• Perhe
  • Äiti, sä saat potkut!

    Pääsiäisemme on sujunut leppoisasti Hipin suvun hauskassa seurassa lukien ja herkutellen. 

    kuva.JPG

    Herkuttelun ja hengailun välillä pistäydyimme pihatalkoissa seisoskelemassa ryhdikkään maanomistajan rengin elkein.

    kuva.JPG

    Myös haravakasan vieressä seisoskelu osoittautui niin mukavaksi ulkopuuhaksi, että teimme sitä isommallakin porukalla.

    kuva.JPG

    Vaikka Hippi ankarasti kielsi meitä jauhamasta yhtään mitään mindfulness -paskaa, olimme naton kanssa metsäretken jälkeen erityisen voimaantuneita. Poikaa voimaannutti puliseva puro, johon oli kiva heitellä kiviä ja keppejä. Joka päivä joku onnekas sukulainen pääsi viemään retkeläisen metsään purolle pienen jankutettua aikansa Puro! Puro! Puro! osoitellen takapihan metsää.

     

    Puro! Puro! Puron jälkeen hyvänä viihdekakkosena tuli kelkka! Kelkka! Kelkka

    kuva.JPG

    Lumen puuttuminen ei vauhtia haitannut, kun hommaan valjastettu vetojuhta oli hyvässä kunnossa ja hyvännäköinen.

    Kukko muni onnekkaille muutaman suklaamunan ja pääsiäisherkkua syötiin monenlaista: rahkaa, täytekakkua, lammaspullia, porkkanapaistosta, kalakeittoa, Muhosta, juustoja, anopin raakasuklaaherkkuja, pannaria..Porukalla ollaan juotu monta pannua kahvia ja kerrottu laatujuttuja.

    Ehdottomasti hauskimmaksi jutuksi osoittautui Pojan omaksuma osuva Hjallis Harkimo -imitaatio, jonka pikkuimitaattori on tarkkaan kopioinut minun pakkomielteestäni matkia Hjallista arkipäiväisissä tilanteissa. Mitä sä siis sen sinne heitit? Oliks siis tossa nyt joku helvetin järki? Mitä shä sit istut siinä sohvalla? Pieni Hjallis komensi meitä tiukkaan sävyyn eilisissä pihahommissa sekä iltapalalla, jonka jälkeen purjehdussankari tuijotti meitä itseensä tyytyväisen onnellisena saadessaan koko pöydän nauramaan. Mummolassa olen hoitanut äitipestini leväperäisesti, uppoutunut kirjaani, nukkunut puoleen päivään vierittäen vastuun lapsenhoidosta aamuvirkummille sukulaisille. Onneksi tuuditin mummo tuuditti kärttyisen Harryn nukkumaan ennen kuin hän olisi antanut lopullisesti kenkää äitihommastani.

    Eilen kävimme pääsiäisen kunniaksi neljän sukupolven porukalla paikallisessa syömässä. Illalla Hippi kävi hakemassa ravintolaan unohtuneen nokkamukin, joka oli saanut tarjoilijan kirjoittamana Hipin nimen kylkeensä. Vaikka Hippi on asunut Tampereella jo vuosia, on pitkätukka ilmeisesti jättänyt lähtemättömän vaikutuksen vanhaan kantapaikkaansa. (Hjallis: Siis oletsä istunut siellä baarissa kaikki päivät? Ei näistä hommista kuule ihan vaan baarissa istumalla selviä! Mitä sä nyt siellä istuit?)

    Toivottavasti kaikkien pääsiäispäivät ovat sujuneet yhtä leppoisasti! 

    Share
  • Asikaine
  • Very strange word that mam-ma-la?

    Moni voisi luulla minun istuskelevan appivanhempieni olkkarin laiskanlinnassa. Mutta tarkemmin katsottuna istun nääntymässä nälkään Keith Richards -kampauksessani New Yorkissa Chelsea-hotellin aulassa. Janisin sviitistä kantautuu akustisten kitaroiden soitto, siellä Southern Comfort -pullo on taas auki. Olen Gregory Corson, Allen Ginsbergin ja William Burroughsin opissa runoilijaksi ja tämä hotelli on yliopistoni. 

    1.jpg

    Muutama ilta sitten kannoin Janisin huoneeseensa hänen itkiessä saamiaan pakkeja ja soitin hänelle kirjoittamani laulun. Tänään törmäsin Jimi Hendrixiin, joka kertoi suunnitelmastaan koota ympäri maailmaa muusikoita, joiden kanssa istua piirissä pellolla Woodstockissa ja soittaa tauotta. Se olisi rauhan kieli. Tajuatko? Minä tajuan.

    Kuuntelen beatrunoilijoita ja Oscar Brown Jr:n levytyksiä hotellihuoneessamme laulunraakileiden, keskeneräisten runojen sekä elämäni taiteilijan, Robert Mapplethorpen, kanssa. En jätä häntä koskaan. Savuinen hotelli on kotimme ja saimme juuri toisesta kerroksesta isomman huoneen, jossa on parisänky. Robert siivosi huoneen ja minä ripustin vessan oven eteen marokkolaisen huivin.

    2.jpg

    Juuri kun teen lähtöä The Velvet Undergroundin  keikalle, etäisesti tutun näköinen naishenkilö lähestyy: lapseni pitäisi mennä potalle. What the Fuck? Potta? I have no kids. Vaikka toisin kuvitellaan ja moni ympärilläni tajuntaansa laajentaa, itse en vedä kamaa, mutta tämä kuulostaa sekavalta. I am Patti Smith from New York! Trippaileva naishenkilö taapero kainalossa jatkaa: potalle ja huomenna on mämmälässä haravointitalkoot. – Very strange word that mam-ma-la, sounds like poetry.. Taapero ottaa suklaamunan tahrimalla kädellään naamastani otteen Äii TI!

    Hitaasti huomaan, ettei nojatuolini käsinojassa ole yhtäkään Gregory Corson tupakan polttamaa reikää ja kusinen huone muuttuu hetkessä appivanhempieni kodikkaaksi olohuoneeksi. Pöydällä on kukkia ja posliinihevonen. Olen Savossa pääsiäisen vietossa, yöpuku päällä ja ainoa asia, joka minua ja Patti Smithia yhdistää, on tahaton rähjäisyys. Isoveljeltäni lahjaksi saamastani Patti Smithin Ihan kakaroina -kirjasta on vielä muutama luku jäljellä.

    Muutama kesä sitten ajauduimme Hipin kanssa Firenzessä sattumalta Robert Mapplethorpen näyttelyyn. Voi, kunpa olisin silloin jo lukenut Patti Smithin runollisen kirjan. Muistan vaikuttavat mustavalkoiset teokset ja muutaman kuvan Patti Smithista, mutta olisin ollut aivan fiiliksissäni, jos olisin  kuvien takaa tiennyt tarinat 60-70-luvun New Yorkin Chelsea-hotellin huoneista ja Max’sista.

     Pääsiäislukemiseni vaikutuksen alaisena shoppasin torstaina kirpputori Retrosta tumman hippimekon ja uskomattomat 70-luvun klopottimet, joilla aijon kesällä bailata coolisti. 

    10.jpg

    Ensi viikolla kuuntelen kaikki Patti Smithin levyni.

    http://www.youtube.com/watch?v=6OjW1TDANxk

    Postauksen kuvat täältä. Outtakes from Patti Smith / Robert Mapplethorpe session by Norman Seeff

     

     

    Share