Tietoa mainostajalle ›
  • Asikaine
  • Onnistuneet B-luokan treffit

    Suunnittelimme Hipin kanssa romanttista get awayta Punkaharjulle uudistuneeseen Hotelli Punkaharjuun, joka aikaisemmin on tunnettu Valtion hotellina. Kaikki Punkaharjun huoneet oli kuitenkin jo buukattu tiedustellessani vapaita huoneita tyypilliseen tapaani päivää ennen lähtöä. Ainoa vapaa huone oli kaunis Vanamo-sviitti, koko hotellin romanttisin huone.

    Mutta sviitti oli kallis. Helvetin helvetti! Tutkittuani netissä uuden huoneen kuvia havaitsin kyseessä olevan koko maailman romanttisimman hotellihuoneen, jonka katossa roikkui Savonlinnan kirppikseltä hankittu ihana valaisin. Näin itseni Hipin kanssa poksauttelemassa kuoharia 60-luvun lampun alla!

    Vastasin sviitin ylittävän budjettimme… mutta onneksi on blogi! Alennuksen ja sviitin toivossa mainitsin olevani erittäin suosittu bloggaaja! JES! Mites nyt suu pannaan Saimi Hoeyer?

    Kyllä ei panna suuta mitenkään. Hotellista vastattiin Harmi vaan, toivottavasti pääsette vieraaksemme joku toinen kerta.

    Saatana. Sitä ollaan nyt niin hotellinjohtajaa niin hotellinjohtajaa että! En tiedä, oliko sittenkään hyvä idea laittaa sähköpostin liitteeksi suoraa linkkiä blogiini, jossa ensimmäisenä avautuu postaus Tähtihetkeni mulkku-perse-bloggaajana. Oikeastaan tämä kaikki on teidän klikkailevien pervojen syytä! Valkoinen kattolamppu ja poreileva kuohuviini lipesivät käsistäni ja romanttinen get away uhkasi peruuntua kokonaan. Ei mennä sitte minnekkään!

    Toivottuani pahimmasta Hoyerin kirppislampun aiheuttamasta pettymyksestä ja kuunnellessani ruokapöydässä kakka pissa peppu peppu sää oot peppu pissa kakka –mantraa toisen reippaan kaverin hieroessa pastaa tukkaansa, otin puhelimen laukusta ja varasin siltä istumalta huoneen lähimmästä vapaasta hotellista.

    Pitsinen Punkaharju vaihtui Savonlinnan Villa Ariaan, jonka huoneiden kattolamput olivat arkisia ysärilamppuja! Mutta muuten 1800-luvulla rakennuttu kaunis rakennus oli tunnelmallinen isoine puuterasseineen ja korkeine huoneineen, aivan hyvä.

    Tokihan kekseliäs deittini heti huoneeseen päästyämme veti mahtavan Jyrki Sukula -imitaation Aha aha aha että, tällänen meininki. Joo kattokaa ei ei se auta, että teillä on täällä hyvä meininki kaverit ihan oikeesti teijän pitää nyt alkaa miettimään, että miten me saadaan nää hyllyt helvettiin täältä! Meijän pitää löytää ratkasuja näihin ongelmiin hei! Ei näitä asioita kattokaa tälläin voi hoitaa, eihän tässä hyllyssä oo mitään tavaraa ees jätkät!

    Koutsaamisen jälkeen Sukula sujahti peiton alle, josta iloisena vitsaili laittavansa kortsun palohälyttimen päälle, jotta voisi polttaa sisällä. Sillain mä kato käytän kumia beibi yeah yeah yeah!

    Ok.

    Hyvä, ettei lähdetty Punkaharjulle! Törttöily ei ollenkaan olisi sopinut Vanamo-sviittiin, vaan harmonisen huoneeen harras romanttinen tunnelma olisi särkynyt ikuisiksi ajoiksi wannabe-Sukulan sekoiluissa ja hyllyjen kopautteluissa.

    Lähdimme Huvilalle syömään. Istuimme terassilla kauniissa rantamaisemassa, herkuttelimme. Pitkästa aikaa kaksin. Rauhassa. Tilasimme pullon punkkua.

    Oli aivan sama, missä olimme.

    Tai minkälainen kattolamppu huoneessamme on.

    Eilisen laadukkaasta kuvasaldosta päätellen, itseasiassa ihan hyvä, ettemme tötöilleet Punkaharjulla. Hoyer olisi heittänyt meidät pihalle! Tää. Ei. Oo. Okei. Tää oli nyt tässä. Te. Lähette. Nyt.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Tärähtäneitä kesäöitä kaikille!

