Pieni ja napakka ote tarttuu naamaani, kynsi osuu ikävästi silmään ja pikkuavareiden sarja läpsyttää poskeani. Kun avaan silmäni, pieni katse hengittää tiiviisti silmääni noin sentin päässä naamastani. Ensimmäisestä kohtaavasta katseesta lähtee kikattava nauru, joka kuulostaa  kuin sata pientä helmeä helisisi pitkin lattiaa. Äi-TI, äi-TI, äi TI! Päe-vää! Päe-vää Päe-vää! Täh-TI! Än yy tee Än yy tee Än yy tee…

Än yy tee nyt! Päivä alkaa än yy tee nyt. Ihan sama, miten yö meni. Ihan sama, teinkö töitä tai luinko kirjaa neljään. Ihan sama, onko kylmä vai kuuma ja ihan sama, jos väsyttää niin paljon, että pyörryttää. Ihan sama, nyt noustaan ja tikahdutaan riemuista. Vaikka tekee kipeää, ei haittaa. 

Än yy tee nyt, päivä alkaa ja aina se alkaa samalla tavalla. Kikatuksella, jonka jälkeen innostuminen menee yli laidan, kun noustaan istumaan. Pieni massu heiluu ja suu hymyilee niin paljon, että koko tyyppi sekoaa. Miten voi olla näin siistiä! Miten voi! Pienet nyrkit heiluvat ilmassa. Vessaan potalle. Potalle! Parasta! Luetaan Puppe ja avataan kirjassa jäljellä olevat puskat ja ovet. Tämänkin puskan takana on sama kissa, kuin eilen, mutta kyllä se vaan hienoa. Mau Mau! Ja tuokin Pupen äiti, joka ei ole enää minkään takana, koska revin oven eilen irti, mutta siistiä, että se on tuossa! Kylpy? kello, pallo, pullo, isi, kylpy, kylpy, kylpy, vaippa, kylpy, kylpy, ei, ei, äiti..

Pestään hampaat, painetaan nappia, vaihdetaan vaippa, otetaan d-vitamiini. Uskomattoman siistiä! Pakko taputtaa pieniä silkkikäsiä yhteen. Vimma, vimma! Riisutaan yöpuku ja mennään lämmittämään takka. Poppah! Poppah pop paah!  Parasta! Halkokori, jota kaivoin eilen kuusi kertaa, taas tässä takan vieressä! Uskomatonta! Niin siistiä, että pakko vetää kaikki kirjat alas hyllystä! Mika Waltari! Mika Waltari! Poppa poppa! Parasta! Kirjahylly!

Takka jää ihan kakkoseksi tulessa olemisessa. Tässä vaiheessa minä raahaudun vielä täysin zombina perässä yksi sukka jalassa, toinen silmä auki. En ole hereillä, en edes olemassa. Olen aina ollut surkea heräämään aikaisin. Herättyäni olen huonolla tuulella, enkä väsyneenä itseasiassa yleensä edes herää mihinkään. Ei siis ole sattumaa, että Poika on ottanut avarin tavaksi herättää minut.

Takan sytyttämisen jälkeen otan kupin kahvia ja pakollisen tuumaustauon. Jonka aikana minua ei haittaa kahvia läikyttävä ja sekoileva herra Hassumassu..

…eikä kirjat ja autot pitkin lattioita…

..eikä naapurin hattaran varastama saalis pöydältä…

..eikä Raksahipin poikamiesboksin astioiden muotoilu…

..ei kitaran rämpytys..

 Mikään ei haittaa. Aamun ensimmäisen kahvitauon jälkeen minunkin aurinkoni nousee ja voin suunnitella, mitä laitetaan aamupuuron joukkoon. Mustikkaa, melonia vai mansikkaa? Miten siistiä, laitetaan banaania! Mitä tänään tehdään, mennäänkö vaikka naapuriin tai muskariin? En pysy housuissani, mennään pulkkamäkeen än yy tee nyt! Tai temppukouluun. Luetaan kirja! Mika Waltari Mika Waltari!