Tietoa mainostajalle ›
  • Perhe
  • Sillä aikaa, kun olin Tallinnassa…

    Torstaina kämätin yläkerran kylpyhuoneessa minua huvittuneesti kuuntelevalle kolmikolle. Olimme sulloutuneet kylppäriimme appiukon, Hipin ja putkimiehen kanssa aamulla kahdeksalta. Kukaan Trio Joojoosta ei tuntunut ymmärtävän, että keskellä seinää oleva käsisuihku suistaa minut hulluuteen ja kaunista String-hyllyä ei laiteta no joo joo, no tohon johonkin, no joo joo, tolle seinälle tohonnoin..Pian Putkijuki pahoitteli paidassani olevaa silikoonia ja Hippi työnsi minua päättäväisesti ulos kylpyhuoneesta. – Eiksiulla ollut kiire sinne Tallinnaan, meehä nyt siitä. Myö osataan nää hommat ihan hyvin. Eiksiun kyyti tullu jo?

    Ehkä oli kaikille ihan hyvä, että kärttyinen wannabe-työnjohtaja pakkasi reppunsa ja lähti Tallinnaan työreissulle.

    kuva.JPG

    Sillä aikaa, kun Trio Joojoo asensi lavuaarin ja käsisuihkun (huomaamattomaan paikkaan), minä keskustelin tärkeänä tärkeissä työpalavereissa. 

    969307_10152516858492454_589409914_n.jpg

    Sillä aikaa, kun appiukko osti meille Nekalan kirpputorilta J. Karjalaisen Doriksen, Kauko Röyhkän ja Nartun levyn sekä uskomattoman Lauri Viidan runovinyylin, minä kuuntelin raskain mielin Pussy Riotin jäsenten haastattelua ja fiilistelin presidentti Toomas Hendrik Ilveksen puhetta.

    kuva.JPG

    Sillä aikaa, kun Hippi maalasi yläkerran takan muuria, minä etsin on Krahlin vessassa kadonnutta festivaalipassiani ja tilasin vielä yhden Sakun.

    Näyttökuva 2014-3-29 kello 21.39.02.png

    Sillä aikaa, kun Hippi osallistui naapurin puutalkoisiin, minä viisastuin seminaarissa.

    kuva.JPG

    Sillä aikaa, kun Hippi ja appiukko asensivat kylpyhuoneen kalusteet tyylikkäästi paikoilleen, minä loin hyödyllisiä suhteita, verkostoiduin.

    kuva.JPG

    Sillä aikaa, kun anoppi oli kultaisena luutunnut, pessyt, puunannut (!!!! <3 ) taloamme, iranilainen orkesteri tuuttasi tunnelmallisessa kivirakennuksessa ja avarsi tajuntaani. Koin Tallinnassa monta hyvää keikkaa ja kävin hauskoilla klubeilla.

    kuva.JPG

    Sillä aikaa, kun anoppi ja Poika seikkailivat pitkällä kävelyretkellä, minä kiukuttelin kollegalleni, etten halua shoppailemaan, mutta kävellessämme turistikäsityökaupan ohi sain ostomaniakohtauksen. Ostin huivin, villatakin ja sammakon, joka sai tänään pienen hassumassun kikattamaan ja kiljumaan riemusta. (HUOM! Passi on todistetusti ollut kaulassa vielä tässä vaiheessa)

    kuva.JPG

    Sillä aikaa, kun appiukko asensi eteiseen hauskan punaisen kirpparilampun, minä otin baaritiskillä asioista niin sanotusti selvää sekä tanssin jalkani kipeiksi.

    kuva.JPG

    Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät.
    Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta

    ja katsella korkeammalta.

