Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Asikaine
  • Syksy saa

    P8200146.JPG

    Lähestyn jälleen tilaa, jossa valehtelen vauvani iän muutamalla viikolla nuoremmaksi estääkseni herkkien nuuhkimisviikkojen katoamisen pikkupikkusormien läpi. Kesähelteet mukanaan tuonut pikkuveli on pian jo kuukauden (aargh!), puista tippuvat lehdet ja nimijuhliin pitäisi postittaa kutsut. Haluaisin pakkomielteisesti pitää kiinni hauraasta nimettömästä olotilasta, jolloin seisahtunut aika jollottelee vauvan syömisten ja Pojan puistoilujen mukaan.

    Arki ei rullaa. Elämä on pelkkää kahvia ja rotinapullaa. Ihanaa!

    Vauvelin haistelua, ystäviä kahvittelemassa, Pojan leikkejä ja leipomista, uudessa puutarhassa puuhastelua, grillailua, naapureiden kanssa hengailua, kesälomamatkailua mummolaan, puistoja ja muutamia jaksoja Boardwalk Empiren viimeistä kautta.

    P8080051.JPG

    P8290114.JPG

    P8290119.JPG

    P8140104.JPG

    P8210184.JPG

    Kalenterissa yksi merkintä: neuvola, jonka muistaminen: mahdotonta!

    Oma rytmini on vauvan rytmittömyys, joka ei vielä ole onnistunut kunnolla väsyttämään. Kuukauden jatkuneen univajeen huomaa tosin ilmapallopäisyydestäni. Muiden keskustellessa lentokoneen ykkösluokasta, tipun ajatuksiini miettimällä, miten ala-asteen ekaluokka liittyy Hipin siskon Suomeen paluuseen.

    Sovittuani pihassa naapurin muijan kanssa illan grillailuista, en keittiössä muistanut _yhtäkään_ asiaa, mitä lupasin puoleltamme illallispöytään valmistaa. Lopulta huusin toiveikkaana ovesta jos mää tuon sitte meiltä astiat, ettei sun tarvi tehä taas kaikkee? Saavuin paperipäänä valmiiseen pöytään, johon naapurin muija oli leiponut näkkileivänkin itse ( Bitch please!), kattamaan eriparisia astioitamme. Meillä ei näköjään ookkaa kuutta samanlaista viinilasia, ku me ollaan rikottu niitä niin paljo. Mun mielestä meillä oli. Mutta ei meillä oo. Kai. Tai emmää muista. Mitää.

    P8210175.JPG

    P8260110.JPG

    Puhelimeni on puolet päivästä äänettömänä hukassa sohvatyynyjen välissä ja yrittäessäni soittaa takaisin ystävilleni, puheluni päätyvät vastaajaan. Myöhemmin tajuan olevan torstai ja hämärästi muistelen ihmisten todennäköisesti olevan keskellä päivää duunissa. Nii, joo töissä! Mitä helvettiä!? Poikettuani lounaalla työkavereiden kanssa, kollegani kyseli No ootko sää jo miettiny, koska taas jatkat töitä? Tuijotin kysyjää tyhjällä katseella sirrisesti hymyillen ja heilutin kantokoppaa kädessäni. Wie? Was ist das toita? Verstehe nicht. 

    P8290126.JPG

     

    Helteinen elokuu, porukalla vietetyt lämpöiset illat puutarhassa ja isyysloma toivat kesättömälle kesälle jatkoajan, jonka jälkeen puista etujoukoissa tippuneet keltaiset lehdet tuntuvat petturipaskiaisilta. Nukkainen vastasyntyneisyys, haparointi, isoveljen alkuhämmennys ja perheen hellät ensihetket peittyvät pimenevien iltojen hämäriin. Seisahtanut maailma pyörähtää naristen liikkeelle.

    Eilen ahkeroimme Pojan kanssa talvilannoitteet uudelle nurtsille. Viikonloppuna vietimme venetsialaisia. Naapurin muijan siiderit ja kotiviinit alkavat olla syysiltoja varten valmiina (parasta maistamaani omppusiideriä!) Poika suunnittelee innoissaan synttärijuhliaan. Minä omia varpajaisia. Huomenna kokoonnumme mammojen kanssa pitkästä aikaa, mukana muutama uusi tulokas. Pitäisi tilata kuusi mottia halkoja. Kantaa ne kellariin. Maksaa laskut ja soittaa vakuutusyhtiöön. Putsata Pojan kanssa olohuoneessamme asuvan jättimäisen krokotiilin hampaat. Siivota vierashuone. Ehkä tsekata syksyllä alkavat jumpat.

