• Ruoka
  • Ravintolasuositus – Veijon Kokkitykki – Tampere

    P2180535.JPG

    Mainitsinkin poikenneeni viime viikolla ensimmäistä kertaa Tampereen legendaarisessa Veijon Kokkitykissä, jota kaikki ovat kovasti kehuneet herkullisista kalalajitelmistaan ja omintakeisesta tunnelmastaan. Tammelantorin laidalta löytyvä vaatimattoman oloinen kalaravintola on luonteva jatkumo torin ruokatarjonnalle, Veijon Kokkitykissä onkin toritunnelma ympäri vuoden.

    Nälän yllättäminä paukkasimme isolla lumisella puistoporukalla sisälle höyryävään, kalakeiton tuoksuiseen ravintolaan, jossa Veijo kokkihatussaan otti meidät ystävällisesti vastaan.

    P2180536.JPG

    Ravintolan ilme on rouhea sanan alkuperäisellä merkityksellä (ennen kuin sana varastettiin industrial-sisustuksien mantraksi), mutta hei street food style ja mitä näitä nyt oli.

    P2180532.JPG

    Kotoisaa kokkitykissä oli kuin torikahvilassa. Porukkaa oli kuin pipoa, kalakeitto tuoksui ja Veijo tarjosi kupilliset höyryävää kalakeittoa odotellessamme ruokiamme. Tilasimme annoksemme mukaan ja suuntasimme kavereiden kotiin syömään, sillä mukanamme oli useampia toppahaalareihin käärittyjä nälkäisiä meritähtiä. Alkukeitto oli maukasta ja kuuma liemi lämmitti lumituiskusta saapunutta sakkiamme.

    P2180558.JPG

    Tilasimme tällä kertaa kala-asetelmat, joissa oli päivän kaloja eri tyyleillä valmistettuna. Annoksissa taisi olla lohta, kuhaa ja silakkaa. Savustettuna, marinoituna, paneroituna…Sekä voiperunamuussia ja salaattia. Ihana, maistuva annos! Mmmm… Vaikka Veijon kantiksena ramppaava ystäväni tiesi kertoa, etteivät annoksemme edes olleet Veijon lajitelmien ihan parhaasta päästä. Joka tapauksessa herkulliset kaikki kalat lisukkeineen maistuivat niin äideille kuin omenaposkisille lapsillekin, vaikka yksi pellavapää oli niin innoissaan ystävänsä jälleennäkemisestä ja vieressä istumisesta, että tuolissa pysyminen kävi haasteesta.

    Suosittelen lämpimästi poikkeamaan makumatkalla Veijon Kokkitykissä!

    Talvista keskiviikkoa!

     

    Share
  • Omat
  • Maaret Asikaine-Coelho

    Ollessani keskustelijana Elävän Kirjallisuuden Festivaalin some-paneelissa esille nousivat netin selfhelp-tekstit. Kirjallisuuden tutkija taisi mainita asian ällöttävänä selfhelp-kirjoitteluna. Maaret Kallio sai osansa, kuten myös hänen kolumnejaan somessa jakavat henkilöt.

    Vanhana kunnon selfhelp-kirjottelijana tunsin paneelissa piston kyljessäni, jonka jälkeen mietin Maaret Kallion vaaleanpunaista paitaa, tyyntä katsetta sekä hypnoottista puhetapaa tuntien tarvetta päästä hänen sohvalle makaamaan. Kertomaan Hipin määränneen Iskelmä-gaalan jälkeisen yön tapahtumista rangaistuksekseni lukea Steinbeckin Torstai on toivoa täynnä. Että mitä sää oot Maaret mieltä näistä sydäntälämmittävistä veijaritarinoista tai tästä rangaistuksesta? Pitäisikö Hipinkin keskustella Maaretin kanssa? Avautua rangaistukseen seuranneista sekoiluista.