    Alfhild, hän joka synnytti minut,
    jo joka yö sinne purjehtinut,
    missä nyt Eemeli tullen ja mennen murahtaa vain, kuten täälläkin ennen. Siellä he kulkevat tähtien rivissä kirkasta vanaa,

    isä ja äiti, peräkanaa.
    Sieltä he katsovat kotoista mäkeä, kissoja, koiria, tuttua väkeä,
    viittoen, luikaten parhaansa mukaan, ettemme loukkaisi Pispalan kivissä jalkaamme kukaan.
    Siellä he jollakin planeetalla puutarhakeinussa pihlajan alla viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa morsiusparina Tampereen puistoissa – ostaen kahvit ja pullat kai,
    jos sattuu olemaan perjantai. –

    Ja sitten, kun Pispala aamun saa, äitini vuoteen valmistaa
    ja linnut, linnut helää –.
    -Oi kuinka on ihana elää

    ja tuutia lastenlapsiaan
    ja kertoa kauniita uniaan !
    Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni, rakastakaa !
       
    Lauri Viita: Alfhild

     

    Kiitos anoppi, appi, Hippi, Nekalan muija, Nekalan muijan mies ja Putkijuki.

    Hyvää viikonloppua!

     

    Share
  • Omat
  • Nostalgiatrippailua pyörällä rullaillen

    Lukuunottamatta viittä vuotta ulkomailla olen asunut lähes aina Tampereella tai lähiseudulla. Välillä harmittaa, etten ole avartanut kotimaa-asustelua vaikka opiskelemalla Torniossa tai pitämällä välivuotta esimerkiksi Turussa. Olen asunut pullossa samalla seudulla, mutta pulloon mahtuu paljon hyvää. Nytkin voin nykyisellä työmatkallani pyörälläni trippailla muistojen läpi.

    Kymmenen vuotta sitten istuin usein kaverini ritsillä palatessamme yöllä Nekalan tietä kyytsääjääni kämpille milloin mistäkin. Läheisessä pusikossa vietimme Tiina-koiran syntymäpäiviä täytekakkua syöden. Viinikan kirkossa kastettiin naapurin poika ja Hippi näytti  tukka ponnarilla isoselta. Viereisellä kentällä yllätimme pahaa aavistaneen naapurin muijan kuntotestillä polttariaamunaan.

    Hatanpään valtatien risteyksessä näen itseni kuusitoistavuotiaana nojaamassa tolppaan matkalla kesäduuniini. Kymmenen kilsaa taitettu kellon kanssa kilpaa, punainen valo antaa hengähtää. Repussa eväät ja kamat valmiina pakattuna reissuun, jolla kulutan lähes kaikki kesätöissä tienaamani puhelinmyyntiprovikat. Hataanpään valtatiellä jäin pyörällä auton alle. Selvisin tärskystä volkkarin muotoisella mustelmalla reidessäni, kiemuralle taipuneella fillarilla ja reppuun räjähtäneellä valkkaripullolla. Vinkun lisäksi olin pakannut reppuuni lainatun Frida Kahlon päiväkirjan, joita on mahdoton löytää divareistakaan. Valkkarista jäi kirjaan ohuet valumajäljet ja teoksen omistaja totesi kirjan sisältävän nyt yhden tarinan lisää. Onneksi ei ollut punkkua.

    Kukkahattu heiluen päivittelen, kun hurahdin samaisesta risteyksestä rullaluistimilla yöllä kotiin terassilla venähtäneen illan jälkeen. Shwooom! Ohi kiitää parikymppinen Asikaine hyvällä tuntivauhdilla vekki polvessaan. Turvallista matkaa! Varo risteyksessä olevaa aukkoa asfaltissa.. ja jarrupalasi on muuten kulunut. Se katkeaa siinä Härmälän alamäessä..

    Ratinan stadionin ohi ajaessani muistelen stadionilla vietettyä yötä, jolloin potkimme jatkoseurani kanssa jalkapalloa (!!?) ja joimme halpaa kaljaa katsomossa. Myöhemmin kaveri taisi pelata ammatikseenkin palloa. 

