• Omat
  • Gaalailua

    Sunnuntaina olin jokavuotisessa Iskelmä-gaalassa Tampere-talossa.

    kuva.JPG

    Vaatteiden kanssa pelasin tällä kertaa varman päälle: musta pitkä iltapuku. Musta (perus, talvinen), pitkä (gaala kun on, ei ainakaan mene etiketin ali), joustava trikookangas (ei mene ihan ylikään etiketin, pystyy istumaan ja jopa syömään sekä juomaan muutaman bissen). Muutama vuosi sitten alesta ostamani Nanson musta kolttu on Katri Niskasen suunnittelema. Kapealinjaisessa mekossa ei ole halkiota, joten helma hieman hillitsee toikkarointia. Avonainen selkä tekee asusta juhlavan ja rohkean, tosin siveä naapuri tikkasi mekon muutamalla pistolla alusvaatteisiini, jotta puku pysyi hievahtamatta päälläni jatkoillakin.

    Nuorempana pelkäsin ylipukeutumista. O-ou noi luulee, että mää yritän jotai! Tulin tänne hienostelemaan ou shiit! Mitä, jos muilla onki farkut? Onkohan tämä vähän too much? Mutta vanhemmiten ja tilaisuuksissa rampanneena olen tullut tulokseen, että parempi pukeutua vaikka inasen etiketin yli kuin ali. Juhlavasti puku arvostaa tilaisuutta sekä sen järjestäjiä. Etenkin työn puolesta tilaisuuteen saapuessa, on fiksua olla edustuskelpo (edes pukeutumiseltaan). Ja aina kiva päästä ulkoiluttamaan edes harvoin muutamia pitkiäkin kaapuja, vaikka joku vieressä vilkuilisikin Asikaiselta lähteneen ihan hanskasta vanhojentanssipuvun kanssa. Kikapoo!

    En luovu päivän-asu-vessassa -teemasta juhlallisuuksissakaan. Tampere-talon fancy peilivessa, tsek!

    DSC_0421.JPG

    Aina tietysti kohtalokasta pukea uudet korkkarit pitkään tilaisuuteen, johon liittyy viiniä ja rappusia. Luotin joulukuussa hankkimiini Camilla Norrbackin kenkiin vähän liikaa: heti taksista noustessani huomasin toisen kengän vähän lonksuvan. (!!?) Minä kun olin varma, etten enää koskaan hankkisi liian isoja korkokenkiä kärttyisen italialaisen pakkomyytyä minulle Roomassa elämäni parhaat korkkarit, joita luulin kaupassa liian pieniksi. Kenkätilanne kuitenkin parani illan mittaan tai lakkasi haittaamasta: selvisin ilman rakkoja ja kompurointeja. 

    DSC_0412.JPG

    Asusteeksi mustan kanssa puin kultaa ja mirhamia UFFia. Kalevalan Kosmos-korujen kanssa minulla oli aikoja sitten UFF:ilta löytämäni kultainen kirppislaukku sekä lettinauha hiuksissa. Kokeilin pikaisella aikataululla toteuttaa pikkujoulukampaukseni tyyppisen hippiletin. 

    kuva.JPG

    Parasta illassa seuran, ruoan ja juoman lisäksi oli Pate Mustajärvi.

    kuva.JPG

    Paten lisäksi gaalassa esiintyi Jenni Vartiainen, Jesse Kaikuranta, Erin, Suvi Teräsniska, Haloo Helsinki, Lauri Tähkä, Arttu Wiskari, Antti Tuisku, Anssi Kela ja Jannika B, joka häikäisi kultaisessa hatussaan. Lavalla nähtiin kauniita asuja muillakin. Näistä mainittakoon Antti Tuiskun satiiniset haaremihousut, Haloo Helsingin Ellin edestä lyhyt punainen mekko yhdistettynä nahkarotsiin ja maihareihin sekä tietysti Jenni Vartiaisen pitkä värikäs iltapuku. Erityishatunnosto kuitenkin Jannika B:n puvuista vastanneelle suunnittelijalle Anne-Mari Pahkalalle, jonka asujen rohkeus on villiä ja harvinaista. 

    Harvinainen ja villi oli myös gaalailta ja jatkojen jatkot. Pilkun aikoihin palauduin Nekalaan huomatakseni, että alusvaatteisiin kiinni tikatun puvun riisuminen yön pimeinä tunteina kuulostaa, näyttää ja tuntuu siltä, kuin yrittäisi toistuvasti heittää itseään napakalla niskalenkillä seinälle.

    DSC_0400.JPG

    Väsyneen maanantain ohjelmassa oli Grammy -gaala. Grammyjen seuraamisessa avecina minulla oli Hippi, joka valmistautui tilaisuuteen nukkumalla päiväunet. Illan asuna oli mamman kutoma viltti ja asusteena puolityhjä jäätelökulho. Hatunnosto myös Pharrel Williamsin hatulle. Laitan samanlaisen ensi vuonna Iskelmä-gaalaan.

     

    Share
  • Koti
  • Vanha rakas kämppämme

    Vaikka olin jo asuntonäytössä kotonani vaaleanpunaisessa talossa, rakastin myös edellistä asuntoamme. Haaveilin aina puutalosta, mutta 2000-luvulla rakennettu kerrostalokaksio keskustassa järvinäköalalla ja isolla lasitetulla parvekkeella oli erittäin hyvä kakkosvaihtoehto. Vietettyämme ensin vuoden Raksahipin kanssa 25 neliön yksiössä, tuntui kaksio alkuun turhankin tilavalta.