    Paneelissa vastasin tutkijan selfhelp-kommenttiin _itkien_(aina hyvä!), kuinka tässä on lähivuosina ollu vähän kaikkea (jopa parempi!) ja kerroin saavani atk:ssa kirjoittelustani paljon voimia (paras!). Kirjoita unelmasi paperille ja ne toteutuvat! Kun kirjoitan, että elämässä pitää miettiä, mikä todella merkitsee tai on tärkeää, niin sitä sitten myös alkaa ajatella niin..

    Että niin. Tiesin kirjoituksissani kauhovani aika syvällä selfhelpin rivien välissä, mutta itkuisella kirjoita-unelmasi-paperilleajattele-positiivisesti-elämä-on tässä -kommentilla yllätin itsenikin sen verran rajusti, että jopa professionalhelppi vilahti mielessä. Maaret, eikö ookkii iha ookoo porata täällä?

    Mutta kyllä vaan, saan lukijoistani ja kirjoittelustani voimaa, hyvää mieltä ja positiivisia näkökulmia. Räjähtävän vessanpöntön mittasuhteet eivät pirstaloidu liian suuriksi kesyttäessäni pönttösitsueissönin kirjaimiksi. Maallinen pönttö ei suista onneani raiteiltaan (no myönnetään, v**** vähän..) Mutta huonomminkin olisi voinut käydä ja kukaan siellä vessassa käynyt kuitenkaan, let´s be positive.

    Muutenkin olen huomannut nykyisin käyväni enemmän lempeällä ymmärryksellä kuin sihisevällä raivolla, jolla monen vuoden ajan höyrysin aika monen kiven läpi. Nykyisin olen valjastanut kyseisen supervoiman lähinnä remontointipuuhiin..(Hippi voi toki olla tästä eri mieltä). Yritän olla armollisempi ja onnellinen. Kirjoitella oman elämäni Coehlona ällöttäviä tekstejä, jos sattuu huvittamaan. Luen niitä vaikka yksin itselleni punkkutonkkakännissä kellarin piikkauksen ollessa vauhdissa neljättä viikkoa.

    Mutta nautinpa nyt onnellisesta meiningistä! Odotamme juuri ystäviä lapsineen kylään, kaikista pienimpää en ole tavannutkaan vielä. Kokkasin peltilihapiirakan koko porukalle, koska valmistin eilen vahingossa(!!?) kuivaa riisiä noin viidelletoista hengelle. Syömme sitä kaikissa eri muodoissa pari päivää ja lupasin jättää riisiruokien kokkaamisen Hipille.

    Hieman kyllä huolestuttaa, etten viikonloppuna piipittänyt piippaustakaan Hipin hukkuneesta repusta, joka ei (sekään) kuulemma ole hukassa, vaan tallessa tai repäissyt nasevaa kommenttia rakkaani uudesta takista, joka muistuttaa napapaitaa. Mielestäni oli lähinnä liikuttavaa nähdä Hipin iloitsevan ystävältään saamastaan napapai takista. Ehkä olen tyylimyllytaistelut hävittyäni asettautunut naapurin muijien kanssa portaille istumaan tullen joka päivä samaan johtopäätökseen: kylä on hyvä meininki! Otetaanko toiset?

    Menen nyt lukemaan Steinbeckin veijaritarinaa ja kirjoittamaan unelmiani paperille, odottamaan unelmieni toteutumista..

    kahvi

    yöunet

    remontoitu kellari

    mohito uudella nurtsilla naapurin muijien kanssa

    yhteinen loma koko perheellä

    VIELÄ JOSKUS!

    Dont-waste-your-time-with-explanations-people-only-hear-what-they-want-to-hear.jpg

     

    PS. Ehkä hukatusta Vastavirralle säilytykseen jätetystä repusta voisi määrätä luettavaksi muutaman Coelhon??

    PPS. Ei Steinbeckissa ole mitään vikaa, mutta Hippi hihkui joka ilta lukiessaan Torstai on toivoa täynnä -kirjaa, nauroi ja halusi lukea läppiä ääneen. Piruuttani sanoin, etten aijo lukea kyseistä teosta. Mutta gaalan jälkeisen yön jälkeen otin veijaritarinan kauniiseen käteeni.

     

    Maailmaasyleilevää ja ihanaa tiistaita kaikille!

    Share