    Uusi kävelysilta johtaa Laukontorille, jossa asuin pikkuruisessa yksiössä lähes viisi vuotta. Paljain jaloin kahvittelin rannassa yläkerrassani asuneen sepän kanssa. Välttelin valituksia lähettelevien kyttätätien katseita, mutta juttelin divarinsa edessä istuvan Ilkan kanssa. Välillä kerran pistimme lusikoita jakoon Hipin kanssa A-rapun edessä aamun ensimmäisten torikoppien availlessa luukkujaan.

    Laukontori on täynnä muistoja, joista rakkaimmat tulvivat pyöräillessäni venelaiturin ohi. Torilla asuessani huomasin usein isäni veneen rannassa, jolloin isi löytyi yleensä torilta kahvittelemasta puukengät jalassaan. No, mitäs kuuluu? Joskus istuimme Suvilaivalla. Isä nappasi minut usein veneellään kyytiin laiturinnokasta ja vei syömään kotiin tai Viikinsaareen. Kuulen puukenkien kopinan laiturilla, kun pyöräilen rantaa auringonpaisteessa.

    IMG_0083.JPG

    Nyt pitäisi virittää ritsille lastenistuin, jotta pääsemme Pojan kanssa rullaamaan ilman vaunuja. Tuleva kyytiläinen huutelee jo innoissaan mopo mopo, kun ajan pihaan.
     
     
    Pidätän oikeuden muuttaa mieleni pyöräilystä täysin päinvastaiseksi, kun koittaa lokakuu.
     
    Ja tiedoksi: pyöräni satulan toinen puoli imee oudosti vettä ja kastelee housuistani typerästi toisen puolen joka aamu. Se on vettä! 
     
     


    Rullaan,rullaan,rullaan.
    Kato kun mä kurvaan,kurvaan,kurvaan.
    Hei,näin mä rullaan,rullaan,rullaan,
    täältä päin tullaan,tullaan,tullaan.

    Kun Jukka polkee,
    niin pyörä kulkee.
    Maisemat vaihtuu,
    kun matka taittuu.
    Hymy nousee huulille,
    huolet haihtuu.

    Tä on vapaa kyyti,
    tä on vapaa tyyli.
    Olo on niin vahva,
    väkevä ja villi.

    Rullaten rauhoittuu rauhaton mieli,
    vanha fillari on mun limusiini,
    se on mun yksityinen Jukka-mobiili.

    Joo,tä on ajatonta liikettä,
    kun ei tarvi pitää kenenkään kiirettä.
    Eikä ajaa takaa aikatauluja,
    voin laulella omia lauluja.
    Kun on alla vanha kolmivaihteinen,
    lavealla tiellä mä taiteilen.
    Jukka-Poika sankari pyöräteiden,
    kulkija kestävän kehityksen.

    Näin mä taas rullaan,rullaan,rullaan,
    kato kun mä kurvaan,kurvaan,kurvaan.
    Hei,näin mä rullaan,rullaan,rullaan.
    Täältä päin tullaan,tullaan,tullaan.

    Kun kyllästyn taajaman hyörinään,
    mä potkaisen pyöräni pyörimään.
    Aurinko korkeelta porottaa,
    väljemmät väylät jo odottaa.

    Kun katupöly täyttää mun sieraimet,
    mä laitan liikkeelle ne polkimet,
    ja heilautan kättäni hyvästiksi.
    Lähden matkaan ja tiedän miksi.

    Ilma on raikkaampaa hengittää,
    siellä missä liikennevaloja ei nää.
    Ja lehtivihree hivelee silmää,
    lintuset laulelee sävelmää.

    Kun rullaan,rullaan,rullaan.
    Kato kun mä kurvaan,kurvaan,kurvaan.
    Rullaan,rullaan,rullaan.
    Täältä päin tullaan,tullaan,tullaan.

     

    Kapteeni Ä-ni

    Share