    Vaan ei kauaa. Vajaassa kolmessa vuodessa saimme kodin täyteen kaikkea tarpeellista: levyjä, kavereita, kynttilöitä, kattiloita, levyjä, matkalaisia, kirjoja, vauvaa ja pinnasänkyä.

    Paksuksi pamahtaminen tuntui muutenkin isolta muutokselta, joten päätimme mahduttaa vauvelin vaunuineen pikkukotiimme. Hyvin mahtuikin, paitsi ne vaunut, joita piti siirtää vessaan tai saunaan mennessään. Elämä on tetris. Aikeina meillä oli miettiä muuttoa vasta tänä vuonna, mutta viime keväänä nykyinen naapurin muija laittoikin viestin, että nyt meistä tulee naapureita. Vaaleanpunainen unelma oli hieman ränsistynyt ja kaupan.

    Ennen muuttoamme Nekalaan elelimme vajaan vuoden onnellisina kolmisin kaksiossa. Muistelen vanhaa asuntoamme aina hieman haikein mieilin.

    DSC_0232.JPG

    Kolmen vuoden aikana tavarat löysivät paikkansa. Jopa vihreä e-kirjainvalo, joka Hipin mielestä oli naurettava, nolo ja turha, etenkin, koska kukaan meistä ei ala e-kirjaimella! Mutta E niin kuin eteisen pöytä. Kukkalaatikoista kasattua yksiömme hyllyä jatkettiin ostamalla kukkakaupasta lisää laatikoita, koska minä en halunnut luopua edes East 17:n albumista eikä Hippi yhdestäkään Dostojewskistä.

    DSC_0205.JPG

    Kauniin maiseman lisäksi kaipaan lasitettua parveketta ja myös sitä aikaa. Oi, sitä aikaa!

    IMG_0153.jpg

    Kaipaan Hippiä kokkaamassa avokeittiössä minun puuhastellessa koneella sohvalla, aamukahveja parvekkeen violetilla ruususohvalla. Tyttöjä leikkaamassa juustoja ja ottamassa vielä yhden lasin punkkua! Aamupalaa sohvalla puolen päivän aikoihin, parveke-etkoja ja Herrainmäen reeniksen edessä notkuvien muusikoiden kyttäämistä Hei työ! Ootteks työ ne Death Hawksit? Monelta teijän keikka alkaa illalla? Monta hauskaa iltaa. Kavereiden kanssa kahvitteluja, jatkoja ja pitkiä aamuja. Taksi Verstaankadulle kiitos! Hei laita tilataksi, meitä on monta! Ja leffaan lähdettiin aina viisi minuuttia ennen alkamisaikaa. 

    IMG_0209.jpg

    Haikein mielin mietin aikaa, jolloin hippi pukeutui viehkeäksi Liisa Ihmemaaksi munakasta kokatessaan.

    IMG_0456.jpg

    Vihdoin sain sen makuuhuoneen tapetinkin kusihätätaktiikalla valikoitua. Hippi kysyi öö mikä kohistus? Ja nykyinen naapurin muija tuli meille illalla kymmeneltä näyttämään, että mikä kohistus.

    DSC_0039.jpg

    Haikeana mietin sitä aikaa, kun tuhiseva vauveli kannettiin varovaisin ottein kotiin ja vaunuihin ei ollut lyttääntynyt vielä yhtäkään maissinaksua. Kaikki ennennäkemättömät tuttiasiat ja naurettavan pikkuruiset vaatteet oli järjestelty makuuhuoneen lipastoon, joka juuri ja juuri mahtui makkariimme, kun jokainen luopuu jostain! Tarvitko tätä kirjaa täällä, oot lukenut tän ainakin sata kertaa? Entä tätä levyä? Entä sie kaikkia näitä saatanan kenkiä ja mekkoja? Ja tätä öö ’taulua’? Sanonko vauvalle, että oot alasti, koska me tarvittiin täällä näitä kaikkia helvetin kirjoja? Eiku sie oot alastin, koska äitis on niin kova East 17 -fani. No heitetään kaikki menemään nii oot tyytyväinen, mie ainakaan mitään tarvi. Sarjassamme hipin parhaat tilaideat: jätetään vain puolikas kulmasohvasta ja laitetaan toisen puolikkaan tilalle pinnasänky. Talking about feng shui! Lopulta makuuhuoneen kirjahylly tavaroineen, piano ja rakas violetti ruususohva parvekkeelta saivat kyytiä. Tässä mitään parvekekahveja kuitenkaan enää juoda. Eikä viiniä tai kaljaa, koska meillä on täällä sitten se VAUVA!

    tiemankosket.JPG

    Muuistellessani vanhaa olkkariamme, ensimmäisenä mieleeni tulee (sohvalla kälättävän muijalauman jälkeen) Hipin Pispalan kämpän vanhat kukkaverhot. En alkuun pitänyt ylösalaisin(!!?) ripustetuista retroverhoista, mutta jossain vaiheessa luovutin suljin sydämeeni palavan oranssit kukat. Olen varma, että Hippi ripustaa kukkaverhonsa uuteen keittiöömme heti, kun huomaa, että totta tosiaan! Verhot! Se se tässä olikin, mikä puuttui! Näytti avaralta.(Toistaiseksi se ei ole vielä huomannut, mikä olennainen asia keittiöstä uupuu. Oranssia välähdystä odotellessa. )

    Ihan kiva, että muistojen lisäksi niin paljon muutakin muutti vanhasta asunnostamme mukanamme tänne Nekalaan. Myös kukkaverhot ja se Liisa Ihmemaa -mekko.

     

    Share