    Suosittelen nauttimaan elämästä ja hankkiutumaan romanttiselle get awaylle vaikka naapuripaikkakunnan leirintään, jos ei muuhun ole paukkuja tai aikaa.

    Suurin niistä on rakkaus!

    Share
  • Asikaine
  • Dokkarisuositus – Päivä miehenä

    17-5755257710b6a6eec8

    Katselin eilen illalla Teemalta dokkarin taiteilija Diane Torrin pitämästä Drag King -työpajasta. Berliinissä kuvattu elokuva seuraa kahdeksan työpajaan osallistuvan saksalaisnaisen muodonmuutosta mieheksi kymmenen päivän aikana. Lisäksi dokkari avaa työpajaan osallistuvien naisten tarinoita sekä suhdettaan miehiin.

    Diane Torr muutti nuorena Skotlannista New Yorkiin aloittaakseen uraa go go -tanssijana, josta taiteilija aloitti perehtymisensä sukupuoli-identiteettien moninaisuuteen huomattuaan tulleensa täysin erilailla kohdelluksi mieheksi pukeutuneena. Sittemmin Torr on jo vuodesta 1989 järjestänyt ympäri maailmaa työpajoja, joissa naiset tutkivat sukupuoliroolejaan.

    Kurssilla otetaan haltuun miehelle kuuluviksi tulkittuja eleitä, olemusta, ryhtiä ja ajattelumallejakin. Diane Torr tekee tarkkoja ja huvittavia huomioita miehekkäiksi tulkituista eleistä äänenkäytöstä silmien liikkeisiin. Mielenkiintoista on seurata, miten erilaisia mieshahmoja naiset itselleen lähtevät hakemaan sekä millaisilla elkeillä, maskilla ja rooleilla miehisyyttä luodaan.

    Hetkessä retkotin sohvalla leveässä haara-asennossa kädet puuskassa, hengitin syvemmin suoraan takaraivostani sekä kokeilin seurata silmieni liikkeitä päälläni. Väistäisivätköhän ihmiset kadulla, jos kävelisin reteämmin ja harteikkaammin? Lakkaisivatko puhumasta päälleni, jos suuni ympärillä olisi sänki ja puhuisin matalammalta ja kovempaa?

    Eleiden lisäksi työpajassa haetaan myös vaatteilla maskuliinista olemusta ja aitoutta miesrooleihin. Itselläni on aika erilainen asenne, meininki ja habitus riippuen, olenko liikenteessä isossa parkatakissa ja maihareissa kuin korkkarissa ja hameessa. Joskus haen ihan tarkoituksella jäbyydestäni voimaa, askel on rennompi Hipiltä lainatuissa farkuissa. Lippalakin alla on vaikea ottaa itseään turhan vakavasti, ehkä juuri siksi pidän baseball-lippistäni aika usein. Etenkin ennen hankkiuduin työtapaamisiin hameessa ja saapikkaissa pätevyyttäni pönkittääkseni, mutta kokemuksen kartuttua saatan tilanteen salliessa heilahtaa paikalle pipossa ja tennareissa näyttäen lähinnä kasiluokkalaiselta pojalta. Vaatteiden voima on väistämätön.

    Seurattuani Diane Torrin touhuja ja sukupuoliroolileikkejä , alkoivat Torrin jäbä -work shopit ja sosiaalisen käyttäytymisen ihmiskokeet kummasti kiinnostaa. Hyvä, etten heti häipännyt sukka haaroissani ja hattu silmillä kylille taklailemaan! Sukupuoliroolien ravistelun lisäksi dokkarissa on myös mainioita yksityiskohtaisia huomiota muuttumisprosessista, kuten tarkat ohjeet peniksen tekoon ja neuvoja rintojen sitomiseen. Diane Torrin kina kurssilaisen tukan sullomisesta hatun alle näyttää, kuinka tosissaan taiteilija työpajojensa prosessin ottaa.

    Työpajaan osallistuvien naisten tarinat ovat kaikki erilaisia ja koskettavia. Jokainen osallistuu muodonmuutokseen erilaisista ja yllättävistäkin lähtökohdista.

    Mielenkiintoinen elokuva! Kannattaa katsoa,

    dokkari on Areenassa katsottavissa vielä noin kuukauden: Katso tästä!

    Hyvää keskiviikkoa! Täällä suunnitellaan romanttista get awayta! JEE!

     

    Kuva: Inga Knölke

    Share