    Pojan kaivattu kummisetä palaa tällä viikolla maailmalta käveltyään vuorilla monta tuhatta kilometriä. Huomenna on syyskuu. 

    (….HA! Eli huomenna meikän vuosi ilman vaatteita -ostolakko päättyy! Juhuu! Lähdenkin tästä shoppailemaan, unohtakaa äskeinen vauvalässytys! Moro!)

    Ihanaa syksyä!

    Share
  • Koti
  • Uusi tulokas – Artek Aalto 83

    Sattumalta huomasin tori.fissä myynnissä olevan vanhan Artekin pöydän. Skrollaa hurautin ilmoituksen ohi, vaikka vanha Aallon 83 -ruokapöytä oli myynnissä vain murto-osalla uuden myyntihinnasta. Muutaman päivän kuluttua asettelin sinisiä vauvakortteja ja onnittelukukkia ruokailuhuoneen pöydälle, joka oikeastaan on kaksi pöytää: naapureilta lainattu (ja unohdettu palauttaa, sorry!) muovijalkainen apupöytä sekä Hipin Pispalan kämpän pikkupöytä, jotka on pöytäliinalla yhdistetty kuuden hengen pöydäksi. Ohittamani vanha Artekki palasi mieleeni kummittelemaan. 

    Yritin soittaa kirpputori- ja design-pohdintojen luottohenkilölleni, mutta appiukko ei vastannut. Unohdin pöydän muutamaksi päiväksi, kunnes ilmoitus pomppasi naamalleni uudestaan. Katselin yli kolmekymmentä vuotta vanhaa pöytää, joka kuvissa näytti hyväkuntoiselta. Epäilyttävää!

    Käydään siis vaan kattoon. En oo siis menossa ostaan sitä, se on varmaa iha huonossa kunnossa, kun se on tolla hinnalla ja niin vanhaki…mutta mää käyn vaan kattomassa. Emmää oo tosiaan menossa ostaan sitä..

    ENPÄ!

    Hippi katsoi auton ikkunasta kyllästyneenä hyppelyäni palatessani pihassa odottavan perheeni luokse. Joo..Mie voin kyssyy naapurista pakua illaksi lainaan ja tulla hakkee sen…

    P8190128.JPG

    Yli kolmekymmentä vuotta vanha Aallon 83-pöytä hurmasi ensisilmäyksellä. Hennosti ajan patinoimien koivuisten jalkojen päällä lepää lumivalkoinen laminaatti, joka vaikuttaa koskemattomalta. Ei jälkiäkään kaksivuotiaan illallistajan haarukasta tai iloisten iltojen punkkurinkuloista -vielä! 

    Haha! Täydellinen Aallon Artekki! Arkkitehtoonisuuden pelkistetty klassikko ja design-kirppislöytö-Asikaisen mieletön saalis! Oman elämäni arkkitehtinä olen askeleen lähempänä uskomatonta design-splätter-retro-kotia!

    P8190125.JPG

    Pienet kulumat tuovat sopivasti särmää, valkoinen laminaatti on raikas ja ajaton. Koivuiset pinnat sopivat keittiön ovesta aukeavaan ruoka_saliin_ mainiosti, vaikka eriparisen muodonmuutoshuoneemme sisustus on edelleen aika iloinen sillisalaatti. Iso kahdeksan hengen pöytä otti kodistamme heti paikkansa huutaen väkeä ja sukua, naapureita ja ystäviä ympärilleen syömään, piirtämään, maalaamaan, iltaa istumaan.

    Ensin huusin ikkunasta tupatarkastukselle naapurin muijan, joka mielikseni pakahtui kateudesta nojaillessani ylpeänä uusimman aarteeni kylkeen. Jonka jälkeen pidimme uuden tulokkaan kunniaksi illalliskekkerit, joissa porukalla totesimme uuden vanhan pöydän käyttökelpoiseksi.

    Epäilen, ettei silkkihansikkain pidetyn pöydän seuraavat kolmekymmentä vuotta tule sujumaan naarmuitta ja kolhuitta, mutta hauskaa kasikolmosella tulee olemaan. Eikä varmaan tarvi ruokapöytiä ostella seuraavaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Aika hyvä löytö! 

     

    Ihanaa sunnuntaita!

     

    Share