Raksahipin ainoa joululahjatoive oli makkarakone ja tontut toteuttivat toiveen. Eilen uusi joululahja otettiin koekäyttöön ja hippi valmisti appiukon kanssa koko porukalle yrttipunkkumakkaroita.
En ole nähnyt hipin lukevan manuaaleja sitten turvakaukalon aseman asennuksen. Ei tää ****u toimi, ei tätä saa, ei tää ****u toimi!
Ei ole omena kauas puusta..
Hipin makkaraan tuli punkkua, viinietikkaa, rosmariiniä, timjamia, basilikaa, valkosipulia, chiliä, musta- ja valkopippuria, suolaa, pitsamaustetta, paprikajauhetta, sipulia, sianlapaa ja siankylkeä. Taisi se vahingossa laittaa vähän rakkauttakin joukkoon.
Hippi ja appi osoittautuivat varsinaisiksi makkaramestareiksi! Makkarat paistettiin uunissa.
Punkkuyrttimakkaroiden kanssa söimme punaviinikastiketta ja jugurttidippiä.
Herkullisen makkaratehtaan jälkeen ohjelmassa oli suklaata ja Trivial Pursuit, jota minä pelasin maha täynnä keittiön lattialla maaten. Aiheet vaihtelivat naamaan puukotuksesta punaviineihin ja peräsuolesta Nobeliin. Hipin perhe <3
Toivottavasti kaikilla on ollut hyvä joulu. Meillä ainakin on ollut, hyvä joulu ja erityisen hyvää seuraa.
Ihanan talvinen piha viimeisteltiin jouluvaloilla. Ei mennyt kuin tunti ja hermot solmuiseen valonauhaan. Saattaa olla, että valot ovat sireenissä juhannuksenakin. Sen verran rasittavaa touhua johdon ja tikapuiden kanssa kikkailu oli.
Hurri-ystävä toi meille herkullisia sahramilla maustettuja Lucia-pullia. Heja Sverige! Lisäksi hän toi itseleipomiaan jyvä-pellavansiemenrouhe-leipää. Paras lahja oli kuitenkin tekstiviesti seuraavana päivänä: Hei muru. Äidin kaapista löytämäni pellavansiemenrouhe taisi olla vähän vanhaa. Täten suosittelen heittämään leivän roskiin. Sori, kun toin teille huonoa leipää.
Arvatkaa, oliko leivästä jäljellä enää muruakaan? Perus. (Herkullista oli sekin!)
Lahjoja paketoin vielä aattonakin. Tästä Nekalan muijan kaljakorilahjasta pointattakoon se, että lahjan saaja on nimeltään Malla.
Naapurin muijan kanssa otettiin aatonaattona lasilliset ja puimme joulustressin aiheuttamia riitoja. Lämmöllä muistelin sitä, kun raksahippi karkasi kesken joulusiivon baariin katsomaan peliä. Siinä vaiheessa olin kyllä ollut niin raskasta seuraa, että katoamistemppu oli ihan odotettu käänne. Naapurissakin oli keskusteltu kovempaan ääneen jouluvalmisteluiden työnjaosta. Onneksi joulu on kerran vuodessa.
Joulupuu oli kaadettu omasta pihasta (ei tosin Nekalan pihasta). Lippukoriste on vanhempi kuin minä.
Poika haki pukilta reippaasti lahjoja Tiitti! Tiitti! Tiitti! Olimme olleet koko sakki kilttejä, sen verran paljon paketteja tuli aattona. (jopa liian paljon mielestäni!)
Me annoimme Pojalle lahjaksi muskarin kevätlukukauden sekä Sorin Sirkuksen seikkailukerhon, joka alkaa tammikuussa.
Hipille paketoin samanlaiset jatsarit kuin muutama vuosi sitten. (Edellisistä saappaista on jäljellä vain rippeet.) Yritin tällä kertaa tilata Töysästä punaiset jatsarit, mutta niitä ei valmistettu hipin kokoa. Tiedättehän, mitä sanotaan isokenkäisistä miehistä? Isot kengät, mustat kengät. Meinasi myös käydä pikkumoka kenkiä tilaillessa: viime hetkellä tarkistin, mitä tilauksessani lukeva PU-pohja tarkoittaa.. sopivasti liukkaat kengät tanssijalle. Hyvä, että huomasin vaihtaa tilauksen ennen kuin hippi olisi ollut naamallaan pihassa. Toisaalta tanssikengät olisivat olleet paikallaan: sain hipiltä liput Robbie Williamsin konserttin.
Joulupöydässä parasta oli punkun ja seuran lisäksi kalat. Erityismaininta kauppahallista ostetulle Nygrenin mustaherukkasillille, joka vei kielen mennessään. Syötyä tuli paljon ja liikaa. Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki…
