Tietoa mainostajalle ›
  • Omat
  • Nyssää kysyt, kussää peset jo sillä..?

    – Eiku hei..oho..eiku..siis oliks tää sittenki se siun uus hammasharja?

    – Ai mitä, siis mikä?

    – No siis tää…tää millä mie pesen..

    – No säähän sen mulle just ostit!

    – No nii, mutta ku emmie ennää muistanu, että mikä se oli..oliks se tää..

    – Nyssää kysyt, kussää peset jo sillä..?

    – No kummie..eiku..

    – Se on sun suussa jo se harja!

    – No nii no, oliks se tää vihree..?

    – Öö ei! Kusse oli pinkki se mun uus, eli toi on sun!

    – No oho, kummie..

    – !!?

    – No kummie pesin vahingossa sillä pinkilläkii..

    – Mitä?

    – …

    – Koska? Vastahan sää sen tänää ostit?

    – No äsken mie pesin, kummie eka luulin sitä pinkkiä miun hammasharjaks ja sit mie muistinkii, että se oliki ehkä se siun uus  ja sitte mie vaihoin ja otin tän vihreen ja..

    – Mitä helvettiä?

    – Ja sit mie pesin tällä..

    – Eli nyssää pesit niillä molemmilla hammasharjoilla ja sitte kysyit sen jälkeen, kumpi se mun uus harja oli.

    – No..no..kummie..

    – !!?

    – No no.. Nii.

    – Nonni. No ei siinä sitte.

    – Nii.

    – Kiitti.

    – Ole hyvä.

    Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!

     

    Lue myös:

    Otit jotain takasta sukalla?

    Mie en muista, mihi mie sen jätin, mutta se oli miula, kummie lähin

    Mie vaan avasin sen kannen ja se räjähti

    Share
  • Asikaine
  • Kohtaaminen menneisyydestä

    – Hei! Meille oli aika varattu lasten passeja varten.

    – Juuh, katsotaas.

    – Pitäs olla kaikki kuvat ja lomaketiedot siellä valmiina…

    – Juu.. Annatteko Kela-kortit ja toiselta vanhemmalta passi.. ja henkkarit vielä sulta ja…

    – …

    – Hyvä, kiitos.

    – Tunnetaankos me jostain?

    – En tiiä.

    – Kyllä me tunnetaan.

    – Aijaa, no voihan se olla..

    – Tanhuatko sää?

    – No kyllä vaan.

    – Noni! Tunnetaanhan me! Mää oon tanhunnu lapsena sun ryhmässä!

    – No se on kyllä ihan mahdollista..

    – Joo joo, monta vuotta!

    – No niin ootkin, mikäs sun nimi oli, tai näänhän mää sen tästä ja oothan sää tutun näköne..

    – No hei, kiva nähdä! Pitkästä aikaa. Sää et oo muuttunu yhtään!

    – No ahh ahahha hahahhaaa. Kiitos, ootpas sää kohtelias.

    – Et oikeesti oo! Heti tunnistin sut!

    – Ah hahha hahhha hahaaaa!

    – Hei, voisinko määki tässä samalla hakee passia, ku just kotoo lähtiessä huomattiin, että mun passi on menny vanhaks ja me ollaa lähös matkalle ja..

    – Noo.. eiköhän se onnistu..

    – Jes! Mää otin tossa kopissa just kuvanki.

    – …

    – …

    – No et oo ihan edukses tässä kuvassa.

    – Joo emmää koskaan.

    – No niin, katsotaas täältä kaikki kuntoon.

    – …

    – No, millasias muistoja sulle tanhuharrastuksesta jäi?

    – Hyviä. Ihan tosi hyviä!

    – No se on kiva kuulla.

    – Leirit ja Pispalan Sottiisit ja kaikki. Aina mentiin helteellä se puku päällä jossain kentällä. Ahha hahhhahaaa!

    – Ahahhhahhhahhaaaa!

