin, sillä valmisteluporukka vähän suurensi ryhmäkokoja samalla. Mutta hei fiksut pärjää vähän isommassakin porukassa. Ja kappas, täällä näkyykin olevan muutama kasvatus- ja hoitohenkilöstöön kuuluva nuori nainen paikalla. Tekin vapauduitte juuri sopivasti töiltänne talkoisiin, mahtavaa!

    Synnytyssaleja on myös vähennetty, jotta synnyttäminen olisi jatkossa turvallisempaa. Monta pienempää synnytysosastoa suljettiin ihan jopa ”vaarallisena”, ihan lasten etu mielessä. On huomattavasti turvallisempaa synnyttää esimerkiksi motarin varressa – ja muuten motareita on onneksi tehty koko ajan lisää, Tampereellakin tehtiin tunneli, jota pitkin pääsee nopeasti vaikka synnyttämään, uutta putkeen vaan! Heh heh.

    Niin, mihinkäs jäimmekään, ai niin mahdollisuuksien mukaan, jos ehtii, saattaa ambulanssiin saada kätilön mukaan. Siinä on sekin hyvä puoli, että saapumalla talkoisiin ambulanssilla, pääsee kätevästi jonon ohi, sillä viime vuosien harvalukuisempikin talkooväki meinaa tötöillä ruuhkan aikaiseksi synnystyssalien odotushuoneisiin. Toki mahdolliseen synnytystalkooruuhkaan on varauduttu: viime vuosina on synnyttäjille tehty tilaa vähentämällä sairaalan henkilökuntaa, imetysneuvojia, pelkopoleja ja ai niin, myös neuvola- ja mielenterveyspalveluita. Joten kyllä siellä pitäisi riittää tilaa ihan uudelle suurelle ikäluokalle! Ja mites se sanonta meneekään, saunassa on tilaa!

    No niin – tässä kun katsomme tätä tulevaisuuden maisemaa, niin näyttää mukavasti kirkastuvan, taitaakin päivän mittaan valua lisää innokasta porukkaa tänne yhteisiin talkoisiin, nyt kun viesti on vihdoinkin saatu muotoiltua oikein, että menee kaikille jakeluun! Ihan on sellaista suuren ikäluokan tunnelmaa ja tulevaisuuden meininkiä täällä! Mahtavaa!

    Ennen kuin ponnistamme talkoot käyntiin, voimme tässä yhdessä ottaa talkoiden alkumaljan:

    – Neljäs isänmaalle!

    Share