    – Ahhahhaaa! Otta kireellä, kusse nauha oli aina laitettu niin kireelle, ettei aukeis kesken esityksen!

    – Ahhahhhahahahaaa!- …ja sitte aina tippu essu joltain kesken jonku esitykse! Ja niissä kättelyissä mentiin sekasi! Ahhahahhahaaaa!

    – Ahahhhahhaahhaaa!

    – Ja piirissä ei vaan päästetty käsistä irti vaikka, mitä tapahtu..vaikka kaikki meinas romahtaa, nii silti pidettii vaan kiinni..

    – Ahhahhahhhahhaahhaaa!

    – Joo, hyviä muistoja.

    – Se on kyllä ihana kuulla.

    – Joo, ne oli kivoja aikoja.

    – Osaatko vielä tanssia?

    – Tottakai. Kyllä on kaikki jenkat ja polkat sen verran syvällä selkärangassa, että ei tarvi ku joku jenkkabiitti alkaa, niin lähen heti eteneen askel-askel-hyppy, askel-askel-hyppy, hyppy, kaks, kolme..

    – No kiva kuulla.

    – …

    – Nykyisin on vähä muut tanssit muotia, on välillä vaikeeta saada ryhmiä kasaan.

    – Ai jaa vai?

    – Joo, ja välillä esityksiin ei meinata saapua ja no, on vähä vaikeeta välillä. Ei enää niin.. niin aktiivista se. Sitte ollaan muut pulassa siellä, ku osa ei tuukkaan paikalle..

    – No voi ei. Eihän mistään katrilleista tuu mitään, jos ei oo pareja.

    – No sepä se. Tai paritansseistakaan.

    – No onpa ikävää.

    – Noh, nii.

    – Mitenkäs sulle muuten?

    – No on tässä ollut elämässä, kaikenlaista..

    – …

    – ..mutta ihan ok, myös.

    – …

    – Mitenkäs sulle, näyttää kuuluvan hyvää. Lapsia on..

    – No näemmä. 

    – Ahhhahhhahaaa!

    – Vaikka tuntuu, että siitä Barnlekistäkin on ihan vaan pari vuotta.

    – No niin tuntuu mustaki! Niin tää aika vaan menee vuosi vuodelta nopeemmin ja nopeemmin.

    – Ihan kamalaa!

    – No on!

    – Kamalaa ja tosi outoa!

    – No on! Mutta sulle näyttää elämä hymyilevän..Kivanäkösen kaverinki oot löytäny..

    – !!!?

    – Niin tää sun miehes..

    – Niin, toi kaveri. Joo! Me ollaan oltu jo..no..ööh jotain yli kymmenen vuotta yhessä.

    – Onpa kiva kuulla.

    – Noo..on meilläki ollu, kaikenlaista.

    – Se on kuule hyvä vaan! Jos on vähä tottunu yhessä käymää läpi karikoita, niin ei se sitte niin helposti hajookkaa, se on hyvä juttu.

    – No niin kai sitte.

    – On se! Hyvältä näytätte! Ja kaks poikaa ja kaikki.

    – No nii i. Ne on ihania..Mutta sää et oo muuttunu yhtään, mua ihan naurattaa, kummää katon sua.

    – No niin muaki!

    – Nukuksää jossain pakastimessa?

    – Ahhahhahhhahaaaa!

    – Eiku iha oikeesti!

    – Ahhahhahhahaaa! Noni. Nimi tähän ja teille on kaikille passit tulossa.

    – No kiitos, olipa ihan tosi kiva nähä!

    – No sano muuta! Kaikkee hyvää teille..

    – Samoin sulle! Ja ehkä..ehkä nähdään ..vielä joskus!

    Kiitos villin nuoruuteni ja tanssitaitoni, kaikkien sekoiluhommeleiden jälkeen meillä kaikilla on vihdoin voimassa olevat passit.

    Haaveiltu matka alkaa muuttua todeksi!

    Mukavaa tiistaita kaikille!

     

    Lue myös:

    Passihommeli

    Share